Juhlitaanko rankasti?

Rytmimusiikin Syke kumartaa syvään ja onnittelee 80-vuoden ikään ehtinyttä Jussi Raittista. The Boys -yhtyeen perustamisesta tulee puolestaan 60-vuotta ensi keväänä. Jussi ja Pojat ovat päättäneet juhlistaa merkkipäiviä uudella albumilla ja kahdella juhlakonsertilla, tänään 15.9. Helsingin Kulttuuritalolla ja 23.9. Hämeenlinnan Verkatehtaalla. Levyllä ja konsertissa kuullaan Boysin nykymiehistön lisäksin useita bändissä aiemmin soittaneita muusikoita. "Mielestäni se on hieno levy ja kuvaa hyvin Boysien musiikillista monimuotoisuutta. Levyltä kuulee mielestäni myös sen, että se on soitettu livenä. Levy tekee kunniaa myös Boysien edellisille levyille ja sille pioneerityölle, mitä koko yhtye on tehnyt Suomen populaarimusiikin historiassa", kuvailee levyn tuottanut Tuomas Metsberg.

Uudella levyllä ja konsertissa kuultavia muusikoita harjoitusten välissä kuvaukseen kokoutuneena seisomassa vasemmalta: Antti Tammilehto, Olli Haavisto, Jari Metsberg, Tuomas Metsberg, Nono Söderberg, Lasse Sirkko, Eero Lupari, Hillel Tokazier, Rudy Ryynänen sekä keskellä istumassa Jussi Raittinen. Kuva Jari Koskela.

Alkuräjähdys

Bill Haley ja Elvis johdattivat Jussi Raittisen peruuttamattomasti rock ’n’ rollin pariin. ”Bill Haley oli alkuräjähdys, kun Elvis tuli se oli sitten menoa. Elvis on ollut mun huomattavin vaikuttaja ja mielikitaristi, hänhän on rytmikitaristi, se on tosi kovaa kamaa”, Jussi kertoi Yle Aamun haastattelussa 12.9.2023. Jussi kertoi myös treenanneen kitaransoittoa aloitelleessaan ensiotteita Elviksen levyiltä.

"Kuulimme kumpikin Bill Haleyn Rock Around The Clockin ensi kertaa elokuussa 1956. Syyskuussa näimme saman nimisen elokuvan, ja tuolloin kai ensimmäiset rockin siemenet kylvettiin maamme nuorisoon, sillä jo seuraavan vuoden maaliskuussa ensimmäisen polven pioneereista valittiin rock-kuningas. Me emme vielä pikkukundeina ehtineet tähän junaan mukaan, joskin harrastus rupesi saamaan vakavia piirteitä. Kävimme katsomassa kaikki alan elokuvat ja konsertit, minä isompana ehkä hieman Eeroa useammin." Näin Jussi kertoo musiikki-innostuksen heräämisestä.

Jouluna 1958 Jussi ja nuorempi veli Eero saivat lahjaksi mikrolevysoittimen ja Elviksen Jailhouse Rock -EP:n. Samana syksynä Jussi oli jo saanut rippilahjaksi kitaran. Ahkeran pullojen ja paperin keräyksen sekä muun rahan hankinnan jälkeen veljekset astelivat Kustaankadulla sijainneeseen Olavi Virran levykauppaan ja ostivat ensimmäisen LP-levynsä - Elviksen Golden Records vol. 1. Molemmat olivat hyvin innostuneita rock 'n' rollista. Jussi opetteli kitaran soittoa ja alkuun soitteli lähinnä koulunsa talonmiehen pojan, Oksasen Laten, kanssa etupäässä Elviksen biisejä.

Yhdessä Jussi ja Eero alkoivat laulaa vuoden 1960 alkupuolella. Musiikki-Fazerin järjestämään koelaulutilaisuuteen 3.4.1960 veljekset osallistuivatkin yhdessä. Eeron ja Jussin lauloivat tilaisuudessa biisit Gene Vincentin hitin Be-Bob-A-Lula ja Matti Heinivahon edellisenä vuonna levyttämän Tunturin juurella. Koelaulu poiki välittömästi keikkatarjouksen ja ihka ensimmäinen keikka oli vappuaattona 1960 täpötäydessä Finlaysonin juhlasalissa Tampereella.

Pienen miettimisen jälkeen koelaulu oli vakuuttanut myös Fazerin Toivo Kärjen ja veljekset saivat kutsun levystudioon ja 24.7.1960 taltioitiin tanskalaisten veljesten Jan & Kjeldin hitti Banjo Boy. Laulusta tuli Eeron ja Jussi laulamanikin varsin suosittu ja menestys toi koulupojille myös lisää keikkoja. Keikkarutiinina kerrytti erityisesti huhti-toukokuussa 1961 Helsingissä pyörinyt Roobertin Rock Show, jonka keskisiä esiintyjiä Eero ja Jussi olivat.

60 -luvun alkupuolella rock'n'roll -innostus alkoi hiipua. Musiikkibisnes oli tuottanut markkinoille Pat Boonea ja muita pehmorokkareita. Elviskin oli armeijan jälkeen alkanut laulaa iskelmällisempiä biisejä ja tehdä turhanpäiväisiä elokuvia. Maailmalla oli alkanut ilmestyä kitarabändejä, jotka pelkästään soittivat musaa ilman laulusolisteja. Niin myös Eero ja Jussi perustivat Bergströmin veljesten, Karin ja Reijon kanssa rautalankabändin The Esquires. Sitä seurasi lyhyt visiitti rautalankabändeistä menestyneimpään The Soundsiin.

Pääsiäisenä 1964 syntyy The Boys

The Beatles mullisti maailman ja rautalankainstrumentaali sai jäädä. Oli aika perustaa oma bändi. Eero ja Jussi & The Boys perustettiin pääsiäisenä 1964. Välittömästi saatiin levytyssopimus Discophonille ja ensi singlelle saatiin Beatlesin jättihitti All My Loving eli Kaikki rakkauteni. Se avasi tien menestykseen ja sitä seurasivat Kaunis nainen, Liisan koira, Tahdon saaren, Balladi kanuunasta ja niin edelleen.

Albumeilla Eero ja Jussi tarjosivat kevyemmän popin rinnalla monipuolisen valikoiman roots-biisejä; bluesia, rock ’n’ rollia ja kantria, jotka toivat monille suomalaisille ensikosketuksia amerikkalaiseen roots-perinteeseen. Jussi on pysynyt Boysin keulakuvana koko bändin taipaleen pakollista armeijataukoa lukuun ottamatta. Toisena keulakuvan ollut Eero irrottautui soolouralle pariin otteeseen jo 60-luvulla, uudelleen 70-luvullla ja sitten pysyvästi 1999.

60-luvun lopulla levytystahti hiljeni. Silti Jussi teki lopullisen päätöksen heittäytymisestä ammattimaiselle muusikon uralle vuoden 1968 lopulla, kauppaopisto-opinnot saivat jäädä sikseen. Boys-kokoonpanot vaihtuivat nopeaan tahtiin, välillä kunnianhimoisia keikkoja tehtiin puhaltimin vahvistetulla seitsemän miehisellä kokoonpanolla. Bändi soitti lämppärinä mm. John Mayallin ja Muddy Watersin Helsingin keikoilla. Boysin rinnalle syntyi sivukokoonpanot Tommie Mansfield Group ja Jussing Bussing.

60-70-luvun vaihteessa Jussi toimi myös studiomuusikkona. Yksi upea näyte siitä löytyy Tapani Kansan George Harrison -coverista Isäni mun. Siinä Jussi, Kajde Westerlund ja Antero Jakoila taituroivat akustisilla kitaroilla ja neljäs Boys-muusikko Nono Söderberg sähkökitaralla. Monipuolinen Jussi konsertoi ja levytti 70-luvulla myös DDT Jazzbandin kanssa vahoja blues- ja jazz-klassikoita. Noilta levyiltä löytyvät mm. upeat tulkinnat lauluista Bill Bailey Won't You Please Come Home, Do You Know What It Means To Miss New Orleans ja Nobody Knows You When You're Down And Out. Jussilta ja DDT:ltä on myös yksi hulvaton livetaltiointi. 2000-luvulla Jussi ja DDT:n yhteistyö aktivoitui uudelleen. Kannattaa kaivaa nuo DDT-jututkin kuunteluun.

70-luvulla palattiin perusasioiden äärelle ja tuloksen olivat kultalevyt tuoneet albumit Mä tahdon rokata ja Pojat asialla. Potin räjäytti Syksyn sävel -voitto K.W. Blomqvistin laululla Metsämökin tonttu. "Koko tekstihän on ihan tajunnanvirtaa, jossa ei sinänsä ole mitään järkeä. Kaikki tosikot eivät tätä tajunneet, vaan pitivät sitä jotenkin vakavasti otettavana", muisteli Jussi hiljattain. Sen jälkeen oli vuorossa Tukholmassa äänitetty, kunnianhimoinen ja hyvin aikaa kestänyt, mutta turhan vähälle huomiolle jäänyt Kehä kaartuu -albumi. Ottakaapa sekin kuunteluun.

Levytysmatkat USA:ssa

Jussi oli ensimmäisiä suomalaismuusikoita, jotka ovat levyttäneet myös USA:ssa. Scandia Musiikilla tuottajana toiminut ja toimittajanakin tunnettu Matti Laopio junaili matkat. Ensimmäisen kerran USA:han matkatiin elo-syyskuussa 1975. Memphisissä äänityksiä tehtiin silloin rockabillyveteraani Charlie Feathersin kanssa Glo-Lite studiolla sekä Marshall Sehornin ja Allen Toussaintin Sea-Saint studio New Orleansissa.

Heinäkuussa 1976 Jussi ja hänen luottomuusikkonsa Kajde Westerlund suuntasivat uudelleen Yhdysvaltoihin. Nyt matkan ensimmäinen levytyssessio pidettiin tutulla New Orleansissa Sea-Saint Studiolla, jossa äänitettiin Fats Dominon vanhoja r&b / rock'n roll-klassikkoja Rollin' The Rock -albumille. Nashvillessa äänitettiin Scotty Mooren studiolla Nashville-albumin biisit peräti yhdentoista Elviksenkin levyllä soittaneen muusikon osallistuessa levytyssessioon. Lopuksi matkattiin länsirannikolle Ronny Weiserin studiolle äänittämään Rollin' The Rock -levyn b-puolen rockabillybiisit.

Kovassa seurassa Scotty Mooren studion rappusilla Nashvillessa, alarivissä istumassa vasemmalta alkaen: D.J. Fontana, Bob Moore, Reggie Young, Ray Edenton; ylärivissä seisomassa vasemmalta: Jussi Raittinen, Weldon Myrick, Buddy Spicher, Kajde Westerlund ja Scotty Moore (Kajden takaa näkyy tuntemattoman henkilän pää). Jussia ja Kajdea lukuunottamatta kaikki muusikot ovat soittaneet myös Elviksen levyillä. Kuva Henrik Schütt.

"Kyllähän ne uran kohokohtia oli, ilman muuta", arvio Jussi Jussi minulle näitä levytysmatkoja. "Vaikka vaimoni Carita on realistisesti sanonut reissua taloudelliseksi katastrofiksi - ja sitähän se todella oli, reissulta sai sellaista henkistä pääomaa, jota en mistään muualta olisi saanut". Pysyvinä muistoina noilta matkoilta ovat albumit Nashville ja Rollin' The Rock.

Levytysten ohella Jussi pääsi kuulemaan monia konsertteja ja muita keikkoja ja tapasi niiden yhteydessä lukemattoman määrän hienoja artisteja. Spontaaneja esiintymisiäkin reissulle mahtui monessa paikassa. Niistä mieleenpainuvin oli Jussille jamit Nashvillen Exit Inn -klubilla. Samoissa jameissa lauloivat myös Steve Young ja Guy Clark. Upea kokemus oli myös koko New Orleansin musiikkielämä. Myöhemmin Jussi palasi Yhdysvaltoihin joulupukkina. Muistatko sitä?

Paluu yhteen Eeron kanssa

Muusikon uraan kuuluu nousuja ja laskuja. 70-luvun lopun Boys-levyt eivät enää tuoneet menestystä. Jussi alkoi tehdä Boys-keikkojen ohella laajemmin trubaduurikeikkoja ja teki pari lastenlevyä, jotka laajensivat kuulijakuntaa. Vuosikymmenen vaihtuessa 80-luvulle veljekset päättivät palata yhteen ja albumi Hämeentie 38 käynnisti Jussin ja Eeron 20-vuotisjuhlakiertueen.

Toinenkin Eero, Topmosteista tuttu Lupari, liittyi Boysiin. Eero Lupari onkin Jussin jälkeen toisiksi pisimpään bändissä viihtynyt soittaja. Uusi Boys-kokoonpano aloitti myös koulukonsertti perinteen, niissä tarjottiin rock 'n' rollin ilosanomaa nuorille koululaisille. "Nämä konsertit olivat kyllä minun mielestäni mainioita. Sain niillä kerrottua omakohtaisesti, miten rockmusiikki on kehittynyt. Kiersimme maata ristiin rastiin, ja näillä musiikkitunneilla hyvä vastaanotto. Esitimme biisejä aina Elviksen ensilevytyksistä Sininen ja valkoinen -rautalankatwistiin", muisteli Jussi tuoreessa haastattelussa. Parikymmentä vuotta tämä kolmikko kiersi Suomea lukemattomilla muilla keikoillakin. Neljäntenä mukana olivat vuorollaan Hillel Tokazier, Olli Haavisto ja Vesa Anttila.

2000-luvun häämöttäessä Eero Raittinen erosi bändistä, mikä aiheutti välirikon veljesten välillä. Onneksi riidat on sittemmin sovittu ja ero taisi loppujen lopuksi olla molempien uran kannalta hyödyksi. Eeron lähdön jälkeen palattiin Jussi & The Boys -moodiin. Nykymiehistöstä Jari Metsberg ja Rudy Ryynänen ovat olleet mukana jo reilun kaksi kymmentä vuotta ja Tuomas Metsberg korvasi kahdeksan vuotta sitten lopettaneen Eero Luparin. Syksyllä 2021 Jussin mielessä kypsyi päätös luopua basson soitosta ja keskittyä laulamiseen. Luonteva kiinnitys basson varteen oli Lasse Sirkko, jota oli jo kuultu bändin viimeisillä levyillä ja myös silloin tällöin keikoilla. Näin oli koossa pitkäikäisen bändin 30. kokoonpano. Keikkatahti on Jussin iän myötä rauhoittunut, mutta bändi on edelleen kovassa iskussa.

Upeaa jälkeä on syntynyt myös levystudiossa. Siitä todisteena ovat 2018 ilmestynyt Unioninkatu 45 ja tämän artikkelin kanssa samana päivänä julkaistava Rokaten tieni meen. Harva 80-vuotias on yhtä vahvaa näyttöä pystynyt antamaan.

Mukana monessa muussakin

Jussi on kunnostautunut myös sanoittajana, etupäässä kääntäen ulkomaisia lauluja suomeksi. Ensimmäisen tekstinsä hän kirjoitti jo vuonna 1964, kääntämällä Beatles-biisin Do You Want To Know a Secret ensimmäiselle Eero ja Jussi & The Boys -singlelle. Omille levyilleen Jussi on tehnyt hienoja suomalaiseen ympäristöön istuvia tekstejä. Erittäin onnistunut ja muidenkin paljon laulama on esimerkiksi Valtatie 66. Upeaa rock'n'roll-lyriikkaa on myös Summertime blues -suomennos Kesäduuni blues. Arvostettu käännöshelmi on myös Vanha rokkistara (Old Rock'n Roller). Jussin tekstejä ovat levyttäneet myös kymmenet muut artistit ja bändit. Säveltämisen osalta Jussi on pitänyt rimaa korkealla. Parisen kymmentä Jussin sävellystäkin on levyille päätynyt. Rokaten tieni meen -albumillakin kuullaan niistä yksi, alkuaan Marion Rungin levyttämä Rakkaus on ikuinen.

Yksi Jussin lempiharrastuksista on ollut sananmuunnokset. Tämän harrastuksen tunnetuimpia tuotoksia oli Love Recordsin 1971 julkaisema Levynhävittäjät-yhtyeen lp-levyn nimeltä Lokki kivellä. Jussin (Kullervo Pellinen) ja Eero Luparin (Pentti Anis) ja Seppo Paakkunaisen (Pehmeä Unis) ja Edward Wesalan (Pimeä Komppi) käsialaa oleva levy on Suomen ensimmäinen sananmuunnosalbumi. Huumorimielessä tehty julkaisu pitää sisällään muun muassa kappaleet Pehmeät jänikset, Vaasan linnassa, Silli kurkus, Allun piirteet sekä Olli Kujasen murheelliset seikkailut. "Silloinkaan tämä ei ollut uusi tapa leikkiä sanoilla, vaan teekkarit harjoittivat sananmuunnoksia jo 1940-luvulla. Niiden avulla voi laulaa sellaistakin, mitä muuten ei voisi suoraan lausua ääneen", perustelee Jussi harrastustaan.

Jussi on ollut aktiivinen puuhamies monissa musiikkialan järjestöissä. Hän oli Popmuusikot ry:n (sittemmin Rockmuusikot ry ja nykyään Freelancemuusikot ry) perustajajäseniä ja yhdistyksen pitkäaikainen sihteeri ja puheenjohtaja. Jussi on ollut neuvottelemassa muusikoiden työehdoista ja toiminut luottamusmiehenä. Pop-/rock-yhtyeiden SM-kisoja Jussi oli järjestämässä alusta alkaen eli vuodesta 1970 aina vuoteen 1981 saakka ja senkin jälkeen vielä muutaman vuoden tuomaristossa tai juontajana. "Olen aina yrittänyt kannustaa nuoria ja tuo rockin-SM on juuri sitä. Siellä me on annettu aina suullista palautetta kaikille karsinnoissa mukana olleille", kertoi Jussi Yle Aamun haastattelussa.

Monin tavoin palkittu

Tasavallan presidentti myönsi Jussille Pro Finlandia mitalin vuonna 2006. Jussi on saanut myös mm. Muusikkojen Liiton kultaisen ansiomerkin, musiikkiteollisuuden Industry Awards -erikoispalkinnon, Suomen ääni- ja kuvatallennetuottajat ry:n jakaman Erikois-Emman, Elvis ry:n (nykyisin Suomen Musiikintekijät) myöstämän Prix Elvis -kunniamaininnan. Opetusministeriö myönsi Jussille vuonna 2004 valtion taiteilijaeläkkeen tunnustukseksi hänen ansiokkaasta toiminnastaan luovana ja esittävänä taiteilijana.

Toivotan Jussille vielä monia antoisia vuosia musiikin parissa!

---

15.9.2023 Rami Öystilä