Sovitukset: Eero Koivistoinen (A1, A2, A4, B3, B5), Help (A3, B1, B2, B6), DDT (A5, B4), Hillel Tokazier ja Eero Raittinen (A6)

Klikkaamalla biisin nimeä, voit kuunnella sen Spotifyssä.

Tämä levy oli aikoinaan ainutlaatuinen tapaus. Rock-artistit eivät tuolloin juuri saaneet levyttää haluamaansa musaa. Eeronkin aiemmat levytyskappaleet olivat olleet pääosin käännösiskelmiä. Ne olivatkin tuottaneet hyvin rahaa levy-yhtiö Discophonille ja Eero sai levy-yhtiön pomolta, Mosse Vikstedtiltä vapaat kädet albumin tekoon. Nyt siis kerrankin pääsi tekemään sitä mitä haluaa ja jälkihän on tosi komeaa.

Levytystä varten Eero kasasi vanhan säestysyhtyeensä Helpin, jossa soittivat Jukka Tolonen, Heikki Virtanen, Vesa Aaltonen ja Hillel Tokazier. He muodostavatkin levyn perusbändin, joka soittaa noin puolella levyn raidoista. Hulppeinta Helpin meno on biisissä Caldonia, jolla Eeron isoveljen, Jussin arvion mukaan: "Eero laulaa kuin enkeli ja Tolonen heittää kovan B.B.King -vibraattoisen soolonsa". Edelleen laulun on BMI:n tietokannassa Mooren nimissä.

Louis Jordan sävelsi Caldonian samannimiseen, vuonna 1945 valmistuneeseen elokuvaan. Laulun tekijänoikeudet on kuitenkin kirjattu Jordanin silloisen puolison Fleecy Mooren nimiin jonkilaisen kustannusoikeus järjestelyn takia. Moore ja Jordan erosivat pari vuotta laulun julkaisun jälkeen, mutta tekijänoikeudet jäivät edelleen Mooren nimiin, kuten eräiden muidenkin Jordanin kirjoittamien laulujen osalta.

Muina bändeinä levyllä esiintyy Eero Koivistoisen yhtye ja DDT. St. Louis Bluesilla DDT:tä täydentää tuleva kitaristilegenda Albert Järvinen, jolle tämä oli ensimmäinen kerta levytysstudiossa. Järvinenhän kuului tuolloin Eeroa säestävään Poison-yhtyeeseen. Levyn muusikkokaarti on siis erittäin korkeatasoinen ja jälki sen mukainen. Levyn myynti jäi kuitenkin vähäiseksi. Levyn musta kansi ei juuri ostajia houkutellut ja ilmeisesti sitä ei muutoinkaan juuri markkinoitu. Suomalaisen rock-musiikin merkkipaaluja levy mielestäni joka tapauksessa on.

Levytyssessiossa äänitettiin julkaistujen lisäksi kaksi biisiä, jotka syystä tai toisesta jäivät pois julkaisusta. Albumilta julkaistiin yksi single RCA Victor FAS 837, jolla olivat kappaleet St. Louis Blues ja Empty Club Blues.

Ratojen A4 ja B3 osalta Pentti Hietasen soittimeksi on merkitty levykanteen "organ". Sointi kuulostaa kyllä pianolta noilla raidoilla. Levyn tuottajaa ei alkuperäisellä julkaisulla mainita, mutta Svart Recordsin uudelleen julkaisulla tuottajaksi on nimetty Discophonin Johan "Mosse" Viksted.

Albumi julkaistiin aluperin lp:nä, c-kasettina ja Strereo-8 -kasettina (S8). Kasettiversiot julkaistiin 1970 alun perinkin nimellä Blues From The North. Stereo-8 kasettiversiosta puuttuu Spoonful -kappale. Muuten sisältö on sama kuin lp:llä, mutta biisit ovat erilaisessa järjestyksessä. Alkuperäistä c-kasettijulkaisua en ole nähnyt, joten en ole varma onko siinä sama sisältö kuin LP-julkaisussa. Jussi Raittisen mukaan albumi on julkaistu ainakin kasettiversiona muuallakin Euroopassa tuolla Blues From The North -nimellä. Discophon julkaisi albumin lp:nä ja C-kasettina uudelleen vuonna 1977. Tuolloin lp:kin julkaistiin uusilla kansilla nimellä Blues From The North.

Alkuperäisen julkaisun osasta painoksesta oli puhtaat valkoiset levyetiketit. Ei ole tiedossa miten isoa erää tämä virhe koski.

1977 uusintajulkaisun kansi:

Blues From The North -albumin tiedot Discogs-tietokanssa.

Warner Music Finland, jonka haltuun levyn julkaisuoikeudet olivat siirtyneet usean yrityskaupan tuloksena, sai lopulta digitoitua levyn ja julkaisi kesäkuussa 2013 albumin kokonaisuudessaan Blues From The North -nimellä Spotifyssä ja muissa digitaalisissa jakeluissa.

Suomalainen Svart Records julkaisi levyn uudelleen vinyylipainoksena 7.10.2016. Levy julkaistiin sekä mustana (300 kpl) että kirkkaana läpinäkyvänä vinyylinä (200 kpl). Tammikuussa 2017 Svart Records julkaisi levyn myös CD-formaatissa.

Kesällä 2017 Svart Records julkaisi uusintapainoksen (300 kpl) LP-formaatista, edellisen painoksen tultua myytyä loppuun. Tällä kertaa lp:n kylkiäisenä julkaistiin lopultakin erillisenä vinyyli-singlenä alkuperäisessä levytyssessiossa levytetyt ja silloin julkaisematta jääneet kaksi biisiä; I'd Rather Drink Muddy Water ja Shake Baby Shake. Single tuli myyntiin myös erillisenä 200 kpl painoksena.

Eero esitti Eeron elpeen livenä 9.11.2016 Gloriassa ja kertoi, että levyltä oli jäänyt yksi biisi julkaisematta ja esitti myös tuon ainoaksi julkaisemattomaksi luulleensa biisin Shake Baby, Shake. Eppu kertoi, ettei hänellä ole tallessa tuota biisiä ja sanoi, että olisi kiva kuulla se joskus, jos jollain on se tallessa. Konsertin jälkeen kerroin Epulle, että minulla on tuo taltiointi ja myös toinen julkaisematta jäänyt biisi I'd Rather Drink Muddy Water ja lupasin toimittaa molemmat biisit hänelle. Minulla on ollut nuo biisit sisältävä nauha vuosikymmeniä ja luovutin cd-kopiona nuo kaksi biisiä Eerolle 23.3.2017 G Livelabin keikan yhteydessä. Nyt ne ovat vihdoinkin kaikkien kiinnostuneiden kuultavissa.

Alun perin vähälle huomioille jääneestä albumista on nyt siis julkaistu jo 10 painosta viidessä eri formaatissa.

Uudelleen julkaisun tiedot Discogs-tietokannassa. Tässä vuoden 2016/2017 julkaisujen kansikuva

St. Louis Blues on julkaistu seuraavilla levyillä:

• Eero ja Jussi 20 Vuotta, RCA Victor PL 40177, 1980
  
• Laulajia jazztunnelmissa: Vol. 6, F-RECORDS 0630-16714-2, 1996
  
• Eero Raittinen: 20 Suosikkia, F-RECORDS 0630-16715-2, 1966
  
• DDT Jazzbandin omakustanteisella kokoelmalevyllä Back to the source - hotter than ever! (DDT Jazzband DDTCD-4) vuonna 2003.
  

Musiikkinäytteenä: Caldonia vinyylin rahinoiden kera

Alkuperäisen julkaisun takakansi:

Blues From The North, takakansi:

CD-julkaisun takakansi:

Vuoden 1977 C-kasetin kansilipuke:

Stereo 8 -kasetti: