Eero sai idean julkaista vanhoja livetallenteita työstäessään Elina Saksalan kanssa elämäkertaa Mies matkallaan. Alkuaan ajatuksena oli julkaista tämä levy samaan aikaan kirjan kanssa. Matkassa oli kuitenkin paljon mutkia, jotka viivästyttivät levyn julkaisua puolitoista vuotta. Onneksi esteet ja hidasteet on kuitenkin voitettu.

Henkilökotaisesti Eero Raittinen

Levyn vanhimmat levyn äänitteet (kappaleet 1-6) ovat merkittävä arkistolöytö, jonka luultiin kadonneen ikiajoiksi. Armeijaloman aikana maanantaina 14 joulukuuta 1970 taltioitiin seitsemän Eeron laulamaa kappaletta Jaakko Jahnukaisen MTV:lle toimittamaa "Henkilökohtaisesti Eero Raittinen" -ohjelmaa varten. Mainosten kanssa puolituntia kestänyt Varpu Kuuselan ohjaama ohjelma esitetiin kaksi viikkoa myöhemmin maanantaina 28.12. klo 18:15 alkaen.

"Levykokoelmani on suhteellisen vaatimaton, mutta sitä täydentävät lukuisat tv- ja radio-ohjelmat, joita olen tallentanut. Yksi arvokkaimmista on Jaakko Jahnukaisen Ylelle keväällä 1971 tekemä kolmenkymmenen minuutin tv-ohjelma, jossa on seitsemän biisiä. I proudly present: bändiini kuului Albert "Ränttätänttä" Järvinen, jolta ekan kerran kuulin tuon termin, sekä Häkä Virtanen, Jukka Tolonen, ja Zape Leppänen. En voi kuin ihmetellä nyt 50 vuoden jälkeen, kuinka saatanan hyvältä se kuulostaa", kertoo Eero elämäkerrassaan "Eero Raittinen - Mies matkallaan" tästä tallenteesta.

Jahnukainen oli ihastunut muutama vuosi aiemmin Eeron tulkintaan Billie Holidayn hitaasta bluesista Fine And Mellow. Jahnukaisen ehdotuksesta Discophonin Mosse Vikstedt antoi Eeron levyttää tuon laulun. Nyt Jahnukainen antoi puolestaan Eerolle vapaat kädet valita ohjelmisto ja soittajat. Äänitteet ovatkin historiallisesti merkittävät myös siksi, että niillä soittavat häikäisevän tyylitaitoinen ja sounditietoinen 20-vuotias blueskitaristi Albert Järvinen sekä toinen jo nouseva kitarasankari, vielä 17-vuotias Jukka Tolonen, joka soittaa tällä kertaa pianoa. Kokoonpanon nuorimmaisen, vielä 16-vuotiaan basistin Heikki Virtasen osaamista Eppu luonnehtii jälkikäteen monumentaaliseksi. Soittajana jännittäväksi hän puolestaan määrittelee 23-vuotiaan rumpali Zape Leppäsen.

Pääosan ohjelmaan taltioiduista lauluista Eero oli poiminut Joe Cockerin ohelmistosta. Nyt tällä levyllä julkaistujen lisäksi TV-ohjelmassa kuultiin myös Denny Cordellin ja Leon Russellin Cockerille kirjoittama Delta Lady, joka sisältyi Cockerin loppuvuodesta 1969 ilmestyneelle albumille Joe Cocker!. Samalta, Eeroon ilmeisen suuren vaikutuksen tehneeltä, albumilta löytyivät myös Cockerin tulkinnat lauluista Lawdy Miss Clawdy, She Came in Through the Bathroom Window ja Something.

Ohjelman ainut kotimainen biisi on ilmailuhallinnossa pitkän uran tehneen K.W. Blomqvistin kirjoittama K.W. Blomqvistin ilmailuaiheinen blues, jonka Eero laulaa laulun suomen kielisestä nimestä huolimatta englanniksi. Eero esitti kappaletta livenä keikkailleessaan 70-luvun alussa The Boysin kanssa. Sittemmin K.W kirjoitti lauluun myös suomalaiset sanat ja velipoika Jussi levytti sen The Boys -yhtyeen kanssa pariinkin kertaan. Veljesten versioita ei kyllä ihan heti tunnista samaksi biisiksi, niin erilaisia ovat tulkinnat.

Eero sai ohjelman äänitallenteen Esa Kuloniemeltä muutama vuosi sitten. Tallenne oli löytynyt K.W:n kuoleman jälkeen Esa Pulliaiselle päätyneistä K.W:n arkistoista. Kenelläkään ei ollut tuossa vaiheessa tarkkaa tietoa siitä, milloin ja mihin tarkoitukseen äänite oli tehty. Kuten edellä olevasta ilmenee Eero, muisteli kyseessä olleen johonkin Ylen ohjelmaan 70-luvun alussa tehty tallenne. Yleen viittasi sekin, että Blomqvistilta saatu nauha oli Esa Pulliaisen kertoman mukaan Ylen nauhakotelossa. Selvittelin Eeron pyynnöstä taltion alkuperää. Siinä yhteydessä selvisi, että yksi taltion kappaleista, K.W. Blomqvistin ilmailuaiheinen blues, oli soitettu Ylen radion rinnakkaisohjelmassa 17.1.1990 lähetetyssä Bluesmusiikin teemaillassa.

Lopulta löysin nauhan Musiikkiarkistosta. MTV oli luovuttanut vanhat nauha-arkistonsa lakisääteisen velvoitteen mukaisesti Kansallisen audiovisuaalisen instituutin osana olevaan Radio- ja televisioarkistoon (RTVA). Sieltä taas äänitellenne oli päätynyt Musiikkiarkiston haltuun. MTV:n luovuttama aineisto on erittäin laaja, eikä niiden sisältöä ole ehditty vielä arkistossa käydä läpi, eikä kuvailla arkiston tietokantaan. Otsikko "Henkilökohtaisesti Eero Raittinen" herätti kuitenkin mielenkiintoni. Niinpä kävin kuutelemassa arkistossa nauhan ja sen sisältö vastasi Eeron kertomia tietoja. Nyt aineiston kuvailutiedot on päivitetty: tallenteen tiedot Musiikkiarkiston tiekannassa.

Näin siis varmistui se, kenelle tallenne oli tehty ja mistä piti hankkia luvat julkaisuun. Helsingin Sanomien arkistosta löysin tiedon ohjelman lähetysajasta. Ohjelma tuli ulos pari viikkoa myöhemmin eli 28.12.1970 TV1:ssä. MTV:llä ei tuolloin ollut omaa kanavaa, vaan sen ohjelmat esitettiin Yleisradion kanavilla. Jahnukaisen "Henkilökohtaisesti" ohjelmasarja pyöri televisiossa ainakin syyskauden 1970 ajan. Ohjelmasarjan kukin jakso oli omistettu yhdelle artistille, joita olivat Eeron lisäksi ainakin Aarno Raninen, Esa Pethman ja Pertti Metsärinteen orkesteri.

"Olen aina halunnut kristallisoitua yleisön silmissä blueslaulajaksi"

Vuotta aiemmin Scandian-studiolla tallennettiin kulttimaineessa oleva bluesalbumi Eeron elpee. Tuolla levyllä olivat mukana kaikki nyt julkaistavan taltion soittajat Zape Leppästä lukuun ottamatta. Tämä julkaisu vahvistaa sen miten väkevä tulkitsija Eero oli jo tuolloin. Eeron elpeen jälkeinen inttivuosi ei ollut kuohinut Eeron ääntä - päinvastoin. Hämmästellä täytyy myös miten monipuolisia osaajia olivat myös nämä tuolloin vielä sangen tuntemattomat, mutta myöhemmin maineeseen nousseet nuoret soittajat.

Good Rockin' Tonight

Hi-Hat Records julkaisi Eeron ja Hillel Tokazierin yhteisen albumin Good Rockin' Tonight syyskuussa 1976. Albumin julkaisutilaisuus pidettiin Tavastia-klubilla 9.9.1976. Samana iltana Tavastialla esiintyivät myös bluesmiehet Eddie Taylor ja Walter Horton USA:sta. He aloittivat illan kaksistaan ja sen jälkeen oli vuorossa Eero ja Hille. Heitä säestivät samat miehet kuin levylläkin eli kitaristi Kalle Lae, basisti Vesa Salmela ja rumpali Aikka Hakala. Eero ja Hille esittivät ensin kahdestaan muutaman laulun ja loput bändin kanssa. Lopuksi bändi säesti lavalle uudelleen saapuneita Hortonia ja Tayloria.

Helsingin Sanomien Lauri Karvinen oli 12.9.1976 julkaistussa arviossaan puolestaan pettynyt Hortonin ja Taylorin esitykseen, mutta kehui Eeron ja Hillen osuutta, "Tämä ryhmä kehitti erinomaisen hyvän, rullaavan rytmin ja tulkitsi taidolla rock-aarteiston parhaimpia teoksia (Feel So Bad, Good Rockin Tonight, Shake, Rattle and Roll jne.). Taiteellisesti parhaita numeroita kuitenkin olivat Raittisen ja Tokazierin kahdestaan esittämät upeat laulut, joissa molempien nyanssitaju pääsi loistokkaasti esiin. Tokazier oli hämmästyttävän herkkä ja joustava pianisti ja osasi täydellisesti sopeuttaa soittonsa laulajan mukaan. Eero puolestaan taas kerran kohensi mainettaan kutakuinkin ainoana bluesvireisenä laulajanamme."

Myös tämän kirjoittajalle Eero hehkutti tyytyväisyyttään tähän keikkaan. Hi-Hatin julkaisuun hän sen sijaan sanoi olleensa pettynyt. Biisit svengaavat Eeron mukaan livenä ihan eri tavalla kuin levyllä. Tuohon arvioon on kyllä helppo yhtyä.

Combo Band Rock And Roll Show

Combo Band Rock And Roll Show -kokoonpanon kanssa Eero keikkaili 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. "'Pappa' tahkoaa keikkoja minkä ehtii ja laittaa takuuvarmasti jokaiseen punttiin vipinää ikään katsomatta. Bändin ohjelmisto sisältää osin Eeron tuoreimmilta levyiltäkin tuttuja rock’n’rollin, rhythm & bluesin ja muun juurimusiikin tunnettuja ja vähemmän tunnettuja helmiä vaikkapa Chuck Berrystä ja Fats Dominosta Fabulous Thunderbirdseihin, Jerry Lee Lewisistä ja Roy Orbisonista Levon Helmiin, unohtamatta tietysti Elvistä. Keikkasetistä saattaa löytyä esimerkiksi seuraavia biisejä: Blues In The Night, Can't Tear It Up Enuff, Carol, Cest La Vie, Downbound Train, Down The Line, Fulltime Lover, Hurricane, I Don’t Care, I’m A Hog For You, Leap Of Faith, Man That’s All, My Baby Left Me, One’s Too Many, Rain, Reet Petite, Ride Your Pony ja She’s About Mover". Noin kerrottiin bändin perustamisesta kertovassa tiedotteessa.

Combon kitaristi Ykä Putkisen kanssa Eero oli ehtinyt tehdä yhteistyötä Eeron kanssa jo 80-luvulta alkaen. Ykä oli ehtinyt musisoimaan pitkän uransa aikana monessa ja monen tyylin kokoonpanossa, esim. Pepe Ahlqvistin Rollin Tumbleweed, Henry O. Band, Fat Boy & The Lucky Loosers, Sue Van Doe, George Plummer and His Carpenters, Leningrad Cowboys, Gyan Dookie And The Telecaster Combo, Pete Boy & Virginia Gang. Lisäksi Ykä oli jo ehtinyt soittaa monilla levyillä, joista mainittakoon Jorma Kääriäisen soololevyt. Lisäksi Ykä oli opettanut uusia kitaristeja ja muita muusikon alkuja Pop & Jazz Konservatoriossa.

Rumpali Markku Reinikainen on Pop & Jazz-konservatorion kasvatteja ja oli aiemmin soittanut mm. Boston Bromenade Big Bandissa ja Bootyssä sekä Lapinlahden Linnuissa. Markun historiasta löytyy myös hänen säveltämäänsä ja sanoittamaansa musiikkia esittänyt Vasama orkesteri. Combon ohella Markku vaikutti tuolloin Pepe Deluxe -kokoonpanossa. Basisti Tero Palo soitti Combon ohella mm. Niko Ahvosen Cortina Jetsissä, The Sentimeters funkbändissä ja Sari Kaasisen Otawassa, Absolutely Doorsiissa, Plastic Superstarissa ja Madame Xylitolissa. Aiemmin Tero oli soittanut ainakin seuraavissa bändeissä; Booty, Ruuhi ja Vimma. Myös Kuopion ja Joensuun Kaupunginteatterit olivat työllistäneet Teroa useampaan otteeseen.

Tämän levyn tuoreimmat taltioinnit on äänitetty lokakuussa 2005 tämän Combon keikoilta Treffi Pubissa, Helsingissä ja Ned Kellys's -ravintolassa Nummelassa. Noita keikkoja en ollut kuuntelemassa, mutta levyllä kuultavien näytteiden mukainen energinen meno vastaa kyllä hyvin niitä muistikuvia, joita itselläni on muista bändin keikoista.

---

Kuten edellä kerroin jäi näistäkin taltioinneista vielä osa arkistoihin ja Eerolta on tallessa paljon muutakin erinomaista livemateriaalia. Toivottavasti niitä kuullaan vielä tulevilla julkaisuilla.