2015 vuonna julkisuuteen kimmahtaneen The White Knuckles Trion muodostavat kitaristi Oskari Martimo eli Knucklebone Oscar, pianisti Risto Kumpulainen alias RK Hillside ja taiteilijanimeä Yukka White käyttävä rumpali Jukka Mikander. Heistä Martimo ja Mikander kunnostautuvat välillä laulajina. Ajoittain bändi keikkailee myös Eero Raittisen kanssa. Eräs sellainen esittäytyminen tapahtui 13. ja 14.8.2015 Hämeenlinnan Suistoklubissa. Noiden iltojen parhaista paloista on pikaisesti valmistettu 12 kappaleen mittainen live-kiekko. Kyseessä on puhdas livetaltionti, ilman mitään jälkiäänityksiä tai muita korjauksia.

Levy sisältää covereitaa enemmän ja vähemmän tunnetuista blues & rock'n'roll-biiseistä. Rick Derringerin Rock and Roll Hoochie Koo on ainut kappale, jonka Eero on levyttänyt aiemminkin. Eppu lauloi laulun vuonna 2007 ilmestyneelle SF Bluesin Man - Be Careful -albumille. Säveltäjä Derringerin lisäksi biisin ovat levyttäneet ennen SF Bluesia myös mm. Winterin veljekset Edgar ja Johnny, kumpikin erikseen.

Soundi: Vaikka Ike Turnerin, Chester Burnettin, Elmore Jamesin, Willie Dixonin ja muiden rustaamat teokset pulppuilevat ilmoille melko traditionaaliseen tyyliin, nelikon persoonalliset vahvuudet pääsevät pintaan. Svengin maanläheisyys tuo sävelet iholle. Eero Raittisen ääni vaikuttaa yhä olevan kelpo kuosissa. Taiteilijan repusta löytyy rouheutta ja herkkyyttä tavalla, joka houkuttelee yleisön mukaan sinisenhohkaaviin karkeloihin.

Blues News: Hieman yleistäen joukkion ohjelmisto vaikuttaa jakaantuvan kolmeen likipitäen yhtä suureen osaan. Esillä on niin silkkaa bluesia, 50-luvun rhythm and bluesia kuin vauhdikasta rock and rolliakin. Tämän kattauksen blues-osuuden muodostavat Ike Turnerin You've Got To Lose, Sonny Boy kakkosen My Younger Days, Elmore Jamesin Sunnyland ja Howlin' Wolfin How Many More Years. Kolmen viimeksi mainitun osalta oli aluksi jokseenkin outoa seurailla niitä ilman huuliharpun sävelten taivutteluja, sliden viuhumista ja Ulvovan Suden mallista kähinää, mutta hiljalleen noihinkin versiointeihin alkoi tottua.

Kaikki mukana olevat musiikkinumerot ovat saaneet osallensa tyylikkäät ja paikoitellen oikein intoutuneetkin tulkinnat. Pääsolisti itse on kiitettävän voimallisessa, vaikkakaan ei toki aivan parhaiden päiviensä veroisessa vedossa, ja neljällä otoksella laulava Yukka White osoittautuu yllättävän pystyväksi vokalistiksi. Erilaisten kovaotteisten remellysten ja tunnelmallisten blues-valitusten jälkeen kuultava Willie Dixonin kaihoisa Weak Brain, Narrow Brain on oiva lopetus yhdelle vuoden parhaista kotimaisista roots-koosteista.

Helsingin Sanomat: Hämeenlinnan Suistoklubilla tehty tallenne on erinomaisen taitavaa ja inspiroitunutta suomalaista rootsia. Kappaleita on muun muassa Ike Turnerilta, Howlin' Wolfilta ja Elmore Jamesilta. Pyörää ei siis ole lähdetty uudelleen keksimään, mutta sitä pyöritetään kyllä kiitettävän vinhasti ja tasaisesti. Raittinen, 71, on mahtavassa vedossa ja kitaristi Knucklebone Oscar eli Oskari Martimo säestää häntä tyylikkäästi, jyräämättä solistia vahvalla otteellaan.

Blues-Finland.com: Eero Raittinen on White Knuckles Triolle kuin kummisetä, joten on enemmän kuin paikallaan, että juuri hän teutaroi "Live at Suisto" -levyn nokkamiehenä. Kahdentoista cover-kappaleen myötä kuulija saa kyytiä intensiivisistä slovareista aina hurjaan vauhtirokkiin. Kenties hurjimpaan laukkaan yllytään Bobby Troupin kappaleella "The Girl Can't Help It". Vaikka taustalla kirittävät elämänsä tikissä olevat nuorukaiset (pianossa vikkelä Mr Hillside), yli-ikämies Raittinen hanskaa tilanteen tyylillä. Ike Turnerin "You've Got to Lose" -stygellä svengi on viimeisen päälle. Bravuurinsa "Rock and Roll Hoochie Koo" Eero on varmasti vetänyt kaikkien bändiensä kanssa; poljento on tuskin koskaan ollut niin tapissa kuin White Knuckles Trion kera. "Live at Suisto" -levyllä napsahtaa groove kohdalleen. Vaikka coverien täyttämän session taiteellinen anti on vähäinen, viihdearvo nousee jokseenkin sataan.

Turenki Records julkaisi albumista 100 kappaleen vinyylipainoksen 29.3.2019.