Tällä albumilla Eero laulaa pitkästä aikaa englanniksi. Edellinen kolmannella kotimaisella tehty albumi oli Oiling Boiling Rythm'n Blues Band, joka ilmestyi 1989.

Levyn biisit ovat kuuluneet Eeron ja hänen bändinsä ohjelmistoon jo pidempään. Laulut ovatkin ilmeisen läheisiä Eerolle. Levyn saundi on nyt aiempaa hieman rosoisemman oloinen. Eeron oma laulusaundi on matkan varrella pelkistynyt ja muuttunut karheammaksi. Levyllä soittava bändi on tehnyt yhteistyötä Eeron kanssa jo pitemmän aikaa. Bändi onkin nivoutunut erittäin hyvin yhteen.

Osan levyn lauluista Eero on levyttänyt aiemmin suomeksi. Greasy Tuesday (Rasvainen tiistai), Do Me Justice (Se on oikein) ja Ganglord (Marjatan poika) kuultiin Eeron edellisellä albumilla Eero Raittinen ja Kansainväliset seikkailijat. Where Is My Heaven (Miss on mun taivas) ja Soon (Joo, mä lähden pois) olivat mukana 1993 ilmestyneellä Vielä vähän aikaa albumilla. Nimikappale Noisy Kinda Men (Noin hieno mies), Angel On Skates (Kuin enkeli) ja I'm So Lonesome I Could Cry (Minkä kaipuullensa voi) ilmestyivät suomenkielisinä versioina albumilla Mies matkallaan. Nyt on kuitenkin kyse aivan uusista versioista.

Charlie Richin ja Bill Justisin Reboundin Eero lauloi levylle jo kolmanteen kertaan. Se kuultiin Eeron suomeksi laulamana jo 1992 Veli-Matti Järvenpään Särkijärven Bolero -albumilla ja uudelleen 2002 Kultakurkut -albumilla. Se ja Pearl The Kitchen Maid (Pohjanmaan helmi) ovat kuuluneet pitkään Eeron keikkaohjelmistoon. Erinomainen lauluntekijä Timo Kiiskinen levytti laulunsa vuonna 1993 ilmestyneelle albumilleen Vieraat maat.

Full Time Lover, Can't Tear It Up Enuff ja One's Too Many ovat peräisin Epun suosikkeihin lukeutuvan Fabulous Thunderbirdsien ohjelmistosta. Niin hämmästyttävältä kuin se tuntuukin, Carol on ensimmäinen Eeron levyttämä Chuck Berry -biisi. Yhdessä veljensä Jussin kanssa hän on sentään levyttänyt aiemmin Memphis Tennesseen (Saanko Turkuun, naapuriin).

Eeron tytär Nasu Raittinen tekee ymmärtääkseni levyllä debyytin levylaulajana viimeisessä kappaleessa I'm So Lonesome I Could Cry. Hank Williamsin hienon klassikon ovat laulaneet levylle aiemmin lukemattomat artistit Elvistä myöden. On siis rohkeaa laulaa ensikertalaisena tällainen biisi. Tulos on kuitenkin erinomainen ja perinteitä kunnioittava. Edellisellä Eeron levyllä Nasu Raittinen toimi kannen kuvittajana.

Jostakin syystä kahta viimeistä biisiä nimitetään levykannen teksteissä bonus-raidoiksi. Ilmeisesti tätä korostaen edeltää toiseksi viimeistä biisiä puolen minuutin tauko. Kyllä levyn jaksaisi uunnella loppuun ilman tuota paussiakin. Digitalisella julkaisulla kuuluu tai on mukana tuo puolen minuutin tauko, mutta jostain syystä ei noita kahta viimeistä laulua.

Kuuntele albumi Spotifystä: