Tällä 60-luvun viimeisellä Eero ja Jussi & The Boys sinkulla kuullaan A-puolella tuolloin kovasti pinnalla ollutta soulia ja kääntöpuolella bluesia. Eero hoitaa laulupuolen molemmilla puoliskoilla ja levyetikettiin onkin painettu esittäjäksi Eero ja The Boys. Bändi oli esittänyt muutaman kappaleen syksyllä 1967 Jaakko ja Jyrki Jahnukaisen Popjazzia-radio-ohjelmassa. Jaakko Jahnukainen oli ihastunut bändin esittämään hitaaseen bluesiin Fine and Mellow. Jahnukainen tunsi hyvin Johan Vikstedtin ja ehdotti biisin levyttämistä. Loppukeväästä Vikstedt näytti vihreää valoa levytykselle.

Levyä ei myyty paljoa. Mosse Vikstedtin tarkoituksena oli ilmeisesti kaupitella levyä myös ulkomaille, mutta sekään ei tuottanut ihmeemmin tulosta. Fine and Mellow biisistä on Warnerin arkistossa tallessa myös pidempi versio (kesto 5:20), mutta sitä ei ole toistaiseksi julkaistu. Tuossa versiossa Nono Söderberg soittaa pidemmän soolon kappaleen loppupuolella, muutkin muusikot pääsevät sooloilemaan ja Eeron loppurevitys ei ole niin raju kuin singlellä julkaistussa versiossa.

Äänittäjä Jouko Ahera otti kitarasignaalin ns. hauenleukaliittimillä suoraan kovaäänisen plus- ja miinus-navoista ja ajoi sen miksauspöydän kanavaan. Nono oli vihainen kuin ampiainen, mutta Ahera piti päänsä ja Nono ja muu bändi ei ollut lainkaan tyytyväinen Fine and Mellow-biisin kitarasoolon soundiin.

Tämä oli Eero ja Jussi & The Boysin ensimmäinen äänityssessio Scandia Musiikin Kulttuuritalossa sijainneessa Alppistudiossa. Jussi & The Boysin single Nyyhkytango / Opettaja Raittinen oli tosin levytetty siellä syyskuussa 1966.

Kesäkuun alussa taltioitiin singlen biisit tähän koteloon sijoitetulle nauhalle. Fine and Mellowsta taltioitiin myös pidempi versio. Warner on nyttemin digitoinut senkin, mutta toistaisesi sitä ei ole julkaistu. Samoihin aikoihin "Alppistudiolla" näyttävät käyneen myös Discophonin artistit Viktor Klimenko ja Seija Simola. Klimenkon The Moon Was Yellow on myös jäänyt arkistojen aarteeksi.

Scandia oli tehnyt alkuun äänityksiä 1958 käyttöönotetun Kulttuuritalon juhlasalissa. Äänityslaitteisto oli salin esiintymislavalla ja tarkkaamo oli aluksi tuolivarastossa, lattiatasossa ja myöhemmin talon kolmannessa kerroksessa. Äänityskalusto piti tuoda jokaiseen äänityssessioon. Kiitokseksi Scandian tekemästä pr-työstä, joka oli tuonut talon käyttäjäksi mm. Radion Sinfoniaorkesterin, Kulttuuritalo rakensi 1963 talon kellariin Alppistudio nimen saaneen äänitysstudion, joka suunniteltiin Alvar Aallon arkkitehtitoimistossa. Scandia käytti studiota lähes kymmenen vuotta ja ostettuaan Scandian, Fazer jatkoi studion käyttöä, kunnes rakensi oman Takomo-studionsa 1977. Scandialle siirryttyään Jussi levytti paljonkin Alppistudiossa.

Singlen biisit äänitettiin kesäkuun alussa ja Jouko Ahera on tehnyt masternauhan 13.8.1968, joten luultavasti single on ilmestynyt alkusyksystä 1968 eli pian sen jälkeen, kun Eeron laulama Vanha holvikirkko oli noussut listaykköseksi. Tämä kuvastaa hyvin Discophonin johtajan Mosse Vikstedtin avarakatseisuutta. Monessa muussa yhtiössä ei olisi julkaistu näin taiteellisesti kunnianhimoista, mutta epäkaupallista singleä tuollaisen jättimenestyksen jälkeen.

Jouko Aheran 13.8.1968 tekemän masternauhan kotelo, samalla nauhalla oli myös Viktor Klimenkon singlen (RCA FAS 994) masterit.

I Was Made to Love Her on peräisin Stevie Wonderin ohjelmistosta. Wonder levytti sen 1967 ja se julkaistiin saman nimistä albumia ennakoivana singlenä (Tamla T-54151) kesäkuussa 1967. Single jatkoi nuoren Wonderin menestyshittien sarjaa ja oli parhaimmillaan Billboardin singlelista kakkonen ja R&B-listan ykkönen.

Fine And Mellown bändi löysi Rufus Thomasilta. Hän oli levyttänyt biisin Walking The Dog singlen (Stax ‎S-140) b-puolelle 1963. Thomasin singlen a-puolenhan Eero ja Jussi & The Boys levytti albumilleen Numero 1. Fine And Mellown on Jussin ensilevytys basistina.

Edellisenä syksynä muodostettu bändi oli saanut riveihinsä juuri ennen levytystä trumpetisti Arto Alaspään. Bändi keikkaili keväällä ja kesällä 1968 ahkerasti esittäen paljon soulia ja bluesia. Soundia täydentämässä levytyksessä oli lisäksi Eero Koivistoinen, joka liittyi vakituisesti bändiin syksyllä Eeron lähdettyä soolouralle keväällä levyttämänsä Vanhan holvikirkon menestyksen siivittämänä.

Heinäkuun puolivälissä tämä Boys kokoonpano soitti Jorma Weneskosken järjestämässä suurkonsertissa "Pop Festivaali -68" Helsingin Mustikkamaalla, jossa mukana olivat sen hetken suosituimmat bändit Jormas, Topmost, Soulset, Blues Section, New Joys jne. The Boys sai kunnian olla illan viimeinen esiintyjä ja esitti onnistuneen settinsä lopuksi Holvikirkon. Bändi oli hiukan yllättynyt sen saamista rajuista suosionosoituksista. Tuolloin ei oltu kauhean tarkkoja eri musiikkityylien suhteen.

Eeron lähdettyä bändistä Jussi perusti uuden suurkokoonpanon, jossa olivat mukana aikaisemmasta kokoonpanosta Alaspää ja Kasari, edellä mainittu Eero Koivistoinen, Antero Jakoila kitarassa, Mikki Nuorivaara uruissa ja Koivistoisen tavoin Blues Sectionista tullut Ronnie Österberg rummuissa. Tuo kokoonpano ei valitettavasti levyttänyt lainkaan.

Suomen Äänitearkiston -tietokannan mukaan Fine and Mellown tekijät ovat Henry Cosby ja Lula Hardaway. Näiden tekijöiden nimet on painettu myös levyetikettiin. BMI:n tietokannan mukaan säveltäjä on Billie Holiday, joka levytti laulun 1939 (Commodore 526). Monissa muissakin ulkomaisissa lähteissä on tekijäksi mainittu Holiday. I Was Made to Love Her biisin tekijäksi on singlen etikettiin merkitty Wonder. Äänitearkiston tietokannassa tekijöiksi kerrotaan Stevie Wonder, Lula Mae Hardaway, Henry Cosby ja Sylvia Moy. Samat tiedot löytyvät myös BMI:n tietokannasta. Pidän BMI:n tietoja oikeina, ainakin ne ovat virallinen totuus asiasta.

Molemmat singlen biiseistä on julkaistu albumin Singlet 1964-68 LP- ja c-kasetti versiolla. Fine and Mellow on tämän lisäksi julkaistu myös kokoelmalevyllä Finn-star festival, albumilla Toinen puoli sekä cd-muodossa albumeilla Singlet 1964-68 ja Suomi-Rockin korkeakoulu.

Kuuntele singlen biisit Spotifystä: