Ehkä kaikki tuo toi haasteita levyntekoon. Nauhoitin kelanauhurilla vuonna 1967 TV1:stä Eeron ja Jussin & The Boysien esittämän Sweet and Lovelyn. Tallenne on aika heikkotasoinen, mutta se svengaa mielestäni ihan eri tavalla kuin tällä albumilla kuultava Neito Suomen eli suomennettu versio samasta laulusta. Sweet and Lovely on tämän albumin vanhin biisi. Säveltäjä Gus Arnheimin orkesteri levytti laulun jo vuonna 1931. Biisin historia on luettavissa JazzStandards.com -palvelusta.

Elviksenkin "hovisäveltäjiin" kuuluneen Jerry Leiber - Mike Stoller parivaljakon Omppuviinin Eero ja Jussi levyttivät vuonna 1964 ensimmäiselle The Boys albumille Numero 1, silloin alkuperäiskielellä ja -nimellä Poison Ivy. Elviksen ohjelmistosta on All Shook Up ja Juicen tekstissä lauletaan Eeron ja Jussin tutustumisesta Elviksen musiikkiin. Elviksellä ei laulun kirjoittamisen kanssa ollut mitään tekemistä, vaikka hänelle puolet laulun tekijänoikeustuloista onkin virrannut. Vai onko sittenkään, nimittäin huomasin tätä kirjoittaessa, että laulun kreditit ovatkin BMI:n tietokannassa 3/4 Blackwellille ja 1/4 Elvikselle.

Don't Ever Change on lauluntekijäpariskunnan, Carol King ja Jerry Goffing, vähemmän tunnettuja biisejä. The Crickets levytti sen 1962 ja laulu kuului myös Beatlesin ohjelmistoon 60-luvun alussa. Heidän liveversionsa laulusta on kuultavissa 1994 ilmestyneellä albumilla Live At The BBC. Biisi on erittäin onnistuneesti toteutettu. Eeron ja Jussin yhteislaulu soi yhtä upeasti kuin 60-luvulla. Juicen kielellisestä nerokkuudesta kertoo biisin otsikko, joka vie ensin ajatukset Kallion Toiselle linjalle, mutta kuunnellessa havahtuukin kyseessä olevan elämän toinen, tavanomaisesta poikkeava linja.

Pari vuotta tuoreempi biisi on Motown soulin hittiaarteistosta löytynyt Dancin' in The Street. Martha and the Vandellasin originaalilevytys oli iso hitti 1964. Juice sijoitti laulun Hakaniemen torille, Boys -yhtyettä vahvistaa aiemmin bändin kantaviin voimiin kuulunut Kajde Westerlund. Kajden piano täydentää Boysin saundia myös Toista linjaa kappaleella. Kajde vahvistaa usealla raidalla myös Nono Söderbergin bändiä sekä Vanhaa Isäntää. Kuten arvata sopii, Vanhan Isännän säestämät kappaleet ovat pääosin kantria. Elviksen rock'n'roll-hitti All Shook Up eli Järkytyin on sovitettu western swing -tyyliin. Siinä kuullaan myös Bob Wills -tyyliin K.W. Blomqvistin huudahduksia.

Boys-raidolla vahvistuksena on myös niin ikään bändissä aiemmin vaikuttanut kitaristi Kalle Lae. Kallen panos kuuluu selvimmin Mickey Juppin laulussa Maan halki, jossa hän soittaa sekä 6 että 12-kielistä akustista kitaraa. Tämän levyn kappaleista The Boys -yhtyeen ohjelmistoon lienee pysyvimmin jäänyt kantrin suurmiesten Waylon Jenningsin ja Willie Nelsonin Soittajan vaimo, joka tälle on tälle levylle taltioitu Vanhan isännän kanssa. Waylon Jennings levytti laulun 1. syyskuuta 1971. Kari Tapio levytti myös laulun myöhemmin samalla Juicen tekstillä ja taisipa se kuulua pitkään Klabbinkin ohjelmistoon.

Kantriklassikko A Satisfied Mind on taas vanhempaa perua Red Hayes levytti sen 1954. Hayes on kertonut kuulleensa äidiltään kaiken sen mistä laulussa kerrotaan. Nimen hän oli saanut apeltaan, joka oli kysynyt Hayesilta, kenen hän luulee olevan rikkain maailmassa. Hayes oli luetellut rikkaaksi tietämiensä nimiä. Appi oli vastannut hänen olevan väärässä, rikkain on se, jolla on tyytyväisin mieli. Jussi levytti 2018 laulun uudelleen samalla Juicen tekstillä albumilleen Unioninkatu 45. Pidän kyllä enemmän tästä jälkimmäisestä tulkinnasta. Ehkä tuon laulun uskottava tulkinta vaatiikin hiukan enemmän elettyä elämää.

Toinen Jussin Unioninkatu 45 -albumille uudelleen versioima laulu Nick Lowen Tunteeton. Nick Lowe kirjoitti laulun 1979 ilmestyneelle albumilleen Labour Of Lust. Gary Brookerin, samoin 1979 ilmestyneeltä No More Fear Of Flying -albumilta peräisin oleva, Old Manhattan Melodies -laulu olivat tuon Lowen kappaleen kanssa albumin tuoreimpia sävelmiä. Tosin eivät kumpikaan mitään menestyshittejä.

Mickey Juppin Kuinka nyt käännyit pois -laulun alkuperäiseksi nimeksi kansiteksteissä mainitaan How Do You Say Goodbye. Sama virhe toistuu useissa kotimaisissa tietokannoissa. Tämän Juppin Legend-bändin saman nimisellä vuonna 1970 ilmestyneellä levyllä (Vertigo ‎6360 019) julkaistun biisin nimi on kuitenkin Five Years. Laulu kyllä alkaa sanoilla "How do you say goodbye". Jos minua vaille jäät -kappaleen alkuperäiseksi nimeksi puolestaan kerrotaan kansiteksteissä You've Always Been Needing Me. Tämäkin Mickey Juppin laulu on tuolta samalta Legend-albumilta ja oikealta nimeltään Anything You Do.

Samalta Legend-albumilta ovat myös Cross Country ja Cheque Book. Tälle Eeron ja Jussin albumille Mickey Juppin biisit päätyivät Eeron Juppilta saamalta kasetilta. Eero oli tavannut Juppin ollessaan Tasavallan Presidentin mukana kiertueella Englannissa. Ehkä kasetille ei ollut kirjoitettu biisien nimiä. Eero levytti Cheque Bookin uudelleen vuonna 2006 ilmestyneelle Pub Rock-albumilleen. Sillä kertaa Juppin alkuperäisellä tekstillä. Kuudes Juppin biisi City on Legend yhtyeen ensimmäiseltä 1969 ilmestyneeltä albumilta, joka sekin oli nimeltään Legend (Bell Records SBLL 115).

Eivät Eero ja Jussi 60-luvullakaan tehneet yleensä cover-versioitaan päivän hiteistä. Nyt oli musiikkimaailmassa kuitenkin niin paljon uusia tuulia, ettei näin vanha materiaali sytyttänyt ostohaluja, eikä Hämeentie 38 -albumi saavuttanut sanottavaa menestystä. Levy onkin painunut melko lailla unohduksiin. Kun kuuntelin levyä nyt 40 vuotta ilmestymisen jälkeen, tuntuu se kestäneen aikaa paljon paremmin kuin monet tuolloiset päivän hitit. Ehkä uuteen kuuntelukokemukseen vaikutti sekin, että kuuntelin levyä nyt selkeästi paremmilla laitteilla kuin 40 vuotta sitten. Nyt erottuivat paremmin Kajden hienojen sovitusten pienetkin nyanssit.

Hyvin toimii myös Vanhan isännän kanssa toteutettu Canjoniin. Hiljaisten vuosien jälkeen Eeron oli ehkä helppo sisäistää Juicen teksti "Oon tarpeeton, en enää saa soittaa. Tarpeeton, keikalla toiset on. Ja voittaa suosion, se mua katkeroittaa".

Juppin reipas rock'n'roll Skitta pussiin, jolla Pekka Tammilehto revittelee kitaraa komeasti ja Eeron tulkinnassa on särmää muille jakaa, on yksi levyn suosikeistani. Samoin suosikkejani on kantrirock-biisi Maan halki, jossa Kalle Laen 12-kielinen soi upeasti tuoden mieleeni Roger McGuinnin. Komea on myös Kuinka nyt käännyt pois, jossa Kajden originaalia herkempi sovitus sisältää kiehtovia kuvioita erityisesti kaksijakoisen biisin herkemmissä osuuksissa.

Levy päättyy Jussin kääntämään Kenny Pricen 1970 levyttämään lauluun The Shortest Song In The World. Lyhyestä virsi kaunis, eipä levyille liene päätynyt montaakaan lyhyempää laulua.

Levyn myötä Eero ja Jussi käynnistivät 20-vuotisjuhlakiertueen. Sen ensi-ilta oli 14.4.1980 Espoossa Tapiola Garden Hotellissa. Säestäjänä konsertissa toimi Nono Söderberg Band kokoonpanolla Nono (kitara), Hillel Tokazier (piano), Antti Tammilehto (basso) ja Aikka Hakala (rummut), lisäksi Jussi soitti komppikitaraa laulun ohella. Paikalla oli myös tekstit tehnyt Juice ystävänsä Appo Hurulan kanssa. Konsertin jälkimainingeissa Juice kysyi Tammilehdon Anttia omaan bändiinsä ja sinnehän Ana päätyikin.

Kiertueen järjestelystä vastasi alun perin Antti Einiön ohjelmatoimisto Artistit. Järjestelyvastuu siirtyi parin ensimmäisen konsertin jälkeen eräälle kokemattomammalle ohjelmatoimistoille ja kiertue lässähtikin osin kasaan. Itse onnistuin kuitenkin kuulemaan konsertin Tampereen YO-talolla. Keikan jälkeen kävin tapaamassa veljeksiä backstagella ja siitä oikeastaan alkoikin Eeron ja Jussin diskografian kokoaminen.

20-vuotisjuhlakiertueen viimeinen esiintyminen oli Provinssirockissa 7.6.1980. Tuolta keikalta taltioitu Eeron ja Jussin & Nono Söderberg Bandin Soittajan vaimo kuullaan Provinssi-rock '80 Live -albumilla.

TV2:n kanssa oli sovittu 20-vuotisjuhlashown televisioinnista. Sen piti tapahtua keväällä, mutta TV2 siirsin taltioinnin muiden kiireiden takia syksyyn. Ohjelma nauhoitettiin syyskuulla ravintola Josafatissa Helsingissä. Sitä ennen oli vielä treenikeikka Alppipuistossa.