Eero ja Jussi & The Boysin ensimmäinen albumi oli myös ensimmäinen suomalaisen rockbändin tekemä LP. Numero 1 oli siis varsin osuva nimi tälle levylle. Bändin ensimmäiset singlet olivat myyneet varsin hyvin. Discophonin johtaja "Mosse" Vikstedt myöntyikin helposti albumin tekoon. Vikstedt oli vihjaissut albumin tekoaikeista jo Eero ja Jussi & The Boysin toisen äänityssession aikaan heinäkuussa 1964 ja loppuvuodesta levyä ruvettiin toden teolla kasaamaan. Levy sisältää kaikki aiemmin singlenä julkaistut biisit. Näistä Salaisuuteni, Route 66 ja Kaikki rakkauteni äänitettiin uudelleen tätä LP:tä varten. Sen sijaan Tahdon saaren, Kaunis nainen, So Glad Yuo're Mine ja The Enchanted Sea biiseistä LP:llä on samat versiot kuin aiemmin julkaistuilla singleillä. Loput kappaleet ovat bändin keikkaohjelmistoon kuuluneita pääosin rhythm and blues -pohjaisia biisejä.

The Enchanted Sea äänitettiin myös uudelleen joulukuussa 1964, mutta tuota versiota ei kuitenkaan laitettu älppärille. Warnerin arkistossa olevan nauhakotelon päälle on kirjoitettu tuon biisin kohdalle "julkaisematon äänite, ei lp:llä. FAS 926 -64 on myös lp:llä (laulu alkaa epävireisesti)". Uusi yritys ei siis onnistunut laulun osalta.

"En usko, että Suomen yleisö on vielä tarpeeksi kypsä vastaanottamaan rhythm & blues -musiikkia, joka on vallannut runsaasti alaa rautalangalta muualla maailmassa. Tämä musiikki voi olla hieman liian negroidia ja väkevää ´härmäläisen´ vatsan sulatettavaksi" kirjoitti Antti Einiö noihin aikoihin Iskelmä-lehdessä.

Vikstedt ei onneksi halunnut mitenkään estellä bändiä levyttämästä mielimusiikkiaan. Päinvastoin hän antoi bändille kuunneltavaksi Amerikasta saamiaan alkuperäisiä r&b -levytyksiä. Stormy Monday Blues oli peräisin Vikstedtiltä saadulta The Astronautsien livelevyltä. Siinä Jussi heittää myös omasta mielestään huvittavan oktaavisoolon Roostersien Lasse von Herzeniltä salaa lainatulla Fender Telecasterilla.

Elviksen kautta veljekset olivat myös jo tutustuneet monenlaiseen musiikkiin. Elviksen ohjelmistosta tuttuja olivat levylle päätyneet I Got A Woman ja So Glad You're Mine. Rolling Stonesin ensimmäinen albumi oli tehnyt melkoisen vaikutuksen Boys-muusikoihin ja sieltä Numero 1:lle päätyi Route 66 ja Liisan koira. Jotka molemmat levytettiin sitten uudelleen useampaankin kertaan. Rollareiden ohjelmistosta oli poimittu myös Leiberin ja Stollerin alun perin The Coastersille kirjoittama Poison Ivy.

Jussi oli tuossa vaiheessa saanut myös kantrikärpäsen pureman ja sai levylle mukaan Leon Paynen vanhan countryballadin I Love You Because. Elviksen varhaisilta levyiltä tuokin biisi löytyy ja sieltä Eero ja Jussikin laulun oppivat ja lauloivat sitä jo 50-luvun lopulla. Laulu oli ajankohtainen Numero 1 äänitysten aikaan Jim Reevesin versiona. Helmikuussa 1964 lento-onnettomuudessa kuolleen, myös "Gentleman Jim" nimellä tunnetun Reevesin tulkinta oli ollut iso hitti Euroopassa alkuvuodesta 1964. Jussi taltioi kotinauhurillaan laulusta rockabilly version 1962. Tuo taltiointi julkaistiin 1983 albumilla Jussi Raittinen ystävineen.

Jussi teki Numero 1:stä varten laulusta oman käännöksen nimellä Sen tähden. "Biisistä tuli iso hitti Jim Reevesin poismenon jälkeen Euroopassa ja sekä Kai Lind että muistaakseni Erkki Leppänen levyttivät sen Saukin tekstillä. Kun me sitten levytimme biisin minun käännöksenäni, niin Vikstedtin Mosse sanoi, että levyetikettiin ja kanteen kannattaisi laittaa Saukin käännöksen nimi Sen vuoksi, eikä Sen tähden, ja niin tehtiinkin", kertoi Jussi myöhemmin. Numero 1:n alkuperäisjulkaisulla laulun tekijäksi on merkitty yksin Leon Payne. Vuoden 1992 CD-julkaisulla oli Jussin nimi lisätty tekijätietoihin.

Vahvasti rokkaava versio Fats Dominon hitistä Hello Josephine saavutti menestystä myös ulkomailla. Parhaiten se menestyi Norjassa nousten tunturimaan myyntilistan yhdeksännelle sijalle. La Vern Barkerin ohjelmistosta löydetty, monien muidenkin levyttämä That Lucky Old Sun on levyn upeimpia tulkintoja Eeron päästessä näyttämään loistavia laulajan taitojaan ja siitä muodostuikin pitkäaikainen keikkabravuuri. Eero esitti sitä myöhemmin myös soolokeikoillaan suurella menetyksellä. Esimakua Eeron tulevista bluestulkinnoista kuullaan myös Stormy Monday Bluesissa.

Levyn kappaleista monet ovat olleet pitkään Eeron ja Jussin keikkaohjelmistossa ja monia niistä he ovat levyttäneet myöhemmin uudelleen. Samoin monet muut artistit ovat myöhemmin levyttäneet albumin biisejä. Muuten lauletulle albumille mahtuu myös yksi instrumentaali. Levyn nimittäin päättää The Chantaysien Surf-klassikko Pipeline. Tässä kappaleessa Kajde soittaa tyylikkäiden kitarasoolojen lisäksi myös pianovälikkeet. Eeron rumpuosuus on puolestaan koostettu kolmesta päällekkäisäänityksestä.

Eero soittaa levyllä englantilaisia Premier -rumpuja. Lassen basso on saksalaisen Höfnerin ns. viulumalli, jollaista käytti myös Paul McCartney. Kajden kitara on Fender Stratocaster, jonka hän osti Henkka Granöltä. Kitara on sama, jolla Granö soittaa mm. Soundsien Emmalla. Jussin instrumentti on ruotsalainen akustinen orkesterikitara Levin, joka oli varustettu De Armondin mikrofonilla. Stormy Monday Bluesilla

Jussi soittaa Lasse von Hertzenin Fender Telecasterilla toisen kuultavista sooloista. Jussi ja Kajde soittavat levyllä myös useita muita akustisia kitaroita, muuan muassa vanhasta suomalaisesta orkesteri-Munkersista kehittämäänsä 12-kielistä kitaraa. Jussi suorittaa myös ensiesiintymisen pianistina Salaisuuteni -kappaleessa.

Markku Veijalainen kirjoittaa alkuperäisen LP-julkaisun takakannessa "Eeron tulkitsema 'That Lucky Old Sun' lienee eräs parhaita esityksiä, mitä tällä alalla on Suomessa koskaan tehty. Toinen yhtä hyvä esitys löytyy levyn toiselta puolelta ja se on nimeltään 'Stormy Monday Blues'. Eeron esitys tästä sävelmästä osoittaa, että R&B musiikin salaisuus voi avautua myös suomalaisen temperamentin tulkitsemana. Käsitystämme vahvistaa edelleen kappale 'Liisan koira' eli 'Walking The Dog', joka sekin voidaan lukea alan kotimaisiin huippusaavutuksiin."

Albumin äänitykset hoiti Ronnie Kranck Akkuteollisuuden Electrovox-studiossa Neitsytpolulla. Siellä oli käytössä Ampexin kolmiraitamagnetofoni, joka oli silloin mainio työväline päällekkäisäänityshommissa. Miksaus masteria varten tehtiin kuitenkin monoksi. Masternauhat toimitettiin Saksaan, jossa levy levyt ja niiden etiketit valmistettiin Telefunken Deccan toimesta. Näin levyyn tuli aivan samanlaiset mustat RCA Victorin LPM-sarjan etiketit kuin Suomessa myytyihin Elviksen saksalaispainoksiin.

Alkuperäisestä vuoden 1965 julkaisusta otettiin vain 2000 kappaleen painos, sillä LP-levyjä myytiin tuolloin varsin vähän. Sitä onkin nykyään hyvin vaikea löytää. Fazer Finnlevy julkaisi albumin vuonna 1992 CD:nä ja C-kasettina alkuperäisen sisältöisenä ja alkuperäisellä kansikuvalla sekä Jussin kirjoittamilla teksteillä varustettuna. CD-julkaisukaan ei ole horjuttanut alkuperäisen vinyylijulkaisun keräilyarvoa. Se on yhäkin keräilymarkkinoilla arvokkaimpia suomalaisia vinyylijulkaisuja. Kunnosta riippuen levystä joutuu maksamaan 300 - 400 euroa.

Warner julkaisi albumin uudelleen masteroituna cd:llä 2011 ja digitaalisilla alustoilla kesäkuussa 2013.

Svart Recordsin 2019 uudelleen julkaisu on tupla-albumi, jonka ensimmäinen levy on saman sisältöinen kuin alkuperäinen albumi ja toisella eli bonuslevyllä kuullaan Eeron ja Jussin vuosien 1964-65 singlebiisit, joita ei julkaistu Numero 1 -albumilla. Svart julkaisi albumista kaksi versiota. Suurempi 350 kappaleen painos julkaistiin mustana vinyylinä ja valkoisena vinyylinä 150 kappaleen Rolling Exclusive -versio, jota sai ainoastaan Rolling Recordsista Jussin nimmarilla tai ilman. Albumi julkaistiin monoversiona kuten alkuperäinen albumi ja singlet. Levyn liitteenä on kahdeksan sivuinen kuva- ja tekstiliite sisältäen harvinaisia kuvia ja esittelytekstit albumista ja sen sisältämistä lauluista.

Kaikki rakkauteni, Salaisuuteni, ja Route 66 ovat kyllä Numero 1 -albumilla, mutta ne äänitettiin uudelleen tuota albumia varten. Liisan koira puolestaan tehtiin uusiksi myöhemmin julkaistua singleä varten. Svartin julkaisun toisella levyllä on näiden kappaleiden singleversiot.

Tässä kakkoslevyn tiedot: