Menestyksekkäiden ja kotimaassa pienin kustannuksin toteutettujen rokkilevyjen jälkeen lähdettiin Tukholmaan tekemään kunnianhimoisempaa kokonaisuutta. Mä tahdon rokata ja Pojat asialla -albumeja oli myyty kultalevyyn oikeuttava määrä. Menestystä oli jatkanut Metsämökin tonttu Syksyn sävel voitollaan. Tuottaja Matti Laipiolla ei ollut vaikeuksia saada Scandiaa kustantamaan seuraavan albumin äänitykset Tukholmassa.

Levyn kappaleet ovat vanhoja klassikkoja lukuun ottamatta Pekka Pohjolan sävellystä Elämä jatkuu. Suurelta osin albumin sisältö oli tuttua edellisen vuoden Ruisrockissa kuullun The Boys -yhtyeen 10-vuotisjuhlakonsertin ohjelmistosta. Levyllä kuullaan pitkästä aikaa Eeroa ja Jussia yhdessä. Duettona kuullaan levyn kolme englanninkielistä laulua. Eero laulaa lisäksi taustoja ja stemmoja usealla muulla kappaleella. Jussia ja Boysia täydentävät myös Wigwamista hieman aiemmin eronneet Jukka Gustavson ja Pekka Pohjola sekä Ruotsissa asuneen ja jazzyhteyksistä Laipiolle tutuksi tulleen englantilaisen Keith Knoxin järjestämä nimekäs joukko ruotsalaisia studiomuusikoita puhaltimissa.

Ruotsalaiseen tapaan puhaltajilla oli osin kansainvälinen tausta. Trumpetisti Maffy Falay oli turkkilaissyntyinen ja toinen trumpetisti Americo Belotti puolestaan Argentiinasta lähtöisin. Levy äänitettiin Tukholmassa Marcus Musicissa. Äänittäjänä toimi Leif Måses eli sama mies, joka äänitti edellisenä vuonna Hurriganesin Roadrunnerin. Studiossa oli käytössä 16-raitainen tekniikka, kun Suomessa olisi ollut tyydyttävä 8-raitatallennukseen.

Albumin avaa komeasti Boys-sivukokoonpanon Jussing Bussingin ohjelmistossa ollut The Band -cover The Night They Drove Old Dixie Down, jonka lopettaa Kajde Westerlundin tyylikäs pianolopuke. Ray Charlesin klassikkobiisin Hallelujah I Love Her So sovitus perustuu Eddie Cochranin levytysversioon. Bobby Blandin vuoden 1961 hitti Turn On Your Love Light oli ollut Boys ohjelmistossa jo 60-luvulta alkaen. Laulu onkin upeasti hallussa veljeksillä ja ruotsalaispuhaltajat sekä Gustavson panevat parastaan. Orkesterin johtaja ja trumpetisti Joe Scott kirjotti laulun Bobby Blandille, mutta joutui antamaan puolet tekijänoikeuksista Blandin tuottajalle Don Robeylle, joka käytti nimimerkkiä Deadric Malone.

Jussi näyttää sanoittajan taitonsa neljässä kappaleessa. Nyt suomeksi kuullaan myös Numero 1:llä englanniksi laulettu ja omiin suosikeihini Eeron ja Jussin tuotannosta kuuluva That Lucky Old Sun eli Päästä pois tahtoisin. Erinomainen on myös tämä uusi tulkilta, kuten myös Jussin teksti. Alkuaan veljekset olivat tutustuneet lauluun La Vern Bakerin 1957 levyttämän version myötä.

Sovitukset ovat pääosin Kajde Westerlundin taidonnäytteitä, kahdessa sovitus on tehty yhdessä Jukka Gustavsonin kanssa. Lisäksi Pekka Pohjola on sovittanut kolme kappaletta ja Kalle Lae yhden. Gustavson ja Pohjola täydentävätkin erinomaisesti Boysin nelikkoa ja tuovat levylle puhaltajien kanssa tuhdimmat soundit. Parhaiten Pohjolan ja Gustavsonin taidot pääsevät esille Elämä jatkuu -instrumentaalilla.

Traditionaali Wine on saanut Jussin suomennoksessa nimekseen Korkataan taas ja nyt laulussa maistellaan väkevämpiä juomia. Biisin toteutus mukailee The Electric Flagin vuoden 1968 levytysversiota ja Kalle Lae soittaa upeat soolot Mike Bloomfieldin tyyliin. Kaksi lauluista Jussi poimi Ronnie Hawkinsin 1970 julkaistulta, artistin nimeä kantaneelta albumilta, ne ovat Hetken viivyit lähelläin ja päätöskappale, gospel-/kantriklassikko Will the Circle Be Unbroken, joka Mats Huldénin suomennoksessa sai nimekseen Herran huosta kaiken kantaa.

Näiden kahden laulun sovitukset ovatkin aika lähellä Hawkinsin versioita. Will the Circle Be Unbroken on yli sata vuotta vanha laulu. Sen alkuperäisen tekstin kirjoitti Ada R. Habershon tuhansia gospel-sävelmiä tehneen Charles H. Gabrielin säveleen jo 1907. Ensimmäisen tunnetun version alkuperäisellä tekstillä levytti Metropolitan Quartet 1927, Silver Leaf Quartet of Norfolk levytti myös laulun ennen Carter Familyn suosittua versiota. A.P. Carter kirjoitti tekstin suurelta osin uusiksi, käyttäen kuitenkin laulun toistuvassa kertosäkeessä lähes alkuperäistä tekstin osaa ja Carter Family levytti laulun tuolla uudella tekstillä 1935. Myöhemmät levytykset perustuvatkin tähän A.P. Carterin tekstiin, niin myös tuo Hawkinsin versio ja Huldénin suomenkielinen teksti. Monilla levytyksillä laulu on kirjattu joka Carterin nimiin tai traditionaaliksi, niin kuin tämän albumin alkuperäisellä julkaisullakin.

Kolmen biisin upea kokonaisuus koostuu Phil Spectorin Wall of Sound-klassikoista You've Lost That Lovin' Feelin' ja River Deep Mountain High, jotka yhdistää edellä mainittu Pekka Pohjolan instrumentaali Elämä jatkuu. Kosketinvelho Gustavson taiteilee huikeita kuvioita, mutta upeaa on muunkin soittokunnan työskentely. Eero ja Jussi pistävät myös kaiken peliin Spectorin biisien lauluosuuksissa.

Levy on tyylikästä jälkeä aina Jorma Auersalon ja Jukka Gustavsonin suunnittelemia kansia myöten. Hiukan ihmetyttää vain tuo englannin ja suomen sekamelska. Ilmeisesti kaikkia tekstejä ehditty kääntämään. Kertomansa mukaan Jussi työsti omia käännöksiään levytysten lomassa yökaudet. T.P.Vankka -salanimellä Kun aika kääntyi rauhaan päin ja Herran huosta kaiken kantaa laulujen käännökset tehneen Mats Huldénin tekstit saatiin puhelimitse studiolle. Suonna Kononen kirjoitti Huldénilta kääntämättä jääneiden Will the Circle Be Unbroken -laulun säkeiden suomitekstit 2017 ilmestyneelle Huojuvan ladon Takkulan Baari. Jussi vieraili tuolla albumilla laulaen laulun yhdessä Konosen kanssa.

Leif Måses hoiti äänitykset ammattimiehen ottein. Kun parin laulun sävellajit oli valittu liian korkeiksi, Måses pudotti niiden nauhanopeutta niin, että taustat soivat sävelaskelta alempaa soundien kuitenkaan oleellisesti huonontumatta. Tuon ansiosta biiseihin saatiin näin varsin muhkea alarekisteri ja Jussi pystyi laulamaan ne kunnolla. Sessioon varattu viikko ei ihan riittänyt ja niin Jussi, Laipio, Lae ja Gustavson palasivat muutaman viikon kuluttua studiolle viimeistelemään äänityksiä ja miksaamaan taltioinnit Måsesin kanssa.

Scandia julkaisi albumin 22. syyskuuta 1975 ja piti pressitilaisuuden Kasarmitorin laidalla sijainneessa Kellarikrouvissa. Levyyn oli panostettu 100.000 markka ja odotukset olivat korkealla. Edellisten albumien kaltaista menestystä ei kuitenkaan tullut. Syksyn myydyimpiä kotimaisia albumeja olivat Wigwamin Nuclear Nightclub, Finnhits 2, Erkki Junkkarisen Ruusuja hopeamaljassa ja Hurrigasnesin Crazy Days.

Singlenä albumilta julkaistiin vain Korkataan taas ja sekin vain Syksyn sävel -kilpailuun osallistuneen, New Orleansissa äänitetyn Alla palmupuiden -kappaleen (Scandia KS 945) kääntöpuolella. Gramexille on tehty myös ilmoitus singlestä Hallelujaa häntä rakastan / Kun aika kääntyi rauhaan päin, joka julkaisunumero oli Gramexille tehdyn ilmoituksen mukaan KS 944. Jostakin syystä tuota singleä ei kuitenkaan julkaistu. Ehkä syynä oli päälle painanut Syksyn sävel, eikä haluttu julkaista toista singleä kilpailemaan siinä julkisuutta saaneen laulun kanssa. Osa syy albumin heikkoon menestykseen saattoikin olla, ettei albumin markkinoinnin tueksi julkaistu tuota ennakkoon kaavailtua singleä.

Vaikkei menestystä tullut, on albumi kestänyt hyvin aikaa ja kuuluu ilman muuta Jussin ja Boysin parhaimpiin tuotoksiin ja on mielestäni jäänyt suotta turhan vähälle huomiolle. Warner julkaisi albumin lopulta ansaitusti CD-formaatissa 11.2.2002 Mika Jussilan vankalla ammattitaidolla uudelleen masteroimana. 2013 albumi julkaistiin Warner Musicin toimesta myös Spotifyssä ja muilla digitaalisilla kanavilla. Levykauppa Äx:n omistajien uudelleen julkaisuihin keskittyvä yhtiö Lipposen levy ja kasetti julkaisi albumista sadan kappaleen numeroidun vinyylipainoksen 1.10.2021.

Uuden vinyylipainoksen mukana tekstiliite, jonka toisella puolella on biisikohtaiset erittelyt muusikoista instrumentteineen ja toisella Matti Laipion kertomus albumin työstämisestä. Laipio kirjoitti tekstin alun perin Svart Recordsin julkaisua varten jo syksyllä 2015. Svart perui kuitenkin yllättäen julkaisuaikeensa ja valmistutti kuusi vuotta myöhemmin albumin Lipposen levy ja kasetti -yhtiön toimeksiannosta.

Albumilta löytyi monia hienoja hetkiä, esimerkiksi Boysien uuden kitaristin Kalle Laen huima soolo Winessa ja Jukka Gustavsonin komea urkutyö monessa kappaleessa. Myös komppiryhmä teki mainiota työtä. Luonnollisesti tuolloin jo maailmanluokan basistiksi nousseen Pekka Pohjolan soitto oli tyylikästä kautta koko levyn, mutta yhtä hyvin osuutensa hoiti rumpali Aikka Hakala. Tyytyväisiä saattoivat olla myös Raittisen veljekset, jotka selvittivät vaikeatkin lauluosuudet varmuudella, arvioi Laipio.

Lue arvio albumista