Loppusyksystä 1978 Jussi ehdotti levy-yhtiölleen EMI:lle uuden Jussi & The Boys albumin tekoa, olihan bändi ajanut sisään uutta ohjelmistoa keikoilla. Pari EMI:n edustajaa tuli seuraamaan bändin keikkaa KY:n klubille. Yleisöä oli paikalla vähänlaisesti ja tunnelma siten vaisuhko, joten miehet poistuivat yhden setin kuultuaan, eikä EMI lämmennyt levyn tekoon.

Tämän jälkeen Jussi kääntyi Vexi Salmen puoleen, jonka Levytuottajat Oy oli menestynyt Vesku Loirin ja Irwinin levyillä. Vexi diggasi vanhempaa rock'n'rollia ja antoi bändille vapaat kädet levyn suhteen. Kajde Westerlundin vaihduttua Antti Tammilehtoon oli The Boys muuttunut jälleen kitarabändiksi, Jussi ja Antti Tammilehto vuorottelivat bassossa, Antin soittaessa bassoa, Jussi komppasi kitaralla, Pekka Tammilehdon hoitaessa pääosin kitarasoolot, mutta väliin sooloilemaan pääsi myös nuorempi veli Ana. Samalla jäivät kantribiisit vähemmälle bändin ohjelmistossa ja keikkasetti painottui rock’n’rolliin.

Myös tämä levy on melko suoraviivaista rock'n'rollia. Näin punkin kultakauden loppupuolella ei sellaisella kuitenkaan menestytty. Suomessa oli kyllä samaan aikaan vahva rockabilly-buumi. Sen kärkinimiin kuuluneen Teddy & The Tigersin nuoret soittajat kävivät Jussin luona kuuntelemassa hänen levyhyllystään löytyneitä alkuperäisiä rockabillylevyjä, saaden niistä täydennystä ohjelmistoonsa, ja Jussi kirjoitti kansitekstit bändin esikoisalbumiin. Teddynuoriso osti mieluummin ikätovereidensa levyjä, vaikkei niiden bändien soittotaito useinkaan ollut Jussin ja Boysin tasoa. Monille kyse oli musiikin sijaan enemmän muoti-ilmiöstä, jota nuorisolehdet pönkittivät.

Diinareita, joiksi tuota osaa nuorisosta myös kutsuttiin, ei Lapsilta kielletty albumi juuri kiinnostanut, eikä sitä myyty paljoakaan. Levy jäi viimeiseksi 1900-luvun Jussi & The Boys äänitteeksi ja silti julkaistun singlen lisäksi ainoaksi bändin julkaisuksi Levytuottajat Oy:lle. Kaikki biisit ovat ulkolaista alkuperää, kaikki melko tunnettuja. Jussi on itse sanoittanut neljä biisiä. Lisäksi riimejä ovat tehneet Jussin vanhat kamut Kari Kuuva ja K.W. Blomqvist sekä Hector. Pekka Tammilehto oli myös tehnyt kaksi tekstiä edellisen albumin tapaan.

Albumin julkaisutilaisuus pidettiin huhtikuussa Bottalla ja samalla juhlittiin The Boys-yhtyeen 15-vuotista taivalta. Levyä markkinoitiin myös popyhtyeiden SM-kisojen karsintakiertueella. Jussi & The Boyshan esiintyi rundilla tuomariston miettiessä kilpailijoiden suorituksia. Albumilta julkaistiin yksi single Marsilaisten rock'n'roll / Rokkimorsian (GDS 227).

Levyn biisejä ei ole julkaistu millään kokoelmilla. Levyn kustantajan Levytuottajat Oy:n konkurssin jälkeen oikeuksin omistajasta ei ole ollut selvyyttä. Siksi julkaisulupaa uudelleen julkaisuun tai kappaleiden kokoelmille sisällyttämiseen ei ole voitu saada. Nyttemmin oikeuksien omistaja on selvinnyt ja tämäkin albumi on päätynyt Warner Musicin haltuun. Warner julkaisi albumin digitaalisilla alustoilla 2013.

Biisi biisiltä

Rokkimorsian on albumin tuorein kappale. Jussi oli mieltynyt kovasti Dave Edmundsin 1977 levyttämään Nick Lowen biisiin I Knew The Bride (When She Used To Rock And Roll. Jussi kertoi tekstin pohjaksi suomenkieliset sanat tehneelle Hectorille tarinan 60-luvulla vaikuttaneesta mimmistä, joka oli ensin innokas Johnny-fani, mutta sitten hänestä tuli todellinen supergroupie, joka pyöri kaikkien pintabändien kanssa. Myöhemmin neito pokas yhden upporikkaan, vähän vanhemman gubben. Eero ja Jussi & The Boys levytti Rokkimorsiamen uudelleen albumille Numero3.

Riot In Cell Block No 9 on Jerry Leberin ja Mike Stollerin varhaisia lauluja ennen heidän yhteistyötään Elviksen kanssa. Laulun levytti ensimmäisenä kalifornialainen R&B-yhtye The Robins. Heidän poliisisireenillä ja konetuliaseiden laukaussarjalla alkava versionsa ilmestyi toukokuussa 1954. Boys-ohjelmistoon kappale tuli Johnny Winteriltä, joka oli tehnyt siitä 1974 astetta rajumman version albumilleen ”Saints & Sinner”. Tammilehdon veljekset vuorottelevat kitarasooloissa Winterin jäljillä.

Bobby ja Shirley Womackin It’s All Over Now on useimmille tuttu Rolling Stonesin versiona, biisihän oli heidän ensimmäinen singleykkösensä 1964. Womackien ”perheyhtye” The Valentinos, joka tunnettiin myös nimellä The Womack Brothers, oli levyttänyt laulun muutamaa kuukautta ennen Stonesia. Kari Kuuva teki suomalaisen tekstin lauluun tuoreeltaan ja Les Mirages levytti sen samana vuonna nimellä Nyt on kaikki ohitse (Polydor ‎– NH 54 904).

Elvikselle paljon lauluja kirjoittaneet Ben Weisman ja Fred Wise kirjoittivat laulun Lonely Blue Boy 1958 elokuvaan King Creole. Tosin silloin laulun nimenä oli Elviksen esittämän roolihahmon mukaan Danny. Uraansa rock’n’roll-artistina aloitellut Conway Twitty levytti seuraavana vuonna laulun hieman uusituilla sanoilla ja sai siitä hitin. Ehkä osin sen takia, ettei Elviksen versiota jostakin syystä julkaistu Elokuvan soundtrackilla. Tyylikkään kitarasoolon soittaa Tammilehdon veljeksistä nuorempi eli Antti.

Billy ”The Kid” Emerson levytti laulunsa Red Hot, joka tunnetaan myös nimellä My Gal is Red Hot, Sun Recordsille 1955. Hänen funkaavassa versiossaan soi saksofoni. Valkoiset nuorukaiset Billy Lee Riley & The Little Green Men (SUN 277), sekä Bob Luman (Imperial X8313) tekivät tummaihoisen Emersonin laulusta rockabillyversiot 1957. 1970-lopun Rockabilly-buumi nosti tämänkin laulun jälleen esille. Robert Gordonin Link Wrayn kanssa tekemä Rileytä ja Lumania mukaileva versio (Private Stock ‎PS 2030) oli suosittu meillä Suomessakin. Boys-ohjelmistoon biisi tuli nimenomaan Gordonilta.

Boys'ien kitaristi Pekka "Topi Sorsakoski" Tammilehto on kääntänyt parin laulun tekstit ja toisen niistä -Tää koskista on vain- hän myös laulaa levyllä. Laulu oli ehtinyt jo muodostua Pekka Tammilehdon keikkabravuuriksi jo Kalle Kives Blues Bändin aikana ja Pekka oli jatkanut sen esittämistä Boys-keikoilla. Pekka olisi halunnut levyttää sen jo edelliselle Boys-albumille ”Mennään melomaan”. Pekan tekemät roisit sanat eivät kuitenkaan saaneet silloin tuottajan hyväksyntää.

Leiberin ja Stollerin sävelmän olivat Boyseja ennen ehtineet levyttää lukemattomat bändit ja artistit. The Cloversin neitsytversio on vuodelta 1959. Suomessakin suosittuja olivat ruotsalaisbändi Jan Rohde And The Adventuresin ja liverpoolilaisen The Searchersin 1963 levyttämät versiot. Näiltä biisin oli ilmeisesti omaksunut mikkeliläinen The Criminals -yhtye, jonka suomennetun version kuuli ilmeisesti myös Pekka bändin esiintyessä 60-luvulla Ähtärissä. Kuulemansa perusteella Pekka sitten kehitteli oman versionsa tekstistä.

Love Recordsin Atte Blom tilasi alkuvuodesta 1978 Jussilta käännöstekstejä Elviksen kappaleisiin suunnitteilla olleelle Badding Somerjoen albumille. Baddingin oli tarkoitus laulaa albumilla pelkästään Elvistä. Jussi ehti lähettää Blomille kaksi tekstiä, kun tämä yllättäen perui koko hankkeen. Jussi oli aloittanut myös Money Honeyn suomennoksen. Teksti oli tarkoitus sijoittaa Raulin kotikulmille. Jussi kirjoitti laulun valmiiksi ja sijoitti sen nuoruutensa kotikulmille Kurviin ja Canjoniin. Jesse Stonen rhythm’n’bluesin levytti ensimmäisenä Clyde McPhatter & the Drifters kesällä 1953. Tunnetuin versio löytyy Elviksen ensimmäiseltä, maaliskuussa 1956 julkaistulta albumilta Elvis Presley.

Rufus Thomasin Liisan koira on kulkenut pitkään Jussin matkassa. Laulu löytyi alkuaan Rolling Stonesin ensimmäiseltä albumilta 1964. Jussi kirjoitti samana vuonna suomalaisen tekstin koulussa odotellessaan pääsyä ranskan tenttiin Eero ja Jussi & The Boysin ensimmäistä albumia Numero 1 varten. Uudelleen se levytettiin pian albumin jälkeen julkaistua singleä varten. Siinä vaiheessa oli jo kuultu Rufus Thomasin originaaliversiokin. Kitarassa vuorottelevat tässä versiossa Pekka ja Ana. Liisan koira siirtyi myöhemmin myös soolouran Topi Sorsakoskena aloittaneen Pekan ohjelmistoon.

Beatles-kappaleita ei Boys-levyiltä montaa löydy. Tällä kertaa sellainen otettiin mukaan. Abbey Road -albumilla julkaistuun lauluun Oh Darling! kirjoitti suomalaisen tekstin tuoreeltaan Juha Vainio ja levylle sen lauloi loppuvuodesta 1969 Jussin entinen bändikaveri Johnny (MCA MCS 2001).

Chuck Berryltä levylle otettiin toinenkin biisin. Berryn oma versio taltiotiin Chessin studiolla Chicagossa huhtikuussa 1956 ja julkaistiin hänen viidennellä singlellään. 60-luvulla biisi löysi tiensä monen brittibändin ohjelmistoon Beatlesia myöten. Myös Elvis teki oman versionsa laulusta 1968. Uudelleen Jussi & The Boys levyttivät laulun 2018 albumille Unioninkatu 45.

Flyin' Saucers Rock'n'roll löytyi samalta Robert Gordonin albumilta kuin Red Hot. Gordon puolestaan oli poiminut kappaleen Billy Lee Rileyltä, joka levytti sen Sun Recordsille 1957 The Little Green Men -bändinsä kanssa ja sai siitä ensimmäisen hittinsä. Rakennusalalle siirtynyt Riley teki Gordonin levytyksen ansiosta pienen comebackin 70-luvun lopulla. K.W. Blomqvistin suomennos on uskollinen alkuperäiselle hulvattomalle tekstille, vaikka siinä vilahtaa hänen aiempi luomuksensa metsämökin tonttu.

Kuuntele albumi Spotifystä: