Kesäkuun lopussa 1976 lähti Jussi pitkään valmistellulle toiselle USA:n matkalle. Mukaan lähtivät tuottaja Matti Laipio ja Jussin "hovimuusikko" Kajde Westerlund. Tuliaisina matkalta oli kahden albumin verran materiaalia. Ensimmäiset näistä äänitteistä julkaistiin tällä albumilla, joka sai nimensä äänityskaupungin mukaan. Levyn toinen tuottaja ja äänittäjä on Elviksen legendaarinen kitaristi Scotty Moore.

Nashville ja Grand Ole Opry

Nashvillessa oli sovittu tehtäväksi suomenkielinen kantrilevy. Biisejä oli tilattu sitä varten hyvissä ajoin monilta lauluntekijältä. Niitä olikin saatu Jussin vanhoilta kantriystäviltä Kari Kuuvalta ja Jarno Sarjaselta, Kuuvalta kolme ja Sarjaselta kaksi. Lisäksi sävellystyötä olivat tehneet K.W. Blomqvist, Hillel Tokazier, Kajde Westerlund, Eero Lupari ja juuri ennen lähtöä myös Mikko Alatalolta oli saatu yksi biisi. Myös Jussi itse oli tehnyt yhden laulun.

Ennen Nashvillea levytettiin materiaalia toista levyä varten New Orleansissa. Sen session jälkeen oli muutaman "turistipäivä" ennen kuin Jussi seurueineen saapui kantrimusiikin mekkaan, Nashvilleen 17.7. Siellä ensimmäiseksi suunnattiin tietysti kantrin pyhäkköön eli Grand Ole Opryyn, jossa Laipio järjesti paikat VIP-korokkeen reunalle ja ensimmäisen jakson isäntäpariskunta Wilma Lee ja Stoney Cooper esittelivät kaukaa Suomesta Nashvilleen levyttämään tulleet vieraat. Tavan mukaan Opryn lauantai-illan jakso radioitiin ja televisioitiin suorana lähetyksenä ympäri maan.

"Touhua Opryn lavalla oli hauska seurata", muistelee Jussi muistelmakirjassaan Muistan vielä vuonna 56. "Soittamassa saattoi olla viisikin kitaristia, mutta ei hätää, sillä paikalla oli peräti kuusikanavainen Peavey-kitaravahvistin, jonka avulla myös vaihdot sujuivat mallikkaasti". Seurueen palatessa majapaikkaansa moni kävi toivottamassa tv:stä tutuille vieraille onnea levytykseen. "Tunsimme olevamme melkein tähtiä", muistelee Jussi edelleen.

Elviksen miehiä

Keskiviikkona 21.7. aloitettiin sitten innolla odotetut äänitykset Scotty Mooren studiolla. Jussina ja kumppaneiden saapuessa paikalle, heitä olivat vastassa kaksi legendaa Elviksen 50-luvun bändistä, Scotty Moore ja D.J. Fontana. Moore oli ottanut Laipion pyynnöstä mukaansa nauhakaiulla varustetun alkuperäisen Echo-Sonic vahvistimensa aidon soundin takaamiseksi. Scottyn sessiossa käyttämä kitara oli Gibson Super 400. Sama soitin, jota hän lainasi Elvikselle kesäkuussa 1968 kuvatun TV-specialin nauhoituksissa. Tuo olikin viimeinen kerta, kun Scotty ja Elvis tapasivat. Jussi sai kunnian kokeilla kitaraa, jota Elviskin oli soittanut.

Matti Laipio muistelee, että D.J:n ja Jordanairesien lisäksi ainoa erikseen pyydetty muusikko oli viulisti Johnny Gimble. Hän oli kokenut kantrimuusikko ja soittanut nuorempana mm. Bob Willsin His Texas Playboys -yhtyeessä. Texasissa syntynyt ja kasvanut muusikko oli muuttanut Nashvilleen 1968 ja oli siellä erittäin kysytty studiomuusikko. Gimble oli kuitenkin heinäkuussa lomalla kotiseudullaan Texisissa, eikä siten voinut osallistua sessioon.

Muut session muusikot olivat Scotty Mooren valitsemia. Lähetimme Scottylle instrumentaation, sen mukaan hän valitsi muusikot, kertoo Laipio. Valittujen muusikoiden Elvis kytkennät eivät päättyneet vain Scottyyn ja D.J:hen. Yhtä lukuun ottamatta kaikki kolmen päivän aikana sessioihin osallistuneet Nashvillen muusikot olivat soittaneet aiemmin Elviksen kanssa. Basisti Bob Moore soitti Elviksen lukemattomilla levyillä alkaen vuodesta 1958. Hän on soittanut myös lukuisten muiden huippuartistien, kuten Bob Dylan, Jerry Lee Lewis, Sammy Davis, Jr., Andy Williams, Quincy Jones, levyillä. Reggie Young puolestaan soitti Elviksen kanssa Memphisin American Sound Studiolla 1969 pidetyissä levytyssessioissa. Youngia kuullaan mm. In The Ghetto, Kentucky Rain ja Suspicious Minds biiseillä. Lisäksi Young on soittanut mm. Neil Diamondin, Willie Nelsonin, J.J. Calen, The Highwaymenin levyillä sekä Dusty Springfieldin legendaarisella Dusty in Memphis albumilla.

Viulisti Buddy Spicher, soitti mm. Elvis Country ja Elvis Now -albumin sessioissa. Hän on soittanut myös mm. kantrin suurimpiin legendoihin kuuluvan Bill Monroen kanssa, lisäksi Hank Snown bändissä ja kantribändissä Asleep at the Wheel. Steel-kitaristi Weldon Myrickin palveluksia ovat käyttäneet levytyksissään mm. Linda Ronstadt, Jerry Jeff Walker, Merle Haggard, George Jones, Loretta Lynn, Trisha Yearwood. Hän soitti myös ainakin Elviksen Elvis Country ja Elvis Now -albumeilla. Ray Edenton hallitsee monia instrumentteja ja on soittaa ainakin bassoa Elviksen Beyond The Reef biisillä, lisäksi häntä voi kuulla Johnny Cashin, Conway Twittyn, Merle Haggardin, Buck Owensin, The Everly Brothersien, The Beach Boysin, Don McLeanin, Henry Mancinin ja Neil Youngin levyillä.

Ainut poikkeus Elvis kytkentöjen osalta oli taustalaulaja Linda Hargrove. Hän oli ennen tätä sessiota tehnyt neljä kantrialbumia ja teki niitä vielä yhden kunnes tuli uskoon ja siirtyi cospel-musiikkiin. Hargrove on kirjoittanut lauluja myös monille muille artisteille, esim. ykköshitin Let It Shine Olivia Newton-Johnille. Matti Laipio kertoo: "tapasimme Lindan sattumalta Capitolin Nashvillen toimistossa ja pyysimme saman tien mukaan ja hän suostui".

The Jordanaires Monument Studiolla. Kuva: Henrik Schütt.

Perjantaina 23.7 paikalle saapuneella The Jordanaires -lauluyhtyeellä sen sijaan oli vankat yhteydet Elvikseen. He lauloivat taustoja useimmissa Elviksen levytyksissä 50- ja 60-luvuilla samalla kokoonpanolla kuin nyt Jussin Nashville-sessiossa. Elviksen ja Jussin lisäksi he ovat laulaneet mm. Patsy Clinen, Tennessee Ernie Fordin, George Jonesin levyillä. Session muusikoista valtaosa, eli Bob Moore, Ray Edenton, Buddy Spicher, Weldon Myrick sekä The Jordanaires, kuuluvat The Nashville A-Team -nimellä kutsuttuun Nashvillen studiomuusikoiden valiojoukkoon. Eipä ole yksikään suomalaisartisti tuon jälkeen päässyt soittamaan noin kovassa seurassa. Ei ihme, että Jussi mielellään muistelee tätä sessiota.

Nauha pyörimään

Suomessa oli tehty demonauha äänitettävistä biiseistä ja Kajde oli tehnyt sointulaput valmiiksi. Heti tuli kuitenkin ensimmäinen ero suomalaisen ja amerikkalaisen käytännön välille. Nashvillen muusikot eivät käyttäneet nuotteja ja sointumerkkejä, vaan numeroita, joilla merkitsivät sävellajin eri "asteita", esimerkiksi C = 1. Soittajat eivät siis huolineet Kajden sointulappuja, vaan kuuntelivat demon kerran tai kaksi ja tekivät sen perusteella omat muistiinpanonsa numeroimalla, sopien samalla kuka soittaa sooloja tai "fillaa" missäkin.

Soittajat halusivat myös tietää mistä biiseissä lauletaan, että voivat soittaa oikeiden fiilisten mukaan. Biiseistä otettiin ensin harjoitusotot ja Scotty Moore soitti niissä mukana, joten Laipio sai kunnian painaa rec-nappulaa äänityksen alkaessa. Varsinaisiin ottoihin hän ei osallistunut, mutta lupasi äänittää omat osuutensa jälkeenpäin. Scotty ei ollut soittanut viime vuosina aktiivisesti, vaan tehnyt tuottajan ja äänittäjän hommia ja muut soittajat olivat Nashvillen studioiden vakiokaartia. Siksi Scotty ehkä aristeli soittaa muiden kuullen. Muutkin muusikot korjailivat omia soolojaan jälkiäänityksin. Ammattimiehet eivät halunneet jättää nauhalle mitään puolittaista.

Äänityksiin käytettiin aikaa kaikkiaan 26-27 tuntia miksaukset mukaan lukien. Noin kolmen tunnin sessioita oli neljä ja homma meni niinkin nopeasti, että puolessatoista tunnissa oli tehty kolme piisiä, koska minä lauloin muusikoiden mukana studiossa, muistelee Jussi.

Tosi toimiin päästiin pian ja ensimmäisenä taltioitiin Kari Kuuvan Kun kyyneleet saa vallan. Jussin demolaulun saattelemana tämä rokkaavampi laulu oli purkissa parilla otolla. Reggie Young soittaa maukkaat soolot ja Scotty on soittanut jälkikäteen Reggien lomaan kivoja välikkeitä.

Levyn aloittaa Hillen säveltämä ja Kajden sanoittamana Nashville, Tennessee, siis tavallaan albumin nimikappale. Biisin tarina kertoo Jussin tutustumisesta kantriin ja tutustuminen tietysti päättyi sinne missä levyä oltiin purkittamassa. Steel-kitaristi Weldon Myrick ja Reggie Young soittavat hienot soolon, Jussin mukaan ihan hatusta ja oikein innostuneesti. Tämä biisi valittiin myös albumilta julkaistun ensimmäisen singlen A-puoleksi ja Syksyn sävel -kilpailuun. Jussi kertoo miettineensä valintaa pitkään, toisena ehdokkaina oli Mikko Alatalon Mannaa sataa. Nashville, Tennessee oli Jussin mielestä puhtaampaa kantria steel-kitaroineen ja olihan Jordanaireskin siinä mukana. Tämä valinta on aiheuttanut paljon jälkipuheita. Jyrki Hämäläinen on moneen kertaan julistanut valinnan pahaksi mokaksi. Hänen mukaansa Mannaa sataa olisi ollut selvä voittaja. Eikä Jordanainers ja steel-kitaran soinnut vakuuttaneet suomalaisia, Erkki Liikanen korjasi potin Jokkantiilla ja Jussi jäi viidenneksi.

Kolmantena biisinä on vuorossa K.W:n Tähti hittilistojen, puhdas kantribiisi jossa Myrick osoittaa hallitsevan erinomaisesti myös dobron. Torstaina studiolle tulleen Buddy Spicherin viulu on myös tärkeässä roolissa. Tekstiltäänkin hyvin tyypillinen kantrilaulu, muusikon arjen kuvausta ja kaipuusta hittilistojen kärkeen, muusikon lohtuna on kotona odottava vaimo.

Kajden ja K.W:n Ronski Antti biisissä käydään parissa minuutissa läpi Jussin aiempi levytyshistoria. Siitä voisi kukin yrittää laskea kuinka monen Jussin levyttämän biisin nimi laulussa mainitaan. Tähän biisiin Jussi toivoi matkalaukkumaista virvelisoundia. D.J hoiti tämän asettamalla parin tuuman paksuisen nauhakotelon rummun päälle. Biisi on nyt Jussin mukaan tyypillinen Nashville-shuffle. Nashvillen miehet opastivat Kajdelle miten tällainen soitetaan, miten tällainen komppi rakentuu. Ray Edenton neuvoi muutenkin komppeja ja oli hyvä tarinoiden kertoja. Oli myös hyvin joviaali ja miellyttävä mies, no muutkin olivat kovin sympaattisia, muistelee Jussi.

Musiikot studion rappusilla, alarivissä istumassa vasemmalta alkaen: D.J. Fontana, Bob Moore, Reggie Young, Ray Edenton; ylärivissä seisomassa vasemmalta: Jussi Raittinen, Weldon Myrick, Buddy Spicher, Kajde Westerlund ja Scotty Moore (Kajden takana tuntematon henkilö). Kuva: Henrik Schütt.

Hille Toazierin jo aiemmin kirjoittama On vannomatta paras toinen biisi, jossa Jordanaires-yhtye laulaa taustalla ja tekeekin todella mallikkaan suorituksen "je-je-jei-jee" & "ou jee" ja siinä se on. Jordanaires saapui studiolle vasta perjantaina ja heidän osuutensa äänitettiin erikseen. He kuuntelivat biisin kuulokkeilla mikkien ääressä ja ryhmän ykkösmies Gordon Stoker ehdotti sitten, sopiiko tähän kohtaan tällainen. Jussi muistelee taianomaisena hetkeä, kun ensimmäinen neliääninen laulu täytti studion. Noin tunnissa he hoitivat osuutensa. Jussi hoiti myös omat lauluosuutensa viimeisenä äänityspäivänä perjantaina.

Sittemmin pitkäaikaiseksi Jussin soittokumppaniksi muodostuneen Eero Luparin Virtuoosi liikkuu pitkälti samassa teemassa kuin edellinenkin laulu, tosin hieman pessimistisempään sävyyn. Tähän muusikot hakivat Jussin kertoman mukaan inspiraatiota Freddie Fenderin sävelmästä Before The Next Teardrops Falls. Weldon Myrick tyylittelee jälleen stilikallaan. Ray Edenton täydentää akustisella kitarallaan hienosti sähköisiä instrumentteja, pieniä katkelmia sopiviin kohtiin.

Lupari on tehnyt tekstin myös Kajden sävellykseen Onnestain tuun juovuksiin. Tekstissä voisi kuvitella enteiltävän 80-luvun nousukautta, kun moni huomasi rikastuneensa ja päässeensä viimeinkin eliittiin. Olisiko Luparin Eerolla ollut selvänäkijän kykyjä, vai onko tämä vain lottovoittajan tilitystä? Buddy Spicherin viulu on taas hyvin esillä, mutta sooloilemaan pääsevät muutkin, etenkin Myrick. Jussi kertookin ystävänsä Tommie Mansfieldin seonneen täysin kuultuaan Myrickin steel-soolon. Tommiehan oli kyllä Lloyd Green fani, mutta myös Myrick kelpasi. Jussi oli pyytänyt biisin Ernest Tubb -tyylisen lopun, johon Weldon ja Reggie vastasivat "Yes, we play".

Jussi Raittinen ja Linda Hargrove äänittävät lauluosuuksia. Kuva: Henrik Schütt.

Kajde Westerlund oli ahkeroinut laulujen teossa. Marjapussi-jussiin on tekstin tehnyt ahkerimpiin taustalajiimme kuuluva Irina Milan. Marjapussi-jussi yrittää laulussa olla kova pelimies, mutta kohtalona on jäädä himaan arestiin. Jälleen siis hieman alakoloista tilitystä miehen elämästä. Kajde pääsee sooloilemaan omassa biisissään ja Jordanaires laulaa jälleen upeat taustat Jussin laulun lomaan, todella ammattimaista työtä.

Kari Kuuva on toiseksi ahkerin biisien tekijä. Meitä on niin moneen junaan -taltioinnissa huomio kiinnittyy Tallahasseessa, Floridassa syntyneeseen Linda Hargroveen, joka laulaa puhtaalla suomenkielellä taustalla ja laulaa vielä hyvin, upea suoritus häneltäkin. Reggie Youngin kitarointi on Jussin ohella pääosassa tässä biisissä, joka ei minusta yllä Kuuvan parhaiden teosten tasolle.

Mitä onni on on myös Kuuvaa ja selvästi edellistä parempi biisi, toinen levyn balladeista. Biisi alkaa Ray Edentonin akustisella kitaralla soittamalla herkällä introlla. Weldon Myrick ja muut luovat kiehtovan taustan Jussin laululle. Miehen tuntoja tässä Kuuvankin tekstissä kuvaillaan, mitä onni miehelle tarkoittaa on teemana. Kaunis, yksinkertainen laulu osoittaa Kuuvan kykyjen olleen hyvin tallella.

Jarno Sarjanen teki levyä varten kaksikin sävellystä, toiseen niistä tekstinkin valmiiksi. Tulkaa mukaan taltiotiin myös levylle. Tässä ollaan melko toisenlaisissa tunnelmissa kuin edellisessä Kuuvan biisissä. Kyseessä on nopea tempoisempi huolettoman elämän kuvaus, turhaa on murheen kanssa mennä naimisiin. Tarkasti soittava komppiryhmä pitää biisin hyvin koossa.

Toiseen Sarjasen sävellykseen Jussin ja Klausin piti tehdä tekstin Amerikkaa kierrellessä, mutta niin paljon oli ihmeteltävä, ettei tekstiä saatu aikaiseksi. Laipio piti kuitenkin kiinni neljästätoista laulusta ja niin keksittiin K.W. Hullujussin Bulvania -albumille kirjoittama Heaven Help The Fatman. Alun perin suomenkieliseksi tarkoitetulle albumille tuli siis yksi englanniksi laulettu biisi.

Sunnuntailapsi on ainut Jussin oma biisi. Albumin toinen hidas biisi, kaunis kantrivalssi, yksi albumin helmistä. Jussi kertoo säveltäneensä laulun pianolla. Miehen tuntoja tämäkin peilaa, vähän teema muistuttaa Helismaan Päivänsäde ja menninkäinen tarinaa, tosin arkisemmin kerrottuna. Jordanairesien taustalaulu on jälleen olennainen osa biisin haikeaa tunnelmaa, Myrick avaa biisin ja on myös muuten tärkeässä roolissa. Buddy Spicherin viulu istuu myös tähän erinomaisesti. Spencer olikin ylistänyt Jussin biisiä. Tässäkin voi huomata millainen tyylitaju näillä Nashvillen ammattilaisilla oli. Hyvin nopeasti he olivat keskenään sopineet kuka soittaa miten ja missäkin kohtaa. Jussin kertoman mukaan myös kuuntelevat toisiaan hyvin tarkkaan ja fraseerasivat esimerkiksi sooloissaan edellisen solistin juttuja mukaillen.

Mikko Alatalon Mannaa sataa oli siis vahvasti myös ehdolla Syksyn säveleen. Tekstikin on tällä kertaa Alatalon kynästä. Hyvin alatalomainen maalaisralli tämä onkin. Teksti kertoo maaseudun kuihtumisesta, mikä vielä -70 luvulla jatkuneen muuttoliikkeen johdosta olikin ajankohtaista. Laulussa lauletaankin "usein rikkaan rataa junat mataa etelään, leivän/tytöt vievät mennessään. Silti ei hevosmieheltä haihdu usko mannaan". Hyvin Jussi klaarasi biisin, vaikka stadin kundi onkin. Muusikoista nousevat esiin kiperiä kitaraosuuksia soittava Ray Edenton ja Myrick dobroineen ja Buddy Spicher viuluineen.

Studioon saatiin yllättäen myös korkea-arvoinen vieras. Kaupungissa oli samaan aikaan kuvernöörien kokous. Lapion muistaman mukaan, sieltä soitettiin ja kysyttiin, voiko Georgian varakuvernööri Zell Miller voisi tulla seuraamaan sessiota. Lupa annettiin ja herra saapui paikalle. Laipio arveli, että studion valinta johtui siitä, että Nashvillen studioilla oli heinäkuussa hiljaista. Myöhemmin Milleristä tuli Georgian kuvernööri ja sittemmin demokraattien senaattori, joka kuitenkin kannatti vuonna 2004 republikaanien George W. Bushia presidentin vaaleissa.

Torstai ja perjantai-iltana käytiin Exit Inn -klubilla. Doug Shamin piti esiintyä torstaina, mutta hänelle oli tunnut este. Sen sijaan Jerry Jeff Walkerin Bonzo Dog Bandin turvin oli järjestetty jamit. Jussi osallistui talkoisiin ja lauloi Linda Hargroven kitaralla säestäen Hank Williamsin klassikkobiisit Your Cheatin Hert ja Jambalaya. Loppuillasta Steve Young ja vahvassa humalassa ollut Guy Clark olivat baarijakkaroilla istuen kilpaa laulaneet tunnettuja hittejään. Jussin mukaan Desperados Waiting for a Train ja Broken Hearted People eivät ole kuulostaneet koskaan niin hyviltä kuin tuolloin.

Albumin vastaanotto

Albumi julkaistiin Suomessa 28.10.1976, julkistamistilaisuus pidettiin Alibissa. Levy ylisi marraskuun myyntitilastoissa sijalle 21, mutta ei yltänyt listalle enää joulukuussa. Waldemar Wallenius kirjoitti levystä laajan arvion Soundin lokakuun numeroon. Arvio on luettavissa Walleniuksen kotisivuilla. Muuten levyä ei juuri mediassa suuremmin noteerattu. Jussi promosi levyä mm. pitämällä keikkamatkojen yhteydessä levykaupoissa ja tavaratalojen levyosastoilla kantrikotvasia, joissa soitti Nashville albumin biisejä ja muita EMI:n kantriuutuuksia. Tämän jutun kirjoittaja järjesti Tampereen tekun juhlasalissa Kantri & Rock -konsertin, jossa esiintyivät Jussi & The Boys, Vanha Isäntä ja lopuksi Jussi Vanhan Isännän kanssa. Tässä viimeisessä osiossa kuultiin myös Nashville levyn materiaalia.

Ensimmäisenä singlenä julkaistiin biisit Nashville Tennessee / On vannomatta paras, EMI ‎9C 006-38216 heti Syksyn sävel kilpailun jälkeen. Nashville, Tennessee käväisi joulukuussa Suosikin listalla sijalla 27. Singlen a-puoli julkaistiin myös eri esittäjien tuotantoa sisältävällä 16 Finnhits 5 kokoelmalevyllä vuoden 1977 alussa. Sitä myytiin yli 50.000 kpl eli sitä kautta Jussinkin biisi sai laajemman yleisön. Vuonna 1996 tuo kokoelma julkaistiin myös cd-formaatissa. Tämä biisi sisältyi myös Warner Musicin 2003 julkaisemalle Tupla Finnhits 5 & 6 -kokoelmalle ja EMI:n 2011 julkaisemalle 1970-Luvun Syksyn Sävelet -CD-kokoelmalle. Vesa Enne levytti Nashville, Tennesseen tuoreeltaan kokoelmalle Syksyn säveliä, samoin Veijo Ullakko kokoelma-albumille Mitä suomi soittaa 8. Biisin säveltäjä Hillel Tokazier levytti 1982 instrumentaaliversion biisistä albumilleen Boogie Woogie Rock'n'Roll Good Time Country. Myös Tommy Nordström levytti instrumentaaliversion biisistä 1977 albumille Arabi disco. Jonkinlaista arvostusta tämäkin, eipä juuri Jussin levyttämästä biisistä ole myöhemmin noin montaa versiota äänitetty.

Toisena singlenä julkaistiin sitten tammikuussa -77 Manna sataa, kääntöpuolellaan Marjapussi-Jussi, EMI 9C 006-38234. Mutta ei myynyt tämäkään single, eikä siten tietysti yltänyt myyntilistoillekaan. Jälkeenpäin täytyy hieman ihmetellä levyn heikkoa suosiota. Kyllähän kantria kuitenkin muuten myytin noihin aikoihin. Myös EMI:lle levyttänyt Karjaalainen Country Express julkaisi vuoden 1975 lopulla ensimmäisen, bändin nimeä kantavan albuminsa ja se oli vuoden 1976 aikana puoli vuotta TOP30-listalla, parhaimmillaan toukokuussa kolmantena. Selviä erojahan noissa levyissä oli, Country Expressin lauloi englanniksi ja biisit olivat pääosin tunnettuja cover-biisejä. Ehkä kantria ostava yleisö vieroksui Jussin vasemmistolaisuutta ja vasemmistolaisissa piireissä kantria pidettiin taantumuksellisena musiikkina. Aika mustavalkoista aikaahan tuo oli. Vanhan isännän Fire on the Mountain käväisi seuraavan vuoden huhtikuussa listan sijalla 20. Eli ei sekään kyllä myynyt Jussia paremmin. Nashville albumin ilmestyessä lokakuussa oli listaykkösenä Hurriganesin Hot Wheels ja loppuvuoden kärkisijaa piti hallussaan Katri Helena albumillaan Lady Love.

C-kasetti-julkaisussa biisit ovat eri järjestyksessä kuin lp-versiossa. Tuo ei ollut mitenkään harvinaista, monen muunkin julkaisun osalta biisien järjestys oli erilainen lp- ja kasetti-julkaisuissa. Albumin kappaleet on julkaistu uudelleen masteroituna cd-kokoelmalla Muistan vielä vuonna -76. Tuolla kokoelmalla on julkaistu kaikki Jussin vuosien 1975 ja -76 USA:n matkoilla äänitetyt ja vähän muutakin biisejä samoilta ajoilta.

Mielestäni albumi on Jussin parhaita ja kotimaisten kantrilevyjen parhaimmistoa ilman muuta. Levy olisi todellakin ansainnut paljon suuremman huomion ja menestyksen. Jussin ja Nashvillen loistavien muusikoiden lisäksi hattua on nostettava myös Kajde Westerlundille upeista sovituksista ja hienoista kantribiiseistä. Kajdehan oli ollut levyn ahkerin biisien kirjoittaja. Onnistuneiden laulusuoritusten lisäksi myös Jussi kunnostautui lauluntekijänä, kirjoittaen yhden albumin parhaimmista lauluista Sunnuntailapsi, jossa kuullaan upeaa laulua myös Jordanairesilta.

Lue artikkeli Jussin levytysmatkasta: Jussi Raittinen levytysmatkalla USA:ssa 1976

Kuuntele albumi Spotifystä: