Aika paljon epäonnea oli Ilovaarirockia järjestävällä GOR:lla (Grand Old Rockers of Joensuu) tällä kertaa. Kaupunki oli laittanut festivaalipaikkana toimivan Ilosaaren remonttiin ja remontin piti valmistua hyvissä ajoin ennen Ilovaarirockia. Kesäkuun alussa Joensuun kesäksi muutettuani saari vaikutti lähinnä kaivostyömaalta ja heti jo heräsi epäilys, ettei tuosta festaripaikka valmistu. Näin kävikin, saari oli edelleen työmaa-aluetta festaripäivän koittaessa. Pikapikaa tasoiteltiin vähän paikkoja ja raivattiin työmaakoneet sivummalle, muuta miljöö oli kaikkea muuta kuin ihanteellinen festarialue. Lisäksi illaksi oli luvattu sadetta ja kolea ilmaa, ja ennuste piti valitettavan hyvin paikkaansa. Nämä seikat näkyivät vaisuksi jääneessä ennakkomyynnissä ja katsojamäärä jäi lopulta odotettua pienemmäksi.
Päälavalta jäi näkemättä Romanssi, GHE-II ja Peput plays Eput. Alla esiteltyjen lisäksi Kerubin salissa esiintyi kolme bändiä, jotka varmaan keräsivät myös yleisöä koleasta ulkoilmasta sisätiloihin. Ne jäivät minulta tällä kertaa väliin. Aloitin päälavalla soittaneen paikallisen North Karelian Allstarsin setistä. Se olikin hyvä aloitus, positiivinen yllätys hetki kärkeen. Missisipin kaikuja sisältävää bluesia soittavassa bändissä musisoivat Ilovaarissa eri kokoonpanoissa aiemminkin soittaneet Cane Vuorjoki sekä Echo Räsänen. Heitä täydensi Pohjois-Karjalaan kotiutunut brittimuusikko Leighton Phoenix. Bändin ohjelmisto sisälsi ilmeisesti osin omia biisejä ja osin klassisia blueskappaleita.
Melrose on soittanut jo vuodesta 1981 rock’n’rollia, vai pitäisikö sanoa rockabillyä. Bändin tuorein albumi Got It Made julkaistiin pari kesää sitten, sitä edelsi pidempi levytystauko. Keikkoja bändi on tehnyt kuitenkin ilmeisen ahkerasti. Välillä laulusolisti Tokela on keikkailut ja levyttänytkin myös Hoedown kanssa. Ilovaarissa soitto sujui hyvin vankalla rutiinilla ja vauhdilla, Tokela osaa ottaa yleisön ja sai jo liikettä aikaan katsomossa. Selvästi yksi illan kohokohdista. Bändin aikainen soittoajankohta johtui siitä, että heillä oli kiire toiselle keikalle Savon suuntaan. Melrose soitti kokoonpanossa Tokela eli Mika Tuokkola (laulu & kitara), Jarmo ”Jami” Haapanen (rummut) sekä Roger Nieminen (basso).
Anssi Tikanmäen legendaarisen Maisemakuvia Suomesta -levyn julkaisemisesta on kulunut 35 vuotta. Albumi on
tehnyt historiaa saavuttamalla kultalevyrajan (25.000 kpl) ja samalla se on myydyin teemallinen suomalainen
instrumentaalilevy kautta aikojen. Tämän kunniakasi Tikanmäen orkesteri soitti Ilovaarissa levyn kappaleet
alusta loppuun. Ehkei tällainen festari ollut kuitenkaan paras paikka näille sinänsä hienoille biiseille.
Bändi soitossa ei kyllä ollut mitään vikaa. Osaavia muusikoita oli Tikanmäki saanut kasaan.
Maarit oli jo toista kertaa Ilovaarirockissa ja tietenkin mukana oli hänen kitaristimiehensä Sami Hurmerinta, muu bändi koostui selvästi nuoremmista soittajista. Keikkasetissä olivat Maaritin tunnetuimmat biisit Jäätelökesää myöten, ehken hiukan säätä uhmaten. Esitys oli minusta hiukan vaisumpi kuin edellisellä kerralla kesällä 2010. No eihän se ihme ollut ympäristö, sää ja yleisön vähyys huomioon ottaen.
Huojuva lato on folk & country -musalla noussut Pohjois-Karjalasta laajempaankin yleisön tietoisuuteen ahkerasti keikkaillen ja useiden hienojen levyjen voimalla. Ilovaarirockissa bändi on esiintynyt useampaan otteeseen aiemminkin, mutta ei ole ihme kumma päässyt vielä päälavalle. Tälläkin kertaa esiintymispaikkana oli laguunilava, vaikka esiintyminen oli monellakin tapaa spesiaali. Kyseessä oli levyn julkaisukeikka, yhtyeen saatua valmiiksi odotetun, suomi-kantrin historiaa peilaavan "Takkulan baari" albuminsa.
Levyllä esiintyvät solistivieraina monet suomenkielisen kantrin uraauurtavat tekijät. Levyn vierailevista artisteista Ilovaarissa Ladon kanssa esiintyivät Jussi Raittinen, Kapa Ahonen ja Pilli Pajukallio. Ladon keikka kiinnosti kovasti yleisöä, laguunilavan katsomo näytti viimeistä paikkaa myöden täydeltä molempien settien aikana. Enempikin olisi yleisöä ollut tulossa. Laguunilavan sijainti on valitettavasti sellainen, ettei esityksiä oikein pysty seuraamaan kuin istumakatsomosta, jonka kapasiteetti on varsin rajallinen. Huojuvan ladon anti olikin illan parhaimmistoa. Uuden albumin sisältö tuli esiteltyä monipuolisesti. Vierailijat täydensivät hyvin bändiä ja Jussi Raittinen viihdytti lisäksi yleisöä mielenkiintoisilla tarinoilla, joita hänellä aina riittää.
Huojuvan Ladon kokoonpano oli seuraava: Suonna Kononen (laulu ja kitara), Ilkka Vartiainen (pedal steel), Yrjö Vähäkallio (basso) ja Keijo Korhonen (rummut) sekä vierailijat Kapa Ahonen (laulu ja kitara), Jussi Raittinen (laulu) ja Arto "Pilli" Pajukallio (laulu ja kitara)
Illan päätti Jiri Nikkisen The Beatles Tribute Band tietenkin Beatles-musalla. Tämäkin porukka oli jo toistamiseen Ilovaarissa. Itse kuulin edellisen kerran bändiä pari vuotta aiemmin Liverpoolissa International Beatle Week -tapahtumassa. Valitettavasti bändi aloittaessa ilta oli viilennyt jo tosi koleaksi ja vaikka olin mielestäni varannut riittävästi lämmintä ylle, alkoi jo viluttaa niin, että oli pakko lähteä kotiin ja saunan lämmitykseen. Niin jäi Nikkisen bändi tällä kertaa kuulematta ja kuvaamatta.
Illan aikana alkoivat jo puheet Ilovaarirockin tarinan päättymisestä ja keskustelua asiasta käytiin pian myös lehtien palstoilla. Vaarirock oli siirretty Ilosaarirockia edeltävän viikon lauantaille eli Ilovaari toimi Joensuun kesän rokkiviikon avauksena. Kun sekään ei auttanut, järjestäjien riveissä alkoi usko tapahtumaan loppua. Tapahtuma saa kuitenkin jatkoa, uudeksi tapahtuman järjestäjäksi ryhtyy Ravintola Kerubi ja Ilovaarirock 2018 nähdään ja kuullaan Ringo Starrin syntymäpäivänä 7.7. Ympäristökin on silloin kauneimmillaan!
7/2017