Abou Diarra Maailma kylässä festivaaleilla 27.5.2018

Länsiafrikkalaisia rytmejä Savanni-lavalla

Helsingissä 26-27.5. järjestettyjen Maailma kylässä festareiden teemana oli tällä kertaa kestävä kehitys ja alueellisena painopisteenä Afrikka. Musiikkia kuultiin Norsunluurannikolta, Burkina Fasosta, Malilta, Etelä-Afrikasta, Senegalista, Kamerunista, Gambiasta lähtöisin olevien muusikoiden esittämänä. Lisäksi lauantaina päälavalla esiintyi Jordanilais-palestiinalainen 47Soul ja olihan muutama kotimainen ryhmäkin. Tässä tarkemmin malilaisen Abou Diarran esityksestä ja hiukan miehen ja hänen bändinsä taustoista.

Abou Diarra oli päälavana toimineen Savanni-lavan sunnuntain ohjelmiston ennakkoon mielenkiintoisin esiintyjä, olihan hänen musiikilliset juurensa Länsi-Afrikasta, niiltä seuduilta, joilta bluesin alkusiemenet siirtyivät aikoinaan orjiksi vietyjen mustien mukana Amerikkaan. Abou Diarran pääsoitin on n'goni, harpun tapainen hyvin vanha traditionaalinen länsiafrikkalainen kielisoitin ja harpultahan sen sointi hiukan kuulostaakin. Soittimen runko on valmistettu puusta ja calabash’sta (melonia muistuttava iso, kovakuorinen hedelmä), ja päällystetty vuohen nahalla. Soittimesta on useita versioita kuusikielisestä kahdeksantoistakieliseen.

Soitin on alun perin metsästäjien soitin ja sen tarkoituksena oli rohkaista metsästäjiä. Abou Diarra käyttää soitinta samoin kuin metsästäjät. Diarra kertoi Ylen haastattelussa haluavansa rohkaista tavoittelemaan rauhaa ja sanomaan ihmisiä ääneen mitä ajattelevat ja toimimaan sen mukaisesti. Banjon uskotaan kehittyneen rapakon takana n'gonista. Jos soitin kiinnostaa enemmän, voit lukea siitä Länsi-afrikkalaiseen musiikkiin perehtyneen englantilaisen muusikon ja musiikkituottaja Ramon Goosen kirjasta Learn The Ngoni, A Beginners Guide to Learning the N'goni.

Diarra hallitsee myös basson ja kitaran, mutta tällä keikalla hän soitti vain n’gonia. Diarra tunnetaan n’gonin Jimi Hendrixinä ja yhtenä maansa merkittävimmistä muusikoista. Suomessa hän esiintyi nyt ensimmäistä kertaa.

N´gonia Diarra oppi soittamaan malilaisen Mandigo-metsästäjäyhteisön sokean mestarin Vieux Kantén opetuksessa. Ennen kuuluisuuttaan Diarra kierteli n’gonin kanssa jalkaisin Länsi-Afrikkaa, Norsunluun rannikolta, Maliin ja Guineaan. Pitkän vaelluksensa aikana Diarra tutustui sekä Länsi-Afrikan syrjäisimpiin pikkukyliin että suurimpiin metropoleihin. Vaelluksella kerätyt vaikutteet ovat kuultavissa Abou Diarran soitossa, perinteisen kansanmusiikin lisäksi soitossa voi kuulla vaikutteita, jazzista, bluesista, reggaesta, olin kuulevani myös aasilaisia kaikuja.

Bändi esitti laskujeni mukaan kuusi laulua. Kaikki olivat ilmeisesti Abou Diarran omaa tuotantoa. Tuoreimmalta, 2016 ilmestyneeltä Koya albumilta kuultiin ainakin biisit Né Nana ja Abounicolas. Alla näytteenä Né Nanan promovideo.

Diarran ohella bändistä erottui Vincent Bucher, joka hallitsi erinomaisesti huuliharppunsa, joita hänellä oli mukanaan useampiakin. Bucherin soitossa kuuluivat bluesvaikutteet hyvin vahvasti. Bucher onkin vieraillut useita kertoja USA:ssa, tutustuen mm. Chicagon, San Franciscon ja Memphis-bluesympyröihin. Isossa roolissa Bucher oli jo setin ensimmäisissä biiseissä Séguin ja Né Nana. Samannimiseltä albumilta olleella An ka belebelessä Diarran n.goni ja Burcherin huuliharppu kävivät sielukasta vuoropuhelua, johon yhtyi välillä myös Moussa Koïtan vähäeleisesti, mutta tyylikkäästi soinut Nord Stage 2 clavier. Tämä olikin setin parhaita kipaleita, Diarra veti soittimestaan hienoja juoksutuksia, ulvahdelle välillä kuin parhaimmat bluesmiehet.

Bucher on aiemmin esiintynyt mm. madagaskarilaisen Tao Ravaon kanssa ja tehnyt useita levyjäkin tämän kanssa. Bucher on myös soittanut toisen malilaisen kitaristi Boubacar Traorén kanssa.

Kosketinsoittaja ja taustalaulaja Moussa Koïta on kotoisin Burkina Fasosta ja lyömäsoittimissa ollut Amadou Daou ilmeisesti myös Malist, sikäli kun ymmärsin Diarran bändiesittelyä. Diarra hoiti välispiikit ranskaksi, jota en hallitse. Moussa Koïtalla on myös oma bändi, joka esittää länsiafrikkalaista afro-pop/-folk-musiikkia. Koïta sai myös sooloilla, ja clavierien sointi toi modernia kontrastia Diarran n'gonin soinnille.

Basisti Laurent Loit on Ranskan Guayanasta Etelä-Amerikasta, mutta asuu nykyisin ranskassa. Loit ja Daou eivät päässeet nyt sooloilemaan, mutta olivat olennainen osa kokonaissoundia.

Livenä biisit olivat selvästi pidempiä kuin levyllä. Viimeistä biisiä ei tuntunut tutulta Diarran levyjen kuuntelen perusteella, olisiko ollut uutta, vielä levyttämätöntä ohjelmistoa.

Yle taltio konsertin ja lähetti sen Yle Radio 1:ssä maanantaina 28.5. kello, ja se on kuultavissa kokonaisuudessaan Yle Areenassa 27.6. saakka.

5/2018