Huhtikuun 4. päivä 1961 käynnistynyt Robertin Rock Show oli ennen kokematon tapahtuma Helsingissä. Iso joukko nuoria muusikoita esitti illasta toiseen ikäisilleen nuorille nuorisomusiikkia – rock’n’rollia. Ensimmäisten ilmoitusten mukaan kyseessä piti olla vain muutaman päivän vierailu. Tapahtuman menestys yllätti show’n järjestäneen turkulaisen Helge Siimeksen, kuten varmasti myös esiintyjätkin ja ehkäpä myös yleisön.

Rock’n’roll hiipii Suomeen

Ennen kuin päästään Iso-Roobertinkadulle, kelataan lyhyesti rock’n’roll alkuvaiheet Suomessa. Voidaan hyvin sanoa rock’n’roll tulleen tänne viiveellä verrattuna vaikkapa naapurimaahan Ruotsiin. Osa syyllisenä viiveeseen oli Yleisradio, joka ei soittanut tuota paheellisena pidettyä musiikkia. Monella ei myöskään ollut mahdollisuutta kuulla rock’n’rollia livenä esitettynä. Helsingissä ja muissakin suurissa kaupungeissa oli yksittäisiä nuorisolle järjestettyjä konsertteja ja tansseja, joissa saattoi joskus kuulla myös ainakin hiukan rock’n’rollilta haiskahtavaa musisointia.

Bill Haleyn, Elviksen, Fats Dominon ja muiden rock’n’rollin varhaisten pioneerien levyjä olivat valveutuneimmat nuoret toki hankkineet, vaikkeivat ne, Rock Around The Clockia lukuun ottamatta, mitään suuria myyntimenestyksiä olleet vielä 50-luvulla. Syyskuussa 1956 kohua herätti Tunnista toiseen eli Rock Around The Clock -elokuvan ensi-ilta. 50-luvun lopulla elokuvat tarjosivatkin useimmille nuorille ensikosketuksen rock’n’rolliin.

Muutamat varttuneemmat artistit levyttivät suomeksi rock’n’roll-biisejä, mutta niistä oli karsittu kaikki rock’n’rolliin viittaava, eivätkä ne kiinnostaneet nuoria. Ikäistensä esittämää musiikkia nuoret saivat kuulla niissä muutamissa nuoristiloissa, joita Helsingissä ja muutamissa muissa kaupungeissa saattoi olla. Tunnetuin niistä lienee ollut Helsingin Hakaniemessä 3.10.1957 avattu Haka-kerho.

Tiistaina 19. maaliskuuta 1957 järjestettiin Helsingin työväentalolla ”Suomen Elvis Presley tyyppi” -kilpailu, jonka voittajaksi tuhatpäinen yleisö valitsi Lars ”Heruli” Herrmannin. Huhtikuun alussa järjestettiin Helsingissä, Degerbyssä, Riihimäellä ja Turussa rock’n’roll-tapahtuma, jossa Herrmann oli yhtenä esiintyjänä. Bändinä oli Leo Lindblomin ”rock’n’roll-orkesteri” ja muina solisteina mm. Laila Kinnunen ja Lasse Liemola sekä Vaeltavat Cowboyt -lauluyhtye. Kinnusesta ja Liemolasta tulikin suosittuja levylaulajia, muttei kumpikaan rock’n’rollia esittänyt.

50-luvun loppuvuosina järjestettiin myös moneen otteeseen rock’n’roll-tanssikilpailuja. Niissäkin yleensä soitti hieman varttuneimmista tanssi-/jazzmuusikoista koostuva yhtye ja esiintyjät olivat enimmäkseen iskelmätähtiä. Ulkomaisista nuorisotähdistä eniten suomalaisnuorisoa kiinnostivat Paul Ankan levyt. Myös Ankan esiintymiset Linnanmäellä herättivät suurta huomiota ja keräsivät tuon ajan mittapuun mukaan valtavan yleisömäärän. Anka oli tuolloin 19-vuotias ja aiheutti tyttöjen ja nuorten naisten keskuudessa suurta hurmiota.

Levy-yhtiöt havahtuivat pikkuhiljaa muutoinkin etsimään nuoria artisteja. Musiikki-Fazer kutsui lehti-ilmoituksellaan rock’n’roll-laulajia koelauluun 3.4.1960. Levyttämään pääsivät koelaulun jälkeen Timo Jämsen, Eero ja Jussi Raittinen sekä Jorma Kalenius. Jälkimmäinen tekikin Rock Devils -bändinsä kanssa ensimmäisen aidontuntuisen rock’n’roll-levyn. Nyt koko bändi koostui nuorista rock´n’rollista aidosti kiinnostuneista muusikoista. Neljän biisin EP:n helmi on Kaleniuksen oma biisi Mä tahdon rokata. Kunpa vielä äänittäjäkin olisi ymmärtänyt jotain rock’n’rollin taltioinnista.

Merkittävimpiä rock-tapahtumia 1960 olivat Helsingissä, Tampereella ja Turussa huhtikuussa järjestetyt Pohjoismaiden rock-kuninkaiden konsertit. Atlantin takana Elvis oli palannut kahden vuoden armeijakomennukseltaan ja alkanut erkaantua rock’n’rollista. Elviksen iskelmällisemmät levyt löysivät myös laajan ostajajoukon täällä. Siitä huolimatta tammikuussa 1961 järjestettiin Helsingissä toiset rockkuninkuuskilpailut. Loppukilpailu televisioitiin 21.1. Ainakin helsinkiläisten yllätykseksi voiton vei turkulainen, manageri Helge Siimeksen suojatti Pekka Loukiala, ennakkosuosikki Timo Jämsen jätettiin toiseksi. Valintaa puitiin Helsingissä vielä pitkään.

Monet nuorisotähdet, kuten Rock-Jerry, Bo Luther, Eero ja Jussi, Lasse Liemola esiintyivät usein vanhemmista muusikoista koostuvien tanssibändien kakkossolisteina. Niitä olivat mm. Ronnie Kranckin, Kaj Backlundin, Leo Lindblomin ja Onni Gideonin orkesterit. Rock-Jerry teki keväällä 1960 jopa ympäri maata ulottuneen, James-farkkujen sponsoroiman kiertueen Gideonin orkesterin kanssa. Jorma Kaleniuksen lisäksi oma, tosin lyhytaikaiseksi jäänyt bändi oli Timo Jämsenillä.

Varsinaisesti nuorisolle suunnattuja nuo keikat eivät olleet, vaan illan suurimmat tähdet olivat iskelmätähtiä, tai Repe Helismaan ja Eemelin kaltaisia humoristeja. Pääkaupungin suurimpia tanssipaikkoja olivat Expo- ja Messuhalli. Etenkään koululaisilla ja opiskelijoilla ei tuohon aikaan ollut rahaa käytettävissään sillä tavoin kuin nykyään. Se varmasti osaltaan vaikutti siihen, etteivät helsinkiläiset managerit ja tanssien järjestäjät pitäneet nuorisoa potentiaalisena kohteenaan. Televisioesiintymisten kautta mm. Rock-Jerry, Timo Jämsen ja Eero ja Jussi olivat kyllä jo tavoittaneet laajemman yleisön.

Turkulainen manageri täyttää Helsingin tyhjiön

Turussa oli ennakkoluuloton ja aikaansaava manageri Helge Siimes. Hän oli järjestänyt 50-luvulla kohutun Armi Kuuselan ja Gil Hilarion junakiertueen, Turussa ja sen ympäristössä Ponnahdus pinnalle -kilpailuja sekä useista suosittuja nuorisolle suunnattuja konsertteja. Siimes oli käynyt tunnustelemassa jo helsinkiläisyleisönkin mielialoja järjestämällä Rock-Show -konsertin lauantaina 15. lokakuuta 1960 Kino Savoyssa. Kyseessä oli rukouslauantai, jolloin tanssit olivat kiellettyjä. Koko kaupungissa ei tuona iltana tapahtunut juuri mitään muuta.

Siimes siis tiedosti Helsingin tarjontatyhjiön ja nuorison kiinnostuksen. Siimes vuokrasi show’ta varten Iso-Roobertinkatu 24:ssä sijainneen SE-elokuvateatterin ja toi Turusta mukanaan rock-kuningas Pekka Loukialan ja hänen veljensä Jukan sekä laulavan kultasepän Mauriz Åkermanin. Lisäksi Siimes oli värvännyt esiintyjiksi Miss Mariannen, Teresa Roseniuksen, Benny Hermanssonin sekä Eeron ja Jussin.

Raittisen veljekset Siimes oli pannut merkille rockkuningaskisoissa tammikuussa ja järjestänyt heille keikkoja jo talven aikana. Rapi Tuominen oli somerolaissyntyinen saksofonisti. Hän oli soittanut aiemmin Unto Monosen orkesterissa ja saanut sitten rock’n’roll-pureman. Tuomisen orkesteri oli soittanut Siimeksen aiemmissa rock-konserteissa. Helsingissä orkesteri koostui Tuomisen ohella Jorma Kaleniuksen Rock Devils -yhtyeen rippeistä eli Manu Mantereesta, Heikki Kuivalasta ja Ripa Kuutamosta. Alkuun mukana oli myös Tuomisen basisti Reijo Suni. Raittisen Jussi komppikitaroineen täydensi myös usein säestysryhmää.

Roobertin Rock Show’ksi ristityn tapahtuman aloituspäiväksi Siimes valitsi pääsiäisen jälkeisen tiistain 4. huhtikuuta 1961. Ensimmäinen mainos Rock Show’sta julkaistiin pääsiäissunnuntaina 2. huhtikuuta. Ilmoituksessa kerrottiin kyseessä olevan Non-Stop Show, jossa ohjelmisto vaihtuu jokainen täysi tunti. Mainoksessa oli kuvien kanssa esitelty päätähdet Pekka ja Jukka Loukiala, Eero ja Jussi Raittinen sekä ”Musta Prinssi” Mauriz. Siimes ei ilmeisesti uskonut kovin suureen menestykseen, sillä ilmoituksessa todettiin ”Vain muutaman päivän vierailu”.

Ilmoitus oli otsikoitu ”Erikoista uutta” ja se tosiaan piti paikkaansa. Mitään vastaavaa ei Helsingissä oltu koettu. Kovin kallista lystiä show ei ollut, lippujen hinnat olivat; lapset 100mk ja aikuiset 150mk eli nykyrahassa 2,36€ ja 3,53€. Siimes osasi odottaa paikalle hyvin nuorta yleisöä. Lippu oikeutti yhteen tunnin esitykseen, sitten oli ostettava uusi lippu, jos aikoi katsoa seuraavan setin. Ensimmäisen illan aikana oli viisi tunnin esitystä klo 18 – 23 välillä. Sunnuntaina julkaistiin uusi hieman suppeampi mainos show’sta.

Tapahtuman sponsoriksi Siimes oli saanut James-farkkuja valmistavan Mattisen Teollisuus Oy:n. Niinpä esiintymisasuina nähtiin Jameksia. Äänentoistokalusto käsitti kaksi Viiskulmassa sijainneesta äänilaitefirmasta hankittua noin 50 wattista vahvistinta. Samat ämyrit olivat olleet käytössä Linnanmäellä Paul Ankan konserteissa. Mitään sen kummempaa käsikirjoitusta show’lla ei ilmeisesti ollut koko aikana. Kukin esitti vuorollaan mitä keksi ja välillä lavalla oli enemmänkin porukkaa.

Iskelmä-lehti raportoi tapahtumasta näin ”Raisut rock-rytmit kantautuivat jo kadulle saakka ja elokuvateatterin edessa saattoi havaita nuorisojoukon, joka kaikitenkin vetelehti siinä sisäänpääsyyn tarvittavan rahasumman puutteessa. Johtaja Siimes istui lippukassassa ja antoi ystävällisesti meille vapaalipun. Pienehkö teatterisali oli melkein täpösen taynna nuoria kuuntelijoita. Kapealla lavan tapaisella taitovoimisteli mikrofonin edessa parhaillaan veljespari Eero ja Jussi Raittinen seuranaan kolmimiehinen rockyhtye. Ääntä oli huoneessa niin, että tälläisen amatööri kuuntelijan korvat menivät lukkoon jo ensi minuuteilla. Konsertin kuuluttajana toimi helsinkiläinen rocktahti Benny, joka olikin mielestämme huomattavasti parempi speaker kuin laulaja. Hän esitteli laulajat ja heidän laulunsa sekä aina välillä mainosti farmaripukimia ja virvoitusjuomia. Ohjelmanumero seurasi toistaan kiitettävällä vauhdilla - mikrofonin ääressä jokainen esiintyjä vuorollaan”.

Roobertin Rock Show'n lavalla Risto Kuutamo (kontrabasso) ja Heikki Kuivala (harmonikka), Kaj "Fågeli" Fågelholm (laulu ja kitara) sekä Jussi Raittinen (komppikitara). Rumpali Manu Mantere jää muiden taakse.

Esiintyjiä napattiin lavalle myös yleisön joukosta, kuten Tuula ja Paula Karppanen. Show’n pyörittyä viikon, kerrottiin toisella viikolla julkaistuissa ilmoituksissa sen jatkuvan vielä muutaman päivän. Suosio ei kuitenkaan osoittanut laantumisen merkkejä, varsinkin nuoriso oli innoissaan, paikalla vierailleet vanhemmat tai jazzin ystävät eivät ehkä niinkään. Esiintyjilläkin tuntui intoa riittävän ja soittotaitokin kehittyi ilta illalta.

Show’n jatkoja keräännyttiin usein viettämään Merja Tenhusen johtaman Elvis Fan Clubin tiloihin Yrjönkadulle. Kolmannella ja neljännellä viikolla lehti-ilmoituksissa ei enää puhuttu mitään siitä, kuinka kauan show’ta jatketaan. Ensimmäisenä luopui neljän viikon jälkeen sponsori Mattisen Teollisuus, mutta Siimes hankki uudeksi sponsoriksi Oklahoma-nimisiä asusteita valmistavan OTK:n. Esiintyjät vaihtoivat kuteet hieman vastentahtoisesti. Sponsorin vaihduttua, vaihtui myös Show’n nimi, siitä tuli Oklahoma Rock Show. Show vieraili Tesvision uudessa Nuorten Tanssihetki-ohjelmassa 26. huhtikuuta.

Show’n huipennus oli vappuna. Esiintyjäjoukkoa oli vahvistettu ainakin lauluyhtye Nelosilla, Ossi Ahlapurolla, Jorma Kaleniuksella. Vappuviikonlopun esitykset alkoivat lauantaina 29.4. klo 18, yhdeltä yöllä lopetettiin ja sunnuntaina esiinnyttiin keskipäivästä aamukuuteen, vapunpäivänä esiinnyttiin taas keskipäivästä kellonympäri puoleen yöhön. Esityksiä oli siis lauantai-illan ja maanantain välillä 37 tuntia. Vaikka esiintyjiä olikin aiempaa enemmän, kävi tuo rupeama varmasti voimille.

Väsymystä ei kyllä huomaa oheiselta Ylen tallentamalta videolta. Tämä reilun minuutin mittainen, Ylen vapun Kamerakierrokseen sisältynyt filminpätkä on ainoa tallenne, joka Rock Show’sta on säilynyt.

Filmillä näkyvät esiintyjät ovat: takarivissä laulavat Nelosten jäsenet Markku Marttina, Hannu Maristo ja Jaakko Kyläsalo (vaakaraitaiset paidat), Rock-Vallu Valkama ja tuntematon, eturivissä Jukka Kuoppamäki, Teresa Rosenius, Miss Marianne (Rintala), Benny Hermansson (ruutupaita), Mauritz Åkerman (pystyraitainen paita ja vaaleat housut), Rock-Tommy Lindström (tumma paita), Jukka Loukiala (pystyraidallinen paita ja harmaat housut) ja Pekka Loukiala. Kitaran kanssa kamppaileva pikkupoika on manageri Helge Siimeksen poika Sauli. Sähkökitaraa soittaa Jorma Kalenius, rummuissa on Manu Mantere ja bassossa Risto Kuutamo.

Ääntä ei valitettavasti ole säilynyt, mutta Kamerakierroksen selostustekstin mukaan siinä kerrottiin näin: "Helsingin vapunviettoa. Vapunaaton lukuisten ohjelmallisten viihdytystilaisuuksien joukossa oli erikoisesti nuoremmalla väellä tilaisuus seurata helsinkiläisen rock-shown esityksiä. Innostuneen yleisön riemu oli huipussaan, kun Suomen Rock-kuningas vuodelta 1961 Pekka Loukiala veljensä Jukka Loukialan kanssa esitti menestysnumeroitaan. Muita esiintyjiä olivat Eero ja Jussi, miss Marianne sekä suosittu lauluyhtye Neloset."

Eero ja Jussi eivät ole mukana videolla, sillä he olivat esiintymässä Linnanmäen Peacock-teatterissa pyörineessä Vihreä oksa -show’ssa. He tulivat kyllä sieltä Rock Show’n illan myöhempiin esityksiin. ”Minä olin koko ajan näyttämöllä ja kehityin kyllä komppikitaristina. Takahuoneessa vanhemmat muusikot ottivat vähän huikkaa ja jallasivat tyttöjä. Taisi siinä muutamalta neitsyyskin mennä”, muisteli Jussi elämäkerrassaan.

Vappuun mennessä myös helsinkiläiset tanssienjärjestäjät havahtuivat kilpailemaan nuorista asiakkaista. Expo-halli oli hankkinut yhdeksi esiintyjäksi norjalaisen rock-kuninkaan Per-Elviksen. Messuhallissa puolestaan esiintyivät Timo Jämsen, Rock-Jerry, Rock-Möve, Kai Fogel sekä myös Siimeksen Rock Show’n lavalla ollut lauluyhtye Neloset. Molemmat tanssipaikat mainostivat yli yön kestäneitä tilaisuuksiaan monena päivänä hyvin näyttävillä ilmoituksilla. Siimes vastasi haasteeseen kiinnittämällä uusia esiintyjiä. Silti kilpailijat ilmeisesti onnistuivat verottamaan Siimeksen Show’n yleisöä.

Vapun jälkeen jatkettiin vielä noin viikko ilmeisesti harvenneen esiintyjäjoukon voimin. Viimeinen ilmoitus julkaistiin Hesarissa lauantaina 6. toukokuuta. Sen mukaan esityksiä olisi ollut vielä sunnuntainakin, mutta siihen lysti ilmeisesti päättyi.

Mitä tästä kaikesta jäi käteen? Siimes ilmeisesti korjasi hyvän potin. Luultavasti ainakin ensimmäisinä viikkoina maksaneita katsojia oli runsaasti, myöhemmin ainakin illan viimeisillä tunneille saatettiin esiintyä jo harvalukuisammalle joukolle, samoin viimeisellä viikolla. Esiintyjät saivat kosolti esiintymiskokemusta ja monen soittotaito koheni kummasti. Raittisen Jussi kertoo muistelmissaan kuuden viikon uurastuksesta jääneen käteen sen verran, että sai maksettua hajonneen kitaransa tilalle hankkimansa itäsaksalaisen nimettömän sähkökitaran. ”On todettava, ettei siella esiinnytty rahasta vaan asianharrastuksesta”, tiivistää Jussi.

Eero ja Jussi Roobertin Rock Show'n lavalla

Nelosten Jaakko Kyläsalo kertoi Ylen Jukka Lindforsin blogia varten antamassaan haastattelussa palkkiokahakasta Siimeksen kanssa näin: ”Ja kun sitten kerättiin kamppeemme ja mentiin Bio SE:n lippukassalle, missä Helge Siimes piti toimistoaan, tämä levitteli käsiään vaan ja sanoi, että valitettavasti rahaa on tullutkin niin vähän ja menoja on ollut, ettei meille voi maksaa alkuun luvattua palkkiota mutta palataan asiaan Vapun jälkeen! Me nostettiin äijä rinnuksista seinälle ja sanottiin, että rahat tänne NYT! No se kaivoi taskuistaan joitakin seteleitä ja puhisi menevänsä konkurssiin, vaikka on kaikkensa yrittänyt.”

Jorma Kalenius kuittasi palkkiota koskevan kysymyksen näin ”Noh, kun skitan otti ja lähti, niin siinä se oli.” Esiintyjät saivat sentään pitää sponsoreilta saamansa esiintymisvaatteet. Vielä koulua käyneille esiintyjille show näkyi myös kevään koulutodistuksessa. Läksyille ei juuri ollut aikaa jäänyt ja arvosanat olivat sen mukaiset. Osa joutui paikkaamaan opintojaan kesällä, tai kertaamaan luokan.

Edellä mainittujen lisäksi show’ssa esiintyivät ainakin jossakin vaiheessa Mary Maren, Rock-Enska, Harry ”Rock-Trasseli” Saave. Pääkaupungin suosituimmat rockidolit Rock-Jerry ja Timo Jämsen eivät missään vaiheessa esiintyneet Siimeksen show’ssa. Vaikka puitteet olivat nykymittapuun mukaan hyvin vaatimattomat, oli kokemus nuoremmalle yleisölle ainutlaatuinen - erityisesti niille, joilla ei vielä ollut pääsyä tanssipaikoille. Kun aiempaa vertailukohtaa ei ollut, oli upeaa päästä kaveriporukassa osalliseksi "uutta erikoista" - niin kuin Siimes oli mainostanut. Osa vanhemmasta yleisöstä saattoi olla toista mieltä, joidenkin mielestä koko juttu oli huijausta.

”Olen vähän häpeissäni alku-urastani musiikillisesta näkökulmasta. Me molemmat, sekä bändi että solistit, olimme alamittaisia siihen haasteeseen. Mutta silti: miten erilainen maailma silloin olikaan – on mieletön pääoma, että on tuonkin saanut kokea”, muisteli Eero Raittinen elämäkerrassaan noita aikoja.

Jatkot Ahvenanmaalla ja paluu Helsinkiin

Siimes järjesti osin samalla porukalla kiertueen Ahvenanmaalla, Turun saaristossa ja osin Ruotsinkin puolella. Mukana olivat Loukialan ja Raittisen veljekset, Tuula ja Paula, Benny Hermansson sekä osa muusikoista täydennettynä ainakin Tommie Mansfieldilla, josta Raittisen Jussi löysi hengenheimolaisen ja pitkäaikaisen ystävän.

Suurin suksee oli Maarianhaminan kaupungintalolla, jossa esiinnyttiin loppuunmyydylle katsomolle kolmena iltana peräkkäin. Kiertue päättyi Eckeröhön, josta poikettiin Ruotsin puolelle. Sieltä Eero ja Jussi ja muut vielä koulua käyvät palasivat muutaman keikan jälkeen Suomeen ja koulun penkille.

Helsinkiinkin palattiin vielä syksyllä. 29. lokakuuta Bio Fenixissä, Kallion Toisella linjalla esiinnyttiin tällä kertaa vain kahdessa konsertissa. Sitä voidaankin pitää ensimmäisen rock’n’roll-kauden päätöksenä Suomessa. Uudet tuulet olivat jo puhaltamassa maailmalla ja pian rautalantamusiikki vei mukanaan monet edellä mainituistakin.

4.4.2021 Rami