Jake Nyman: Monen vuoden jälkeen – radiomiehen muistelmat

Radiomies ja tietokirjailija muistelee

Jos kirjahyllyäni katselee, voisi luulla Jake Nymanin olevan suosikkikirjailijani. Hän on ollut ahkera tietokirjailija ja muistaakseni kaikki hänen kirjoistaan on tullut luettua ja varsin moni hankittua omaksi. Uusin lukukokemus on Nymanin muistelmakirja Monen vuoden jälkeen.

Lukemista enemmän Jake Nymania on tietysti tullut kuunneltua radiosta. 50 vuoden radiotoimittajan ura on tietysti suuressa roolissa muistelmakirjassa. Useimille on tietysti tuttua se perusteellisuus ja laaja musiikillinen tietämys, joka radio-ohjelmien välityksellä Nymanista on välittynyt. Sen sijaan moni, ei ehkä ole tullut ajatelleeksi, mitä kaikkea taustalla on tapahtunut, ennen kuin olemme voineet kuunnella nuo monet ohjelmat, joita Nyman on ollut tekemässä.

Lukiessa tuli hämmästeltyä kuinka paljon onkaan noita mainioita ohjelmia, joissa hän on ollut mukana tavalla tai toisella. Vaikka vuosien varrella useimmat niistä on tullut kuunneltua, olisin heti osannut niistä nimetä korkeintaan puolet. Rockradio, Onnenpäivä, Nousevan auringon talo, ehkä myös Kovan päivän ilta, Beatles kuunnelma ja Miljoonan dollarin lapset olisivat voineet tulla mieleen pienellä miettimisellä. Nymanin radiotöiden listahan on toki paljon pidempi.

Antoisaa oli lukea Nymanin kokemuksia taistelusta byrokratiaa ja ennakkoluuloja vastaan. Alkuun rock-/popmusiikkia ei liiemmin arvostettu. Hyvin elävästi lukiessa palautui mieleeni miten sadattelin, kun urheilu jyräsi toistuvasti ne vähät rockmusiikkiohjelmat Ylen ohjelmistossa. Eipä tuo populaarimusiikin moniarvoisuus ole kovin hyvissä kantimissa Ylellä nykyäänkään. Nymanin kirjan lopussa esittämä ennustus on valitettavasti toteutunut, kadonneita levyjä ei enää metsästetä. Viimeisen, Tero Lietteen ja Jake Nymanin juontaman jakson voit kuunnella täältä. Rockradion ja Radiomafian synnytyksestä on voinut eri lähteistä lukea ja kuulla aiemminkin, mutta molempien osalta keskeisenä puuhmiehenä toiminut Nyman antaa niistä nyt ensikäden todistuksen.

Hieman Nyman vähättelee välillä töitään. Tokihan varsinkin uran alkuvaiheissa jälkikäteen arvioiden tiettyä hapuilua on ollut. Kenelläpä ei. Kun esimerkiksi kolmiosaista Rocktieto-kirjasarjaa nyt katselee, ovathan ne aika vaatimattoman oloiset. Ilmestyessään ne tulivat kuitenkin suureen tarpeeseen ja niitä tuli tavattua moneen kertaan. Kuunnelmasarjoja Olipa kerran Beatles ja Miljoonan dollarin lapset lähdettiin Nymanin mukaan tekemään ilman ymmärrystä dramaturgiasta ja ohjaamisesta. Hieman kömpelöitähän ne kieltämättä olivat, mutta keräsivät suuren yleisön radion ääreen. Itse nauhoitin ohjelmat c-kaseteille ja niin taisi tehdä moni muukin. Facebookissa joku äskettäin esitteli yhä tallessa olevia kasettitaltiointejaan.

Kirjassaan Nyman käy läpi myös yksityiselämäänsä, ilmeisen vastentahtoisesti, kustannustoimittajan vaatimuksesta. Minusta ihan hyvä niin, nyt mieleen piirtyy syvempi kuva miehestä nimeltä Jake Nyman. Jo prologin jouluaattokuvaus on karua luettavaa. Tokihan Nymanin elämässä, kuten yleensäkin on riemun ja ilonhetkiä. Surua hänen elämäänsä on kertynyt liiankin kanssa. Kahden lapsen ja puolisen menetyksen raskautta on sivullisen vaikea kuvitella.

Ehkä tuo viimeisen vuosikymmen menetysten aiheuttama tuska leijailee hieman koko kirjan yllä. Nymanin mielestä on noussut yllättävän paljon negatiivisia kokemuksia toimittaja kollegoista, esimiehistään, suomalaismuusikoista. Jäin miettimään olisiko ilman noita henkilökohtaisen elämän tragedioita muistelmista tullut muutenkin valoisampi. Elämä jättää meihin kaikkiin omat jälkensä ja siihen on tyytyminen.

Tietokirjojen osalta on voinut luottaa, että Nymanilla on detaljit hyvin hallussa. Noita kirjoja voi edelleen pitää luotettavina lähteinä. Nyt joukkoon on pujahtanut joitakin asiavirheitä. Esimerkiksi Nyman kirjoittaa Albert Järvisen ensimmäisen levytyksen julkaistun DDT Jazzbandin ekalla albumilla. Biisi meni kyllä oikein, mutta Järvisen kitarointia kuultiin ensi kertaa Eero Raittisen 1970 ilmestyneellä Eeron elpeellä kappaleessa St. Louis Blues. Eeron taustalla soitti kyllä myös DDT. Vuosiluvuissakin on pientä epätarkkuutta.

Muistelmakirjoja kannattaa aina lukea hieman varauksella, muistot saattavat elää omaa eläämäänsä ihmismielessä, ja vähäpätöisiähän nuo muutamat lapsukset ovat Nymanin ansioiden rinnalla. Monin tavoin Nymania on ansaitusti palkittu, katsokaapa kirjan lopusta! Ehkä Nyman ei ole jaksanut kaikkia yksityiskohtia tarkastaa nyt niin huolelliseen tapaan kuin hänellä on ollut aiemmin tapana.

Voimia Jake ja suuret kiitokset niin tuhansista radio-ohjelmista ja kirjoistasi, myös tästä tuoreimmasta. Toivottavasti vielä kuulen sinusta.

21.1.2024 Rami