Yksi Aretha Franklinin Atlantic-kauden helmistä
Aretha nyt
Arethan kausi Atlantic Recordsilla alkoi hyvin tuotteliaasti. Joulukuussa 1968 julkaistiin jo neljäs albumi. Edellinen - Lady Soul - oli ilmestynyt tammikuussa. 1967 oli niin ikään julkaistu kaksi albumia. Nopeasta tahdista huolimatta taso on tälläkin julkaisulla korkea.
Arethaan tutustuin radion kautta, hänen 60-luvun hittibiisejään soitettiin aikanaan Yleisradion lähetyksissäkin ahkeraan. Äänitin radiosta hänen laulujaan kelanauhurilla ja myöhemmin c-kaseteille. Arethan albumeihin tutustuin kunnolla vasta paljon myöhemmin, osin 80-luvulla, mutta tarkemmin vasta 90-luvulla. Ensimmäinen Arethan levyhankintani oli kokoelmalevy Greatest Hits. Myöhemmin hankin valtaosan hänen albumeistaan. Aretha Now on minulla vuoden 1993 eurooppalaisena cd-painoksena. En enää muista mistä sen hankin. On minulla siitä myös kovalevyllä DHtracks.com:sta hankittu 24 bittinen high-res-versio. Ei digitaalisessa versiossa kyllä merkittävää eroa ole cd-versioon verrattuna.
Levy on aiempien tapaan äänitetty Altanticin studiossa New Yorkissa ja mukana ovat olleet pääosin samat henkilöt kuin kolmella aiemmalla levyllä. Tuottajana toimi Arethan Atlanticille kiinnittänyt Jerry Wexler ja äänittäjänä Tom Down. Fame-studiolta lainattu perusryhmä; Jimmy Johnson kitara, Spooner Oldham erilaiset kosketinsoittimet, Roger Hawkins rummuissa ja Tommy Cogbill tällä kertaa toisena kitaristina sekä basistina muutamalla kappaleella, muodosti jälleen vakuuttavasti soivan pohjan taustoille. Basistina toimi tällä kertaa enimmäkseen Atlanticin vakiosessiobasisti Jerry Jemmott. Muutamilla raidoilla kitaristina kuullaan myös monia hittibiisejä kirjoittanut ja laulanutkin Bobby Womack. Vankkaa puhallinsektiota johti kuten monilla muillakin Arethan levyllä King Curtis.
Aretha soittaa jälleen itse piano-osuudet ja taustalaulusta vastaa pääosin Sweet Inspirations, muutamalla raidalla kuullaan myös Arethan sisarta Carolyn Franklinia. Sen sijaan Erma-sisko ei jostain syystä ole tällä kertaa mukana. Olisiko ollut kiirettä oman uran luomisessa, Ermaltahan ilmestyi melko pian oma albumi.
Albumin aloittaa Arethan yhdessä miehensä Ted Whiten kanssa kirjoittama Think. Laulu on Respectin ohella Arethan tunnetuimpia biisejä ja hän esitti sen myöhemmin The Blues Brothers -elokuvassa. Laulu alkaa Arethan pianolla ja sen sanotaan olevan feministinen hymni, vapauttahan siinä vaaditaan. Aretha oli tuolloin jo hankkiutumassa eroon väkivaltaisesta miehestään. En tiedä kumpi pariskunnasta kirjoitti laulun tekstin, mutta voisi kuvitella Arethan tarkoittaneen sen miehelleenkin. Think julkaistiin singlenä jo toukokuussa 1968 ja se meni ilman muuta R&B listan kärkeen ja oli Billboardin Hot100-listalla seitsemäs ja toi Arethalle jo viidennen single-kultalevyn.
Toisena kuullaan yksi suurimmista suosikeistani Arethan tuotannosta. Burt Bacharachin parhaiten sävellysten joukkoon kuuluva I Say a Little Prayer. Bacharachin "vakioartisti" Dionne Warwick oli levyttänyt sen jo edellisenä vuonna ja sai siitä hitin. Artha otti pelkäämättä biisin käsittelyynsä, kuten oli tehnyt Otis Reddingin Respectillekin. Laulussa vannotaan ikuista rakkautta ja rukoillaan sen puolesta. Dionnen sofistikoituneen version rinnalla Arethan rakkauden valat soivat selvästi vakuuttunnemmin, kummuten syvältä sydämestä. Arethan äänessä on tunnetta ja uskomatonta herkkyyttä. Hänen laulunsa soljuu vapautuneesti ja Sweet Inspirations tekee myös upeaa työtä, vahvistaen Arethan sanomaa. Muusikot ovat myös hienosti mukana tunnelmassa, Aretha itse soittaa pianoa ja ilmeisesti Tommy Cogbill tyylittelee akustisella kitaralla. Tähän ei kyllästy koskaan. Forever and ever, you'll stay in my heart.
Singlelle päätyi tämäkin suoritus, tosin vain The House That Jack Built -biisin b-puolelle. Singlen molemmat puoliskot ylsivät Top10-sijoille, a-puoli, jota ei albumilla kuulla, oli kuudes ja I Say a Little Prayer kymmenes.
Cover-biisi on myös seuraavana kuultava legendaarisen sessiokitaristi Steve Cropperin ja Don Covayn See Saw. Coway oli levyttänyt sen itse 1965. Laulussa lauletaan puolisolle hänen olevat kuin tuuli tai keinulauta rakkaudessaan, välillä hyvin rakastava ja välillä kaikkea muuta. Aretha tekee väkevän tulkinnan laulusta ja taas voisi kuvitella hänen laulavan Ted Whitelle ja ehkä tulkinta siksi onkin vakuuttava. Kitaran ja puhaltimien rytmikäs vuoropuhelu rytmittää hienosti laulua. Singlelle päätyi tämäkin biisi, mutta ei myynyt aivan yhtä hyvin kuin edelliset.
Ja covereilla jatketaan edelleen. Night Time Is Right Timen oli levyttänyt aiemmin Ray Charles, yksi Arethan esikuvista, ja moni muukin. You Send Me puolestaan on yksi Arethan perheystävän Sam Cooken tunnetuimpia kappaleita. Aretha osoittaa, ettei hän pelkää tarttua näinkin tunnettuihin ja menestyksellä levytettyihin kappaleisiin. Hyvin Aretha näistä selviää, etenkin Cooken biisistä. Ehkä ne kuitenkin päätyivät levylle nopean julkaisutahdin vuoksi. Uusia biisejä ei kiireen vuoksi ehditty saamaan mukaan. Arethalta itseltään ei ole levyllä kuin tuo albumin ensimmäinen kipale. Albumilla on vain kymmenen biisiä ja sen kokonaiskesto jää selvästi alle puolen tunnin.
Sitten on aika kääntää levyn b-puoli, tosin tässä tapauksessa vain kuvitteellisesti, kun kuuntelen albumia cd:ltä. Täältä löytyykin uutta materiaalia. Detroitista olevalta Ronnie Shannonilta, joka teki nimimelodian Arethan ensimmäiselle Atlantic-albumille, on mukana kaksikin sävellystä. B-puolen ensimmäisenä kuullaan Shannonnin You're A Sweet Sweet Man ja viimeisenä I Can't See Myself Leaving You. Kumpikaan ei yllä ihan I Never Loved A Man (The Way I Love You) tasolle, mutta viimemainuttu on minusta b-puolen parasta antia. Rauhallinen biisi, jossa muusikot luovat erinomaisen tunnelman, jonka pääke Aretha tekee kauniin kuorrutuksen. Mitään turhaa tässä ei ole, mutta kaikki tarvittava, hieno lopetus albumille. You're A Sweet Sweet Manissa lauletaan "olen rakastanut sinua liian kauan, en voi lopettaa sitä" ja toisessa "Olet juossut jokaisen kaupungin tytön perässä" ja pohditaan puolison jättämistä. Taas ikään kuin Aretha laulaisi omasta elämästään.
Kokeneiden lauluntekijöiden Isaac Hayesin, Mabon "Teenie" Hodgesin ja David Porterin I Take What I Want -laulun teksti on alun perin kirjoitettu miehelle, mutta Aretha on "kääntänyt" tässäkin sukupuolet toisin päin ja laulaa hyvin päättäväisesti ottavansa sen mitä tahtoo. Muutenkin Aretha osoittaa näissä b-puolen lauluilla, että nainen voi ottaa ohjat rakkaudessa. Changessä hän laulaa suuresta muutoksesta ja etsivänsä rakkauden tekijää, ei sydämen murtajaa ja haluavansa nähdä muutoksen rakkaassaan. Hello Sunshine on Arethan luottofonisti King Curtisin ja Ronald Millerin teos, puhaltajat ovatkin vahvasti esillä biisissä.
Kokonaisuutena tuntuu, että albumin laulut kuvaavat hyvin Arethan elämän tilannetta tuolloin. Ei tämä silti aivan yhtenäinen albumikokonaisuus ole, a-puolelle on laitettu jo aiemmin julkaistut single-hitit ja b-puolelle on uudet aiemmin julkaisemattomat laulut. Sinänsä se ei tuon ajan julkaisuksi ollut mitenkään tavatonta. Albumin biisit on äänitetty kolmessa eri sessiossa, biisit 6 ja 7 on äänitetty jo 16 ja 17.12.1967 ja kahdeksas kappale 19 ja 20.12.1967. Loput on äänitetty 15-18.4.1968. Osa lauluista on siis taltioitu jo edellisen Lady Soul -albumin äänityksen yhteydessä. Hienoisesta epätasaisuudesta huolimatta pidän tätä albumia Arethan parhaana tai ainakin sen on rakkain minulle.
16.8.2018
Aretha Franklin: Aretha Now
Atlantic / Rhino Records 8122-71273-2, Rhino 1993
Tuottaja: Jerry Wexler
Äänitys: Tom Dowd
Masterointi: Bill Inglot & Dan Hersch, DigiPrep
Studio: Atlantic Studios, New York
Aluperäinen julkaisu: Atlantic SD 8186, 14.12.1968
| # | kappale | sävel & sanat | Kesto |
|---|---|---|---|
| 1 | Think | Aretha Franklin, Ted White | 2:20 |
| 2 | I Say A Little Prayer | Burt Bacharach, Hal David | 3:36 |
| 3 | See Saw | Don Covay, Steve Cropper | 2:46 |
| 4 | Night Time Is The Right Time | Lew Herman | 4:50 |
| 5 | You Send Me | Sam Cooke | 2:29 |
| 6 | You're A Sweet Sweet Man | Ronnie Shannon | 2:19 |
| 7 | I Take What I Want | David Porter, Isaac Hayes, Mabon Hodges | 2:33 |
| 8 | Hello Sunshine | King Curtis, Ronald Miller | 3:03 |
| 9 | A Change | Clyde Otis, Dorian Burton | 2:27 |
| 10 | I Can't See Myself Leaving You | Ronnie Shannon | 3:01 |
Sovitukset: Tom Dowd and Arif Mardin
Muusikot:
- Aretha Franklin: laulu ja piano (1-5, 7, 10)
- Carolyn Franklin: taustalaulu (6, 8, 9)
- The Sweet Inspirations: taustalaulu
- Spooner Oldham: piano (8), urut (1, 5) ja Fender Rhodes (3, 6, 7, 10)
- Tommy Cogbill: kitara (1-3, 10), basso (6, 8, 9)
- Jimmy Johnson: kitara (1, 3, 5, 6, 8, 9, 10)
- Bobby Womack: kitara (6, 8, 9)
- Jerry Jemmott: basso (1-5, 7, 10)
- Roger Hawkins: rummut
- Wayne Jackson: trumpetti (1,3,4,5,7,10)
- Bernie Glow, Melvin Lastie, Joe Newman: trumpetti (6,8)
- Willie Bridges, Floyd Newman: baritoni saksofoni (1,3,4,5,7,10)
- Tony Studd: pasuuna (6,8)
- King Curtis: Seldon Powell: tenori saksofoni (6,8)
- Charles Chalmers, Andrew Love: tenori saksofoni (1,3,4,5,7,10)
- Frank Wess: tenor saksofoni, huilu (6, 8)
- Haywood Henry: baritoni saksofoni (6, 8)
Aretha sai jälleen kultalevyn albumista ja se oli parhaimmillaan Billboardin albumistalla komantena. Britanniassa se oli parhaiten listoilla menestynyt Arethan Atlantic-albumi kuudennella sijallaan.
Albumista on tehty lukuisia uudelleen julkaisuja vinyyli, c-kasetti ja cd-versioina. Atlantic julkaisi sen myös kelanauhaversiona vuonna 1968. Tietenkin albumi on julkaistu nyttemmin myös digitaalijakeluissa mp3 ja 24bittisenä hi-res-muodossa. Sen sijaan SACD-versiota en ole huomannut albumista julkaistun, enkä muistakaan Arethan albumeista. Ainoa SACD-julkaisu minkä Arethalta olen huomannut on kokoelma Aretha's Gold.
Kuuntele Aretha Now Spotifystä: