Sininen Hawaiji kelanauhalla ja muissa formaateissa

Elvis Presley: Blue Hawaii (FTP-1132)

Vuonna 1961 valmistunut Blue Hawaii oli Elviksen menestynein elokuva. Valtava menestys oli myös samaa nimeä kantanut, 20.10.1961 ilmestynyt soundtrack-albumi, jo ennakkotilausten lukemat olivat huikeat ja jo kahden kuukauden myynnin jälkeen Elvis sai albumin USA:n myynnistä kultalevyn. Albumi oli 20 viikkoa Billboardin albumilistan kärjessä ja kaikkiaan 39 viikkoa Top 10:ssä. Myös Englannissa ja monessa muussakin maassa albumi nousi listan kärkeen. Törmäsin kesällä 2010 Joensuulaisessa Jukan Antiikissa erikoiseen painokseen tästä albumista, kyseessä oli 4-raitainen kelanauhaversio. Vaikka minulla oli jo aika monta versiota tästä albumista, oli pakko ostaa myös tämä erikoisessa formaatissa julkaistu painos.

Lue myös artikkeli Magneettinauha kaupallisena ääniteformaattina

Kelanauhajulkaisu sisältää samat neljätoista laulua kuin alkuperäinen vinyylialbumi. Levystä on sittemmin ilmestynyt lukemattomia painoksia, yksin Discogs-tietokannasta löytyy toistasataa erilaista julkaisua. Eikä sieltäkään kaikkia löydy. Kaikkiaan albumia on myyty yksin USA:ssa ainakin kolmemiljoonaa kappaletta, minkä tuloksena RIAA on myöntänyt albumista 3xMulti-platina sertifikaatin. Myös albumilta lohkaistu single Can't Help Falling in Love / Rock-a-Hula Baby (RCA Victor ‎– 47-7968) myi platinaa. Levy-yhtiössä ei ollut silmää oikealle hittipotentiaalille. Singleä myytiin B-puolelle laitetun kauniin balladin ansiosta. A-puolen "Twist special" ei ostajia kiinnostanut lähellekään samassa määrin.

Can't Help Falling in Love onkin yksi tunnetuimmista Elviksen levyttämistä kappaleista. Siitä tuli myös vakio-ohjelmistoa Elviksen aloitettua uudelleen live-esiintymiset 1969. Useimmiten Elvis esitti laulun keikkasettinsä viimeisenä lauluna. Encoreitahan Elvis ei yleensä esittänyt, vaan tätä laulua seurasi "closing vamp" ja kuulutus "ladies and gentlemen elvis has left the building". En ole nähnyt missään tilastoa aiheesta, mutta luulen, että Can't Help Falling in Love on Elviksen useimmin livenä esittämä biisi. Omakin suosikkini tältä albumilta on nimenomaan Can't Help Falling in Love.

Levyn avaa albumille ja elokuvalla nimen antanut Blue Hawaii, josta edellisten sukupolvien suursuosikki Bing Crosby oli tehnyt alkuperäisversion jo 1937. Vieläkin vanhempi laulu on No More, alkuperäiseltä nimeltään La Paloma. Tämä espanjalainen laulu on peräisin 1850-luvulta ja siitä on lukematon määrä levytyksiä monilta vuosikymmeniltä. Suomessakin siitä on tehty kymmeniä levytyksiä, mm. Olavi Virran, Eino Grönin, Henry Theelin, Vesa-Matti Loirin ja Arja Saijonmaan toimesta. Laulu onkin todennäköisesti eniten Suomessa versioitu Elviksen levyttämä biisi.

Myös legendaarisen Hawaiin kuningattaren Lydia Lili'uokalanin laulu Aloha 'Oe on vanhempaa perua. Lili'uokalani kirjoitti sen prinsessavuosinaan 1800-luvun lopussa. Laulu on hyvin tärkeä havaijilaisille. Levyn päättämä Hawaiian Wedding Song on mukaelma vanhasta havaijilaisesta laulusta Ke Kali Nei Aua. Andy Williams teki hittisinglen tästä muunnellusta versiosta vuonna 1958.

Moonlight Swim oli myös aiemmin levytetty kappale. Muuten levyn laulut on ymmärtääkseni kirjoitettu tätä albumia varten. Paljon muutenkin Elvikselle lauluja kirjoittaneet Sid Tepper ja Roy C. Bennett olivat urakoineet viisi biisiä, jotka kaikki on sijoitettu B-puolelle. Tepperin ja Bennettin työt ovat hiukan teennäisen tuntuisia, elokuvaa tukevia lauluja, etenkin tämä koskee kahta ensimmäistä mielestäni tekopirteää laulua. Can't Help Falling in Loven kirjoittaneet George David Weiss, Hugo Peretti ja Luigi Creatore kirjoittivat myös havaiji-tunnelmaan sopivan Ku-U-I-Po -laulun. Levyn B-puoli jää selvästi ensimmäisen puolen tasosta.

Elviksen 60-luvun soundtrack-albumit olivat melko kirjavan sisältöisiä, mukana oli turhan paljon aika köykäisiä, elokuvaa pönkittämään tehtyjä biisejä. Blue Hawaii, ei kuitenkaan ole soundtrack-albumien heikointa antia. Elvis on laulullisesti hyvässä kunnossa ja yrittää saada eloa heikompiinkin biiseihin. RCA järjesti Elvikselle huippuluokan muusikot levytykseen ja se näkyy myös jäljessä. Mukana ovat jo Sun Recordsin ajoista Elviksen luottomiehiin kuuluneet Scotty Moore ja D.J. Fontana, muista mainittakoon kitaristi Hank Garland, saksofonisti Boots Randolph, pianistit Floyd Cramer ja Dudley Brooks sekä rumpali Hal Blaine. Arvostettuja ja palkittuja muusikoita kaikki. Varsinkin levyn A-puoli nostaa sen monen muun elokuvasävelmiä sisältävän albumin ohi ja erityisesti vastustamaton Can't Help Falling in Love.

Leffaa en ole pitkään aikaan katsonut, muistikuvat ovat sellaiset, etten ole hankkinut elokuvaa dvd:nä. Romanttinen kevyt komediahan leffa oli ja musiikilla ja nimenomaan Elviksen lauluilla oli siinä suuri rooli. Niillä katsojia lähinnä houkuteltiin.

Elokuvan ohjaaja Norman Taurog oli kokenut ohjaaja, tehnyt elokuvia jo 1920-luvulta, mutta hänellä oli Blue Hawaiin aikoihin jo uransa parhaat hetket takanapäin. 50-luvulla hän ohjasi useita Dean Martinin ja Jerry Lewisin tähdittämiä komedioita. Hän oli ohjannut myös Elviksen edellisen vuoden G.I. Blues -elokuvan ja toimi ohjaajana useassa Elviksen myöhemmässäkin leffassa. Blue Hawaiin tuottaja Hal B. Wallis, joka tuotti melkoisen osan Elviksen muistakin elokuvista, oli puolestaan yksi Hollywoodin merkittävimmistä tuottajista. Wallis ja Paramount Pictures olivat varmasti tyytyväisiä Blue Hawaiin taloudelliseen tulokseen. Wallisin kerrotaan sanoneen, että Elviksen elokuvat olivat ainoa varma asia Hollywoodissa. Hyvin kassakone kilisi nytkin, muttei elokuvasta mitään ikivihreää tullut.

Yleensäkään Elviksen elokuvissa, etenkään 60-luvulla tehdyissä, ei ollut sellaisia elementtejä, että niistä muodostuisi klassikkoja, joita katsotaan uudelleen vielä vuosikymmenien kuluttua. Ne toimivat riittävän kiinnostavasti omana aikanaan. Vannoutuneimmat fanit tietysti katsovat niitä yhä. Kävin 60-luvulla Polvijärven Kansantalolla katsomassa useammankin Elvis leffan, mutta ei niistä laulujen lisäksi paljoa ole jäänyt muistikuvia. Parhaiten on mieleen jäänyt Speedway nopeiden autojen ansiosta. Olihan niissä myös kauniita naisia, mutta hekin olivat teini-ikäisen pojan näkökulmasta aika vanhoja. Toki olen useimmat leffat nähnyt myöhemmin uudelleen ja osan useaan kertaan. Kahdeksan elokuvaa näkyy olevan hyllyssäni dvd:nä.

Hal B. Wallis on tuottanut monia hyvin aikaa kestäviä mestariteoksia, esimerkiksi Maltan haukka ja Casablanca. Viimeksi mainittu, lähes kokonaan studiossa kuvattu leffa, on Ingrid Bergmanin ja Humphrey Bogartin upean karisman ansiosta kerännyt yleisöä vuosikymmenestä toiseen. Elvis ei minusta näyttelijänä ollut lähellekään sellainen kyky kuin laulajana, ei hänelle toisaalta tarjottu kovin haasteellisia roolejekaan. Eivätkä tuottajat Wallis mukaan lukien palkanneet Elviksen vastanäyttelijöiksi ykkösluokan näyttelijöitä. Leffojen budjeteista kun merkittävä osa meni Elviksen palkkioihin. Alla muutama näyte Blue Hawaii -elokuvasta.

Elvis teki 60-luvulla elokuvia hurjaa tahtia. Edellisenä vuonna oli ilmestynyt kaksi elokuvaa, 1961 ennen Blue Hawaiia jo yksi. Seuraavana vuonna leffoja ilmestyi jo kolme, samoin vuosina 1964 - 1969. Voidaan siis puhua liukuhihna tuotannosta. Osin leffoja tehtiin päällekkäin. Kyllähän se valitettavasti näkyy lopputuloksissa.

Jälkeenpäin tuntuu traagiselta, että Elviksen voimavaroja tuhlattiin näihin tusinaleffoihin musiikin tekemisen kustannuksella. Elvis oli laulaja, jota kaikki hänen jälkeensä tulleet artistit ihailivat tai suorastaan jumaloivat. John Lennonin mielestä ennen Elvistä ei ollut mitään, eikä Beatlesiä olisi ollut ilman Elvistä. Samaa sanoi Paul McCartney. Bob Dylanin uran kohokohta oli, kun Elvis levytti hänen laulunsa Tomorrow Is A Long Time. Moni muukin aloitti uransa Elviksen innoittamana ja vaikutusta ei yksin tehnyt Elviksen lauluääni, ehkä suuremman vaikutuksen teki se, miten hän eläytyi musiikkiin esiintyessään. Hän oli imenyt musiikin herättämiä tuntoja itseensä pikkupojasta alkaen, kun hän seurasi kirkossa gospel-kuorojen esityksiä ja myöhemmin mustia artisteja. Kaiken kokemansa ja omaksumansa voimalla Elvis sitten eläytyi lauluunsa joka solullaan. Ehkä tämä oli se mitä Lennonkin tarkoitti sanoessaan, ettei ennen Elvistä ollut mitään. Kukaan valkoihoinen laulaja ei ollut aiemmin eläytynyt musiikkiin samalla tavalla.

Elokuvan teon ohessa Elvis levytti 60-luvulla soundtrack-albumien lisäksi paljon muutakin musiikkia. Ennen Blue Hawaiia oli ilmestynyt loistava Elvis Is Back -albumi, gospel-levy His Hand in Mine ja myös ansiokas Something for Everybody. Blue Hawaiia seurasi Pot Luck, jälleen vahva näyte Elviksen kyvyistä. 60-luvun lopulla Elvis palasi konserttilavoille ja kuin vuosia patoutunut energia olisi taas purkautunut hänen esiintymisissään. Katsellessani pienestä mustavalkotelevisiosta vuoden 1969 alussa hänen kohuttua TV-speciaaliaan, tuntui kuin olisin katsellut ja kuunnellut aivan eri miestä kuin se, jonka Polvijärven Kansantalolla valkokankaalta näin. Elvis teki "paluunsa" jälkeen myös monia uransa komeimpia levytyksiä. Näistä ehkä lisää jonkun toisen artikkelin yhteydessä.

Loppuun vielä pari näytettä tuosta kesäkuussa 1968 nauhoitetusta TV-specialista. Josta piti alun alken tulla joululaulukimara, mutta tulikin onneksi ihan muuta.

Blue Hawaii muissa formaateissa

Vinyyli-LP

Olin Blue Hawaiin alun perin ilmestyessä vasta 10-vuotias, enkä vielä paljoa tiennyt Elviksestä. Toki olin joskus radiosta kuullut hänen laulujaan ja muutenkin kuullut hänestä. 60-luvulla äänitin musiikkia radiosta kelanauhurilla. Levyjä aloin ostella vasta 70-luvulla.

Ensimmäisen version Blue Hawaiista ostin vinyylipainoksena 80-luvun alussa. Muistelin, että olisin ostanut sen jo 70-luvulla, mutta AYL1-3683 julkaisunumerolla oleva USA-painokseni on ilmestynyt toukokuussa 1980. Muistelen ostaneeni sen Kuninkaan- ja Kauppakadun kulmassa tuolloin olleelta Tampereen Stockmannilta. Siellä oli noihin aikoihin varsin kattava valikoima Elvistä. Levyosastoa hoitanut nainen oli ilmeisesti itsekin Elvis-fani. Ostin sieltä useita muitakin Elvis-albumeita, joitakin myös Epe'stä ja muistakin kaupoista. Elviksen kuoleman jälkeen hänen levyjään oli muutaman vuoden hyvin saatavilla. Aiemmin 70-luvulla niitä oli aika vaikea saada.

Tämä julkaisu oli Best Buy Series -sarjaa eli normaalihintaa halvempi. Yleensä Suomessa myydyt painokset olivat saksalaisia tai englantilaisia, mutta tämä on poikkeuksellisesti USA:ssa tehty. Ostamani uudelleenjulkaisu oli saman sisältöinen kuin alkuperäinen, kannet hieman poikkesivat. Levyssä on samanlainen musta etiketti kuin edellisessä 1977 ilmestyneessä USA-painoksessa. Minulla oleva levy kansineen on edelleen erinomaisessa kunnossa.

LP:n valmistuksessa on ilmeisesti käytetty alkuperäistä masteria, koska levyn keskiössä näkyy alkuperäinen matriisinumero yliviivattuna, samoin yliviivattuna on vuoden 1977 uuudelleenjulkaisun matriisinumero. Sen sijaan on käsinkirjoitettu uusi matriisinumero. RCA:lla ei oltu turhan tarkkoja näiden uudellenjulkaisujen kanssa. Niiden laatu saattoi vaihdelle usein. Tämä levy soi kuitenkin ihan kelvollisesti.

Katso tämän julkaisun tiedot Discogs-tietokannasta. Siellä näkyvät kuvat ovat minulla olevasta levystä.

Collector's Edition (CD)

Ensimmäinen cd-julkaisu Blue Hawaii -albumista ilmestyi 1985. Sitä en kuitenkaan hankkinut. Kaksitoista vuotta myöhemmin ilmestyi cd:nä uudelleen masteroitu Collector's Edition painos, jossa oli alkuperäisten kappaleiden lisäksi kahdeksan bonusbiisiä. Perinteisen muovisen jewel case -kotelon sijasta, levy oli pakattu kirjan muotoisiin pahvikansiin. Levyn lisäksi kansien sisällä oli 26-sivuinen vihkonen, joka sisälsi biisiluettelon, infoa leffasta ja levystä sekä paljon kuvia elokuvasta.

Ensimmäinen bonusbiisi Steppin' Out of Line äänitettiin Blue Hawaii -sessioissa, ja käytettiin elokuvassa, muttei julkaistu Blue Hawaii -albumilla. Sen sijaan se julkaistiin alun perin seuraavalla Elviksen albumilla Pot Luck with Elvis. Muut bonuskipaleet ovat joko elokuvaversioita tai vaihtoehtoisia ottoja julkaistuista lauluista. Can't Help Falling in Lovesta kuullaan elokuvassa esitetty ns. soittorasiaversio. Elvis antaa leffassa tyttöystävän äidille syntymäpäivälahjaksi soittorasia, joka soittaa tuota laulua.

Myös tämän julkaisun tiedot löytyvät Discogs-tietokannasta.

Fallow That Dream -julkaisu

RCA-levy-yhtiön ostanut BMG perusti aikoinaan Fallow That Dream -levymerkin (nimi eräästä Elviksen leffasta) Elvis faneille suunnuttuja erikoisjulkaisuja varten. Sonyn ostettua vuorostaan BMG:n, on se jatkanut FTD-julkaisuja. Erillinen levymerkki nähtiin tarpeelliseksi, kun laittomia eli bootleg-julkaisuja virtasi markkinoille jatkuvalla syötöllä. Toisaalta BMG/Sony ei halunnut myydä näitä levyjä normaalien jakelukanavien kautta. Sen sijaan levyjä on myyty fan clubien ja erikoisliikkeiden kautta. Vuodesta 1999 alkaen on tällä levymerkillä julkaistu jo noin 170 cd-levyä ja kymmeniä lp-levyjä, myös kirjoja. Julkaisuja on siis jo paljon enemmän kuin RCA-julkaisi Elviksen eläessä.

Käytännössä julkaisuista on vastannut BMG:n / Sonyn Tanskan tytäryhtiö. Tämä johtuu siitä, että tämän tytäryhtiön johdossa on Elviksen tuotannon erityisasiantuntija Ernst Mikael Jørgensen. Hän on vastannut yksin tai yhdessä toisen Elvis spesialistin, englantilaisen Roger Semonin kanssa uudelleen julkaisujen tuottamisesta.

FTD julkaisi 2009 Blue Hawaii -albumin tupla-cd:nä. Ensimmäisellä levyllä on peräti 31 kappaletta. Ensin tietysti alkuperäisen albumin biisit samoina versioina. Muuten levy sisältää elokuvaversioita ja ensimmäisiä ottoja levyn biiseistä. Toisella levyllä on lisää vaihtoehtoisia ottoja alun perin julkaistuista kappaleista sekä Steppin' Out of Linesta. Mukana tällä julkaisulla on kaikki ne laulut, jotka julkaistiin bonuskipaleina Collector's Edition -julkaisulla.

Musiikillisesti tämä FTD-julkaisu ei tarjoa mitään uutta. Mielenkiintoisin puoli tässä ja muissakin vastaavissa FTD-julkaisuissa on se, että se kertoo siitä, miten Elvis työskenteli studiossa. Elvis oli yleensä studiossa yhtä aikaa muusikoiden kanssa eli taustoja ei äänitetty etukäteen valmiiksi. Elvis oli hyvin pedantti ja biisejä viilattiin pitkään ennen kuin hän oli tyytyväinen lopputulokseen.

Jälkeenpäin tehtiin jonkin verran päällekkäisäänityksiä, lisättiin joitakin instrumentteja tai taustalaulua. Mutta esimerkiksi Blue Hawaiilla ovat taustalaulajat The Jordanaires ja The Surfers olivat studiossa yhtä aikaa Elviksen ja muusikoiden kanssa. Levylle päätyneet versiot olivat yleensä kokonaisia ottoja, joskus kuitenkin yhdisteltiin lopputulos useammasta otosta.

Blue Hawaiin osalta kolme levyn biiseistä eli Hawaiian Sunset, No More ja Aloha Oe olivat useammasta otosta yhdistelyjä. FTD-julkaisulla kuultavat vaihtoehtoiset otot ovat sellaisenaan studiossa taltioituja ilman päällekkäisäänityksiä. Levyllä kuullaan ottojen välissä studiokeskusteluja ja hauskaakin tuntuu levytyssessioissa olleen.

Tämänkin julkaisun tiedot löytyvät Discogs-tietokannasta.

Digitaalisia versioita Blue Hawaiista löytyy arkistostani muitakin, niissä on sama sisältö kuin originaalijulkaisussa.

Kuutele Blue Hawaii Spotifystä:

Blue Hawaii - The Expanded Alternate Album

Vielä hyllystäni löytyi yksi ei-RCA-julkaisu Blue Hawaiista. Tämä on Memphis Recording Service julkaisu vuodelta 2012. Tarkemmat tiedot tämänkin julkaisun osalta löytyvät Discogs-tietokannasta.

Sininen Havaiji kelanauhalla