Janne Viksten: Blue Over Green

Pääosassa Janne Viksten, banjo ja mandoliini

Janne Vikstenin albumi Blue Over Green ilmestyi jo menneenä talvena, mutta päätyi käsiini vasta nyt kesällä. Hyvä että päätyi. Albumi on vuoden parhaita kotimaisia julkaisuja, taidolla soitettua ja taltioitua musiikkia!

Janne Viksteniä on totuttu kuuntelemaan toisten taustalla. Tai ehkä harva on tiedostanut sen olevan juuri Janne Viksten, joka levyllä soittaa banjoa, mandoliinia tai kitaraa, eihän aina levykansissa ole edes mainittu hänen nimeään. Monissa sessioissa hän kuitenkin soittanut, hänelle kiitollisia saavat olla esimerkiksi J. Karjalainen, Tapani Kansa, Maria Kalaniemi, Kauko Röyhkä, Freud Marx Engels & Jung, Topi Sorsakoski, Juha Tapio ja Eric Hokkanen. Soittamisen lisäksi Viksten on toiminut myös tuottajan ja äänittäjän roolissa, muun muassa monilla kansanmusiikkilevyillä.

Nyt Viksten on kuitenkin tehnyt havaintojeni mukaan toisen oman albuminsa, edellinen (Blue Harbor) ilmestyi reilu 20 vuotta sitten. Blue Over Green on edeltäjänsä tapaan taidolla soitettua bluegrassia. Viksten soittaa omia sävellyksiään banjolla, kitaralla, mandoliinilla, mandolalla, viululla ja bassolla, yhdellä kappaleella jopa syntikalla. Monen soittimen taiturina Viksten soittaa useimmissa levyn kappaleissa itse kaikki instrumentit.

Kannen piirroskuvassa yhdistyvät Janne Vikstetin kaksi rakkainta harrastusta banjon soitto ja mountain bike.

Levyn avaa huikea ja reipasrytminen, albumille nimen antanut Blue Over Green. Viksten näyttää heti erinomaisuutensa sekä mandoliinin että banjon käsittelyssä. Näiden instrumenttien hienosti rytmitetty kiehtovan vuoropuhelu on upeimpia pitkään aikaan kuulemiani instrumentaaliesityksiä. Seuraavana kuultavalla New Roadsilla Viksten esittäytyy taitavana bluegrass-kitaristina.

Kaksi lainabiisiäkin levyltä löytyy. Ensimmäisenä niistä kuullaan Suzanne Vegan Some Journey. Sen laulaa tällä kertaa Elisa Laiho. Viksten kertoo laulun olevan yksi hänen kaikkien aikojen suurimmista suosikeistaan. Intro lupaa jo paljon ja laulun tunnelma onkin intensiivisempi kuin Vegan originaalissa. Laihon ääni tuo mieleeni toisen erinomaisen artistin, Aino Vennan. Laulua kuljettaa Laihon laulun ohella Vikstenin banjo. Lopussa kuultava banjosoolo on Vikstenin mukaan täysin improvisoitu ja improvisointia kuullaan levyllä muutenkin.

Laulua kuullaan kahdella muullakin kipaleella. Chilly Windsillä Vesa Vartiainen laulaa uskottavan hyytävästi koleista tuulista Vikstenin banjon säestyksellä. Toisena lainakappaleena kuultava There's A Rugged Boad on Jude Sillin 1973 ilmestyneeltä Heard Food -albumilta. Banjo tuo esitykseen hieman keveämmän tulkinnan kuin originaalilla, jossa instrumenteista pääosassa oli viulu. Toki viulua kuullaan nytkin, tällä kertaa Ninni Poijärven soittamana. Poijärven laulu on tutun sielukasta ja sopii tähän biisiin erinomaisesti.

Viksten on omistanut monia levyn lauluista läheisilleen. Kauniisti mandolalla soitettu Johanna’s Waltz on omistettu vaimolle. Viksten tuntuu olevan hyvin pedantti soittimiensa kanssa ja yksi osoitus siitä on tässä kappaleessa käytetty vuoden 1924 Lloyd Loar Gibson H-5 -mandola.

Yksi levyn herkimmistä sävelmistä on Vikstenin isoäidilleen joululahjaksi säveltämä Martta. Kaunis mandoliinilla kitaran säestyksellä soitettu melodia, kukapa isoäiti ei olisi ylpeä tuollaisesta lahjasta. Pelkästään banjolla soitettu The Light Goes Early on omistettu äidille. Virta on omistettu luontoa ja kalastusta rakastavalle isälle. Siinä on samanlaisia tunnelmia kuin avauskappaleessa. Kiehtovasti toteutettu melodia tämäkin.

Viksten tuo mieleeni keväällä paljon kuuntelemani Chet Atkinsin. Hän tuntuu olevan soittajana samanlainen perfektionisti kuin Atkins ja soittamisen lisäksi Viksten on toteuttanut myös musiikin taltioinnin suurella huolella. Vaikkei Viksten ole saavuttanut samanlaista asemaa kuin Atkinsilla oli Nashvillessa, on hänellä yhtä hyvä tyylitaju musiikin tuottamisessa ja taltioinnissa.

Esikuvia Vikstenille lienevät kuitenkin olleet Tony Trischka, Al Schmith ja Heikki Laurila, joita hän kiittää kansiteksteissä inspiraatiosta. Amerikkalainen erittäin arvostettu banjonsoittaja ja soitonopettaja Trischka on kirjoittanut ylistävät levykannen saatesanat. ”Janne soittaa sydämellä ja sielullaan ainutlaatuisen taidokkaasti. Yllättävää on, että hän voi saavuttaa tällaisen tunteen, vaikka hän on soittanut eri instrumentit useimmiten päällekkäisäänityksin. Tämä lähestymistapa voi joskus toisten soittamana kuulostaa steriililtä, mutta Jannelle se on vain työkalu hänen sydämellisen taiteellisen näkemyksensä saavuttamisessa”, kirjoittaa Trischka. Tuohon on musiikin kuuntelijan roolissa levyä arvioivankin on helppo yhtyä.

19.7.2019 Rami