Jussi Syren and The Groundbreakers: Bluegrass Headquarters

Bluegrassia aidolla otteella

Kai voi sanoa, että bluegrassilla menee Suomessa hyvin, sillä kuunteluuni päätyi vähän ajan sisällä jo toinen Suomessa tänä vuonna tehty bluegrass-levy. Jussi Syren & The Groundbreakers ovat olleet suomi-bluegrassin kantavia voimia jo yli kaksikymmentä vuotta.

Bändi näyttää edelleen keikkailevan säännöllisesti ympäri Suomea ja kotimaan keikkailun ohessa bändi on soittanut yhdeksässä USA:n osavaltiossa sekä ainakin kuudessa Euroopan maassa. Syren ja banjoa bändissä soittava Tauri Oksala näyttävät myös pitävän huolta bluegrassharrastuksen jatkosta Suomessa jakamalla oppia muille bluegrassin soitosta kiinnostuneille.

En ole mikään bluegrassin asiantuntija, ajoittain sitäkin on tullut kuunneltua. Tutustuin aikoinaan tähän lajiin kirjastosta lainaamieni Bill Monroen tuotosten kautta, sittemmin olen sitä kuullut monen kantriartistin levyiltä ja mm. joitakin aiempia Syrenin ja kumppaneidenkin levyjä on tullut myös hankittua. Akustisen soitannan kuuntelu on virkistävää sähköisen valtavirran lomassa.

Bluegrass-yhteisö tuntuu olevan suurta kansainvälistä perhettä. Ei kai tätäkään levyä ole yksin suomalaisille kuuntelijoille tehty. Siinä missä Janne Vikstenin levyn esittelytekstit oli kirjoittanut amerikkalainen Tony Trischka, nyt asialla on ollut brittiläisen bluegrassin pioneeri Tom Travis. Lisäksi levyllä vierailee kahdella raidalla lahjakas amerikkalainen bluegrass-viulisti Michael Cleveland, joka on kyllä minulle uusi tuttavuus. Bändi pysyttelee vankasti perinteisessä bluegrasskokoonpanossa ja -instrumenteissa. Monipuolisuutta tulkintoihin voisi tuoda runsaampi vierailijoiden käyttö.

”Hyvä bluegrass-yhtye toimii tiiviisti yhdessä antaen samalla jokaiselle jäsenelleen mahdollisuuden loistaa vuorollaan parrasvaloissa”, kirjoittaa Travis. Tämä näyttää tai pikemminkin kuulostaa todelta. Levyn äänitys on tehty livenä, koko bändi tiivisti lähellä toisiaan studiossa, ainoastaan resonaattorikitaraosuudet ja ymmärrettävästi Clevelandin viulu on äänitetty jälkikäteen.

Kaikki pääsevät vuorollaan loistamaan ja osaavat kyllä asiansa erinomaisesti. Maallikkokin voi kuulla levyltä soittamisen riemun. Syren hoitaa pääosin laulamisen ja kuulostaa siltä kuin olisi asunut koko ikänsä bluegrassin sydänmailla Amerikassa. Ei häntä suomalaiseksi tunnistaisi, jos ei tietäisi. Lauluvoimaa löytyy muiltakin ja kaikki ovat mukana harmonioissa.

Soitossa Syrenin mandoliinin ohella merkittävässä roolissa on Tauri Oksalan huikeasti soiva banjo, esimerkkinä hänen oma sävellyksensä Drop C Ride tai vaikka I Been to Georgia on a Fast Trainissa. Suotta ei Oksalaa ole verrattu Earl Scruggsin ja JD Crowen kaltaisiin bluegrass-banjon suuruuksiin. No upeasti näppäilee Syrenkin mandoliiniaan. Kitaristi J.P. Putkonen ja bändin uusin jäsen basisti Tero Mäenpää ovat soiton tärkeät tukijalat ja komppaavat tiukasti.

Kaihoisasti soiva instrumentaali Road to Tammelund nousi yhdeksi suosikikseni, ehkä juuri viulisti Clevelandin ansiosta. Billy Joe Shaverin kirjoittamassa laulussa I Been to Georgia on a Fast Train päästellään sitten täysillä. Samanlaista yhteissoiton riemua, suoranaista ilottelua on myös albumin nimikappaleessa Bluegrass Headquarters.

Bluegrass-mandoliinin soiton oppituntina ja historian katsauksena kuullaan Ode to Bluegrass Mandolin, jolla Syren esittelee Bill Monroen ja muiden mandoliinisankariensa monipuolisia tyylejä. Tässä on ajoittain samaa hillittömyyttä, jota kuultiin edellisen levyn helmiin kuuluneessa Keikya mandolin -biisissä. Tietysti biisi tuo mieleen myös edellisen albumin suosikiksi nousseen bluegrass-banjo-tribuutin The Banjo Song.

En ole varma olenko aiemmin kuunnellut Timo Väänäsen äänittämää musiikkia, mutta vaikuttaa siltä, että hänellä on hyvin hallussa akustisen musiikin taltionti.

Syren on kirjoittanut suurimman osan albumin biiseistä. Hän tuntuu omaksuneen periamerikkalaisen konservatiivisen arvomaailman, mikä kuulu hänen teksteissään. Kun ei anna sen haitata, on levy antoisaa kuunneltavaa.

Rami 29.8.2019

Jussi Syren and The Groundbreakers ja albumin nimikappale Bluegrass Headquarters