Jimi Hendrix: Both Sides of the Sky

Trilogian kolmas osa

Jimi Hendrix ei ehtinyt eläessään tehdä omissa nimissää kovin montaa albumia. Kuoleman jälkeen niitä on sitten tullut moninkertainen määrä, eikä loppua näy. Discogs-tietokannasta löytyy jo kaikkiaan 644 julkaisua.

Hendrixin perikunta on yrittänyt saada bootleg-julkaisijat kuriin ja perustanut julkaisuja varten Experience Hendrix -levymerkin, joka on nyt julkaissut yhdessä Legacy Recordingsin kanssa jälleen uuden Hendrixin ennen julkaisematonta studio-materiaalia nimellä Both Sides of the Sky.

Both Sides of the Sky on kolmas osa albumi-trilogiassa, jonka aloitti Valleys of Neptune vuonna 2010, ja jota jatkoi People, Hell & Angels vuonna 2013. Levyn kansivihkon mukaan tarkoituksena on julkaista suvun Hendrix-arkiston parhaat ja merkittävimmät uudenveroiset studio-äänitteet. Tuo siis vihjaa, että arkistoa riittää vielä. Tuleeko seuraavaksi parhaat palat vähemmän merkittävistä stuodionauhoituksista!

No paljon huonompiakin julkaisuja Hendrixiltä on julkaistu. Levyn materiaali on äänitetty tammikuun 1968 ja helmikuun 1970 välisenä aikana New Yorkissa sijainneissa Record Plant ja Electric Lady studioissa. Hendrix rakennutti Electric Lady studion vuonna 1970 ja ehti käyttää sitä vain kymmenkunta viikkoa ennen varhaista kuolemaansa.

Suurin osa biiseistä on Hendrixin omaa tuotantoa. Neljä lainabiisiä on joukossa. Vahvasti bluessävyisen albumin aloittaa moneen kertaan versioitu Muddy Watersin Mannish Boy. Jo tämä aloitusbiisi osoittaa, ettei Hendrix jäljittele ketään, vaan heittää ilmoille ihan omin takeisen tulkinnan niin kitaristina kuin laulajana. Toiselta bluesmieheltä, Guitar Slimiltä on Things I Used to Do, jolla toisena kitaristina kuullaan Johnny Winteriä. Läheskään kaikki raidat eivät kuitenkaan ole ennen julkaisemattomia. Niitä on ilmeisesti vain viisi, muita on kierrätetty jo eri julkaisuilla.

Vaikea sanoa onko vanhoja nauhoituksia "tuunattu" kuinka paljin jälkeen päin. Aidon tuntuinen oman aikansa saundi niissä tuntuu kuitenkin olevan. Hendrix kaivaa tutuistakin biiseistä jotain uutta esille, Hendrix oli niitä muusikoita, joka ei toistanut itseään, sävellykset syntyivät improvisoiden. Kuten Hasse Walli kerran totesi, "Hendristä ei koskaan tiennyt mitä seuraavaksi tulee".

Stephen Stills laulaa oman biisinsä $20 Fine ja Joni Mitchellin Woodstockin ja soittaa myös urkuja niissä. Stillsin lauluääni ei jotenkin ole koskaan hirvesti minua miellyttänyt. Tällä kertaa se istuu hyvin etenkin tuohon omaan biisiinsä ja Stillsin urkujen ja Henkan kitaran rosoinen vuoropuhelu toimii.

Georgia blues on myös helmällisen yhteistyön helmiä. Georgiasta kotoisin oleva Lonnie Youngblood on oiva solisti tälle biisille, Hendrix piiskaa häntä kitarallaan aina vaan hurjempaan menoon. Youngblood koristelee biisiä vielä saksofonilla. Biisi onkin yksi albumin kohokohdista. Viimeinen biisi Cherokee Mist on pitkä psykedeelinen instrumentaali, jossa Hendrix kuljettaa melodiaa vallattomasti pitkin mielikuvitusmaailmaansa. Albumin biisit eivät kuulosta kaikin osin kovin viimeistellyiltä, mutta tarviseeko kuulostakaan?

Katson julkaisun tiedot Discogs-tietokannasta

Rami 11.6.2018