Echo Räsänen: Fine Bone Frame

Lisää rootsia Pohjois-Karjalasta!

Karhulassa syntynyt ja sieltä Joensuun seudulle ajautunut pitkän päivätyön opettajana tehnyt Ekku Räsänen on nyt vireä eläkeläinen. Kalastuksen, metsästyksen, mehiläisten hoidon ja muiden harrasteiden ohessa hän ennättänyt taas tekemään uuden levyn. Taiteilijanimellä Echo Räsänen julkaistu albumi on ymmärtääkseni hänen toinen oma albuminsa. Joensuussa ja vähän muuallakin hänet muistetaan monista bändeistään Houserockers, MacRice, North Karelian Allstars, Echo & Cane.

Uutukainen on tehty pääosin samojen joensuulaisten muusikoiden kanssa kuin edellinen Song of Spell -albumikin. Nyt levylle on tallennettu viisi bluesia. Lienevätkö muut harrastukset viehättäneet enemmän Räsästä tällä kertaa. No hyvä näinkin. Hatunnoston tämäkin omakustanteena tehty kokonaisuus ansaitsee. Bluesin pariin päätymisen syistä Räsänen kertoi Suonna Konosen Joensuussa ilmestyvään Karjalaiseen tekemässä haastattelussa näin "Blues tuntui hirveän henkilökohtaiselta musalta, se kumpusi esittäjän omasta kokemuksesta. Bluesissa on oli särmää ja sielua". Niitä, särmää ja sielua, löytyy Räsäsenkin levyltä.

Minialbumin avaa tuttuakin tutumpi Sittin´ on Top of the World. Maailmallahan laulua on versioitu varmaan tuhansia kertoja monenlaisten blues-, kantri-, folk- ja ties mitä genreä edustavien artistien toimesta. Monia niistä on tullut kuunneltua. Räsäsen versiossa taustalla soi säröinen sähkökitara ja urut. Toteutus ei muistuta yhtään niitä versoista, jotka nyt saan mieleeni. Itse olen hieman väsynyt kuuntelemaan sähkökitaran hallitsemaa saundia, mutta urut tuovat tässä balanssia ja mielenkiintoa soundimaailmaan.

Bassottelulla alkavaa Railroad Billiä en ole kuullut aikoihin. Robin Hoodiin verrattu Railroad Bill oli afroamerikkalainen lainsuojaton oikealta nimeltään Morris Slater. Hänestä kertovasta laulusta on kyllä tehty lukemattomia versioita. Räsäsen versiossa kitaraa käytetään säästeliäästi, soolotilaa saa Tuomo Paulaston viulu, muuten Räsäsen laulua tukee hillitty komppi. Toteutuksessa aistin jotain samanhenkistä asennetta kuin viime aikoina paljon kuuntelemissani Nitty Gritty Dirt Bandin monien legendaaristen kantriartistien kanssa tekemissä levytyksissä. Tälläinen upoaa meikäläisen sieluun.

Siirryttäessä Deep River Bluesiin tulee mieleen, onkohan Doc Watson yksi Räsäsen esikuvista. Hänen versionsa muistan tästä laulusta, niin kuin noista kahdesta edellisestäkin. Toteutus kyllä poikkeaa nyt Watsonin hyvin pelkistetyistä, akustisista versioista. Nyt kappale alkaa banjon ja sähkökitaran vuoropuhelulla. Lauluosuudessa on kuitenkin jotain samaa kuin Watsonilla.

Seuraavan lauluun ei löydy aiempia versioita. Bye! You're Surely Keen to Rag on levyn ainut kokonaan Räsäsen omasta kynästä lähtenyt. Kitaralla ja perkussioilla alkavassa introssa on silti jotain hyvin tuttua, mutta en saa päähäni mitä se muistuttaa, tai sitten vain kuvittelen. Kaikki soinnuthan joku on jo keksinyt. Uutta syntyy vaan, kun niitä pistetään uudenlaiseen järjestykseen. Hyvin tämäkin biisi istuu albumin kokonaisuuteen.

Ekku Räsänen on Joensuun vuosinaan sukeltanut syvälle rootsmusiikin syövereihin. Kaikki albumin biiseistä, tuota Räsäsen omaan lukuun ottamatta, taitavat olla luotuja ennen kuin hän itse syntyi. Echo on nyt siis kaivellut rootsmusiikin ääretöntä aarreaittaa. Sieltä on löytynyt myös viimeinen raita Slim Harpon I Got Love If You Want It, joka taisi ilmestyä alkuaan Harpon ensimmäisen singlen I'm a King Bee kääntöpuolella. Brittibändien kautta tämäkin blues taisi aikoinaan kantautua Joensuunkin seudulle. Biisi tuntuu nyt loppuvan melko lyhyeen, mutta hienoisen huilitauon jälkeen kerrataan monesta bluesista tuttua rakkauden sanomaa.

Tasapainoinen kokonaisuus ja nautinnollista kuunneltavaa koko EP tai minialbumi, miksi sitä nyt haluaakaan kutsua. Luulen, että tämä levy päätyy autosoittimeen, kunhan lumien sulettua otan auton taas käyttöön.

Levyä voi ostaa suoraan Ekulta echo.rasanen@gmail.com

Kuutele Deep River Blues YouTubesta.

18.2.2024 Rami