Jussi & Boys & Friends: Kehä kaartuu

Kehä kaartuu edelleen komeasti

Vuonna 1975 julkaistu Kehä kaartuu on mielestäni Jussi & The Boysin upein albumi. Sen uutta vinyylijulkaisua on saatu odotella yllättävän kauan. Warner julkaisi albumin kyllä cd-formaatissa 2002, mutta vasta nyt monien vaiheiden jälkeen on käsissä uusi vinyylipainos tästä ajattomasta albumista.

Svart Recordsin piti julkaista albumi jo vuosia sitten. Albumin alkuperäinen tuottaja Matti Laipio kirjoitti julkaisua varten esittelytekstin jo syksyllä 2015. Julkaisu kuitenkin peruuntui jostakin syystä. Nyt levyn otti julkaisuohjelmaansa Levykauppa Äx:n tytäryhtiö Lipposen levy ja kasetti. Yhtiön hankkii ymmärtääkseni levyt alihankintana Svart Recordsilta. Lippolevyjen laatua on joissakin alan Facebook-ryhmissä arvosteltu, sanottu niiden olevan Svartin kakkoslaatua. Tiedä häntä, omassa kappaleessani en kyllä huomaa eroa Svartin omiin julkaisuihin verrattuna.

Jussilla ja Boysilla oli 70-luvulla takanaan jo kaksi hyvin menestynyttä albumia Mä tahdon rokata ja Pojat asialla. Niiden jälkeen oli kiireellä kasattu Metsämökin tontun suosion siivittämänä Kantri & Rock albumi pääosin vanhoista jo julkaistuista tallenteista.

Seuraava levy haluttiin tehdä huolella ja siihen päätettiin satsata vahvasti. Albumin äänityksiä varten varattiin Marcus Musicin studio Tukholman läheltä Solnasta. Nelimiehinen Boys sai mukaansa kovat vahvistukset. Mukaan lähtivät Wigwamista edellisenä vuonna eronneet Jukka Gustavson ja Pekka Pohjola sekä Jussin veli, edellisenä syksynä hajonneen Tasavallan Presidentin laulusolistina toiminut Eero. Lisäksi Matti Laipion suhteilla oli Ruotsista hankittu sessioon nimekäs puhallinryhmä. Oli selvä, että nyt tavoiteltiin ihan erilaista soundia kuin aiemmilla neljän hengen rokkibändeillä tehdyillä levyillä.

Monet albumille valituista biisiestä olivat olleet Boysin tai Jussin rinnakkaisbändien ohjelmistossa jo pitkään. Suurin osa niistä oli soitettu edellisenä kesänä Ruisrockissa The Boysin kymmenvuotisjuhlakeikalla. Biisit eivät siis olleet tuoreita, eivät tuon päivän hittiaineista, kuten eivät yleensäkään Raittisten veljesten levyillä. Sen verran kiireessä Ruotsiin lähdettiin, ettei tekstejä juuri ollut kasassa ennen matkaan lähtöä. Osa teksteistä oli tilattu Wigwamin ensimmäiseltä basistilta Mats Huldénilta, jolta tekstit saatiin puhelimitse studioon. Osan teksteistä Jussi kirjoitti levytysten lomassa öisin.

Jos käännösten kanssa oli kiirettä, on biiseihin paneuduttu kyllä huolella. Pekka Pohjola oli jo ollut täydentämässä bändiä Ruisrockissa. Biisejä oli treenattu huolella jo ennen tuota keikkaa. Osa biiseistä oli ollut Boys-ohjelmistossa jo pitkään, jotkut jo 60-luvun loppupuolen ison Boys-kokoonpanon aikaan. Ihan uuttakin ohjelmistoa valikoitui levylle, sellainen oli ainakin Will The Circle Be Unbroken.

Biiseihin paneuduttiin studiossa perusteellisesti, bändi oli huippuvireessä. Vierailevat virtuoosit Pohjola ja Gustavson kirittivät myös Boys-muusikot pistämään parastaan. Kajde Westerlundin panos oli ollut merkittävä jo edellisilläkin 70-luvun Boys-levyillä. Vaikkei Kajde ehkä ollut aivan Gustavsonin kaltainen virtuoosi, oli hänellä Boys- ja Islanders-vuosien ja musiikkiopintojen myötä kehittynyt vankka ammattitaito ja laaja musiikillinen näkemys. Kajde vastaakin useimpien biisien sovituksista ja jälki on tyylikästä. Kuuntelepa vaikka pianon, kitaran ja puhaltimien vuoropuhelua kappaleessa Hallelujaa häntä rakastan tai heti sen jälkeen soiva Bobby Blandin klassikko Turn On Your Love Light. Yksinkertaisen kompin päällä kuullaan vahvat puhallin osuudet ja Gustavsonin jälkiäänitetty urkusoolo.

Kun albumilla on kaikkiaan hyvin vahva lataus, on vaikeaa nostaa suosikiksi mitään raitaa. That Lucky Old Sun on ollut suosikkejani Eeron ja Jussin tuotannosta jo Numero 1:stä lähtien. Nyt Jussi oli tehnyt siihen upean suomitekstin ja muusikoiden soittotaito oli kehittynyt huimasti sitten vuoden 1964. Laulusta on taltioitu toki lukemattomia upeita versioita. Kajden sovitus sekä bändin ja Raittisen veljesten toteutus ei kyllä kalpene parhaiden verrokkienkaan rinnalla.

Kalle Lae oli astunut edellisenä syksynä Antero Jakoilan suuriin saappaisiin. Syksyn sävel -voitto oli taannut bändille työteliään talven ja Lae oli ajettu hyvin sisään ennen kevään levytyssessiota. Laen kitarasoundi kuulostaa tanakammalta kuin Jakoilan. Parhaiten Laen tyylikäs kitarointi pääsee esiin Jussin Ronnie Hawkinsin levyltä poimimalla ja Hetken viivyit lähelläin -nimelle suomentamallaan kantribiisillä, jolla puhaltajia ei kuulla. Myös biisin sovitus on merkitty Laen nimiin. Albumin energisellä vauhtibiisillä Korkataan taas Laen kitara soi myös vahvasti.

Levyn taustat äänitettiin ensin ilman puhaltimia ja sitten ruotsalaispuhaltajat soittivat päälle osuutensa. Musiikkiarkistosta löytyy miksaamaton taustanauha ilman puhaltimien osuutta ja tietysti ilman laulua. Kävin kuuntelemassa sen ja siltä erottuvat suomalaismuusikoiden osuudet vielä selvemmin. Tosin Gustavsonin ja Laen jälkiäänitetyt soolot puuttuvat vielä tuolta nauhalta. Silti tuo nauha oli juhlavaa kuunneltavaa. Pohjolan upea bassotyöskentely erottuu sillä selvemmin, samoin Boys-miehistön vahva työskentely. Aikka Hakalakin tuntuu olevan elämänsä vedossa.

Eräänlainen levyn kliimaksi on Pohjolan sovittama ja kokonaisuudeksi miksattu kolmen biisin putki You've Lost That Lovin' Feelin', Elämä jatkuu ja Herran huosta kaiken antaa. Yli yhdentoista minuutin taidolla toteutettu kokonaisuus on yhtä juhlaa. Eeron ja Jussin yhteislaulu sujuu komeammin kuin koskaan aiemmin. Phil Spectorin tuotannon mahtipontiset helmet sitoo yhteen Pohjolan instumentaali, jonka hän oli edellisenä vuonna levyttänyt omalle albumilleen tässä samassa studiossa. Nyt Elämä jatkuu on saanut energisemmän toteutuksen ja Pohjolan ja Gustavsonin ohella myös Kalle Lae pääsee näyttämään taitojaan. Unohtaa ei sovi myöskään puhallinryhmää, joista loistaa etenkin tenorisaksofonisti Bernt Rosengren.

Levyn päättää albumin vanhin laulu, Carter Familyn tunnetuksi tekemä upea gospel-henkinen Will The Circle Be Unbroken. Onhan tästäkin paljon upeita tulkintoja, Jussin ansiosta saatiin nyt suomalainen kantaesitys. Oivallisen tekstin teki Mats Huldén. Gustavsonin urut ja Laen kitara tuovat erittäin kiehtovan saundin biisiin. Kirkkaimpia helmiä Jussin ja poikien tuotannossa tämäkin.

Muistelen joillakin keikoilla ennen tätä levytystä ainakin Kajden ilmaiseen jo hieman kyllästymistä niiden samojen vanhojen rokettirollien veivaamiseen, ehkä samoja tunnelmia oli muillakin. Voin siis hyvin kuvitella miten hyvin motivoituneena bändi tuli tähän sessioon. Nyt päästiin näyttämään osaamista laajemmalla sointuvalikoimalla. Jussi kirjoitti sessioiden lomassa useita sanoittajauransa parhaita tekstejä ja laulajana nousi metsämökistä toiseen potenssiin. Erinomaista tukea lauluun hän sai veljeltään Eerolta, joka Pressassa oli usein jäänyt sivustakatsojan rooliin. Laulusoundia tukevoittivat lisäksi Jukka Gustavson, Kalle Lae ja Kajde Westerlund, joka varmaan nautti päästessään näyttämään kyntensä sovittajana isommankin kokoonpanon kanssa. Kajden piano värittää myös tyylillä montaa kappaletta. Kajde oli hiukan aimmin saanut jalkansa PSO:n studion oven väliin ja varmaan tämäkin työ oli hyvä kisällinäyttö uusien studiotöiden hankintaan.

Uusintajulkaisun mukana tulee tekstiliite, joka sisältää Laipion Matin jo Svart-julkaisua varten tekemän kertomuksen albumin syntyvaiheista ja itse levytyssessiosta, mukana on myös biisikohtainen erittely levyllä soittavista muusikoista. Yksi pieni virhe näissä tiedoissa näyttää kuitenkin olevan. Puhaltajien kerrotaan olevan mukana levyn päättävässä kappaleessa Herran huostaan kaiken antaa, muttei biisillä puhaltimia kuitenkaan kuulu. Lippolevyn julkaisu tulee komealla, Jorma Auersalon ja Jukka Gustavsonin suunnittelemalla alkuperäisellä kannella.

Albumin menestys oli aikoinsan pettymys Scandialle ja varmasti myös Jussille ja muille muusikoille. Niin vahva näyttämisen halu levyltä kuuluu. Ilmeisesti albumi ei vaan istunut tuon hetken ilmapiiriin. Levyn ilmestymisen aikaan hittilistojen kärjessä Suomessa olivat Wigujen Nuclear Nightclub, Hurriganesin Crazy Days, Pink Floydin Wish You Were Here ja Procol Harumin Procol's Ninth sekä singleistä mm. Sleeppareiden Kuka-mitä-häh ja Royalsin I'm Gonna Roll. Kehä kaartuu albumin biisit olivat menneiltä vuosikymmeniltä, ehkä ne eivät nyt purreet, vaikka niin olivat olleet Jussi & Boysin edellisten albumienkin biisit. Ehkä tämä selvästi kunnianhimoisempi tyyli ei istunut silloisten Boys-fanien musiikkimakuunkaan.

Ehkä jotukut hyljeksivät Jussia hänen vasemmistolaisuutensa vuoksi ja vasemmistointellektuellit taas vieroksuivat "ammerikkalaista hapatusta" olevia biisejä, joissa laulettiin herran huostasta ja taivaan isästä. Scandian käytöskin oli hieman outo. Satsasivat 100.000 markkaan levyn äänitykseen, mutta markkinointi jäi niukaksi. Yhtiö perui suunnitellun ”Kun aika kääntyi rauhaan päin” / ”Hallelujaa häntä rakastan” singlen. Ainoastaan Korkataan taas päätyi New Orleansissa äänitetyn ja Syksyn sävel -kisaan osallistuneen Alla palmupuiden sinkun b-puolelle. Singlet olivat kuitenkin tuohonkin aikaan albumin tärkeinpiä myynninedistäjiä.

Rami 21.10.2021