Kelja: Kyllä maailma hieroo ja kirput kuppaa

Maailman hieromia mietteitä Keljalta

Kelja taiteilijanimen taakse kätkeytyvä Petri Vanninen on karistanut edellisen albumin jälkeen Joensuun tomut kengistään ja asettunut Turkuun. Muutama uuden albumin kappaleista on tainnut tulla muuttokuorman mukana Joensuusta ja julkaistukin näköjään aiemmin singleinä. Suurin osa lauluista on kuitenkin uutta tuotantoa, enkä noita singlebiisejäkään muista aiemmin kuulleeni.

Kelja määrittelee itse musiikkiaan tähän tapaan: "Musiikkini nojaa kantrin, bluesin ja folkin kallioon. Laulelmaperinteeseen yhdistettynä musiikki on omintakeista kuplettibluesia." Kaipa noita kantrin, bluesin ja folkin sävyjä voi kappaleista tunnistaakin, mutta ehkä tuo viimeisin osa määritelmästä eli omintakeinen kuplettiblues voisi olla osuvin luonnehdinta tämän levyn sisällöstä. Sikäli, kun musiikkia nyt tarvitsee johonkin kategoriaan sovittaa.

Siinä missä monien aiempien suomalaisten kupletistien, kuten vaikka J. Alfred Tannerin, Reino Helismaan tai Jaakko Tepon, tuotanto on ollut lähinnä kansanomaisella huumorilla sävytettyä, on Keljan kupleteissa vahva sivistyksen leima, kuten kasvatustieteiden tohtoriksi väitelleeltä voi olettaakin. Ehkä ensimmäisenä vertauskohtana mieleen tulee Mikko Perkoila, mutta siinä missä Perkoilan esitystyyli on useimmiten nasevaa, on Keljan laulu rauhallisen kuvailevaa. Keljan tulkintatyyli ei ole alleviivaava, eikä sisällä vahvoja painotuksia. Ilmeisesti Keljan tarkoitus on jättää kuulijalle tulkinnan vapautta, herättää kuulijaa pohdiskelemaan lauluissa käsiteltyjä aiheita.

Katso YouTubesta promovideo albumin avausbiisistä Brad laittoi viestin.

Muutaman kuuntelukerran perusteella musiikki on nyt soundimaailmaltaan pelkistetympää kuin Keljan edellisellä, pari vuotta sitten ilmestyneellä Horjuvan miehen karavaani. Laulu tuntuu nyt olevan vahvemmin pinnassa ja taustat ovat yksinkertaisemmat, niiden tehtävä tuntuu tällä kertaa selvemmin olevan lauluosuuksien korostaminen. Ilmeisesti jo laulujen kirjoitusvaiheessa pääpaino on ollut teksteissä, sävelet ovat saattaneet syntyä tekstien ehdoilla.

Selvemmin musiikillisestä yleisilmeestä poikkeavat vanhemmat tallenteet Homo sapiens ja laiskiainen, Käytetty rakkaus ja Kiertoradalla. Tosin albumi on kyllä kauttaaltaan varsin moni-ilmeinen. Edellä kerrotun Keljan oman määritelmän sisältämien musiikkityylien lisäksi voi levyltä aistia myös progevaikutteita. Avausbiisissä Brad laittoi viestin on hieman samaa melodisuutta kuin edellisellä levyllä, vaikka alkaakin hieman yksitoikkoisena. Vanhoista sananlaskuista koostuva Ei hinta hevosta korota on toteutettu a cappella -tyyliin.

Laulujen tarinat ovat hyvin moninaiset. Kelja pohtii mm. kertakäyttö todellisuutta, elämmekö omaa vai verkon välittämää toisten elämää, "kakkoslaatukin tuhannesti mieluummin otetaan kuin kaino ulkopuolisuus". Laiskaa elohopeaa otsikon alta löytyy yhdenlainen tarina ihmisen ainutlaatuisuudesta. Toista samanlaista ei löydy, vaikka sitä kuinka maailmalta etsisi. Kelja pohdiskelee myös sattuman vaikutusta, mihin se meidät heittää ja mitä eteemme tuo.

Rami 4.11.2021