Sinner's Soul: Like a Lonely Wolf

Bluesia Pohjois-Karjalasta

Joensuussa on aina ollut myös hyviä blues- tai rhythm & blues -bändejä. Pelkällä bluesilla ei tietysti pienehkössä kaupungissa paljon keikkoja löydy ja matkat sieltä ovat pitkiä laajempien bluesyleisöjen luo. Aina on kotimaakunnastani kuitenkin löytynyt myös bluesin soittajia. Hannu "Heavy" Tikkasen luotsaama Sinner's Soulkin näyttää vahvasti keskittyvän sinisiin sävyihin.

Tikkasella on ollut useampikin saman niminen kokoonpano jo Imatran vuosinaan ja monta muutakin bändiä mahtuu hänen historiaansa. Muistan nähneeni hänet ainakin Amadeuksen ja The Fool On The Hillin solistina. Eläköitymisen myötä Joensuuhun palattuaan, on Tikkanen tainnut myös vaikutta jo useammassakin kokoonpanossa.

Olen kuullut häntä Joensuussa käydessäni ainakin 60- ja 70-lukujen pop- ja rockklassikoita akustisesti soittavan ja moniäänisesti laulavan Yx Kvartetin riveissä. Levyllä kuultavaa Sinner's Soul -kokoonpanoa en kuitenkaan ole livenä kuullut. Se on harmi, koska Tikkanen on ollut parhaimmillaan livenä. Monet kerrat hän temmannut yleisön hienosti mukaansa Ilovaarirockissa Amadeuksen ja väliin muunkin bändin solistina.

Albumin avausbiisi Story of a Bluesman kertoo Tikkasen mukaan edesmenneen blueskunkun Eddie Kirklandin tarinan. Tikkanen oli tavannut Kirklandin Imatra Big Band Festivaleilla, jonka järjestelyissä Heavy on ollut vahvasti mukana parin vuosikymmenen ajan. Pitkään John Lee Hookerin kanssa soittaneen Kirklandin tarinat ja esiintymiset olivat tehneet Tikkaseen lähtemättömän vaikutuksen ja ne kuuluvat nyt tässä laulussa. Hieno avaus levylle.

Eihän tämä mikään puhdas blueslevy ole. Mukana on monenlaisia muitakin sävyjä ja hyvä niin. Vahvasti tässä kuitenkin liikutaan juurimusiikin laajoilla vainioilla. Bluesin lisäksi kuullaan rock-, soul- ja kantrirytmejä sekä jopa jatsahtaviakin tunnelmia. Levyltä voikin aistia soittajien monipuolisen soittokokemuksen.

Bändin kokoonpano on melko perinteinen blues- tai rhythm & blues -kokoonpano, soittimina ovat kitara, basso, rummut ja tietysti myös huuliharppu. Ilkka Korjuksen soittamat koskettimet ovat myös olennainen osa monen biisin soundia. Ilkkaa olen myös kuullut monessa bändissä, erityisesti mieleeni on jäänyt takavuosien suosikkini, tanakkaa rhythm & bluesia soittanut Houserockers, jonka keikoilla myös erinomainen live-esiintyjä 'Ili' oli usein esitysten väriläiskä.

Minulle uusia tuttavuuksia ovat kuopiolainen basisti Kari Tenhunen ja Helsingissä vaikuttanut rumpali Ilkka Auvinen. Jälkimmäisen nimi kyllä kuulostaa tutulta, ehkä olenkin kuullut häntä jossain kokoonpanossa.

Toisena raitana kuultavassa hitaassa bluesissa Queen of All the Games on vahvistuksena aiemmassa Sinner's Soul -kokoonpanossa soittaneen Juho Hurskaisen tyylikkäästi sovittamat puhaltimet. Niitä soittavat Perttu Laakso ja Ari Lemmetyinen. Biisinä tämä on albumin parhaita, kuin myös toteutukseltaan. Lemmetyisen saksofoni kruunaa tämän biisin. Laakso ja Lemmetyinen soittavat muuten toisessa mielenkiintoisessa Joensuulaisbändissä eli Soul Trainissa, jota myös pitäisi joskus päästä kuuntelemaan uudelleen.

If Today God Is Smiling peilaa elämän vastakohtaisuuksia. Laulun kirkossa käyvä ja Jumalaan uskova isoäiti ja viinankeittoa ja juopottelua harrastava, helvettiin uskova isoisä ovat Tikkasen mukaan hänen isovanhempansa. Sinänsä bluesin maailmassa tuttu vastakohtien teemahan tämä on. Tikkasen huuliharppu ja Korjuksen hammond sävyttävät hienosti tätä sukutarinaa, joka ei ehkä sävellyksenä yllä albumin parhaimpien joukkoon.

Hidas rockballadi Like My Heart The Sky Is Crying alkaa lyhyellä kitaraintrolla ja sitten valloille pääsee Korjuksen hammond, joka luo erittäin kiehtovan tunnelman tähän surulliseen lauluun. Parviainen soittaa juuri sopivan maltillisen soolon ja Tikkasen lauluosuus on albumin parhaita. It Won´t Be Longissa siirrytään reippaampiin tunnelmiin. Siinä voi kuulla hiukan Liverpool-kaikuja. Reipas pop-biisi, mutta se ei yllä aivan esikuviensa tasolle.

Kitaristi Kari Parviainen on myös soittanut monissa Joensuulaissa bändeissä ja häntäkin olen kuullut Joensuun vuosinani moneen kertaan mm. Ilovaarirockissa ja Tuulaakin kesälavalla. Erityisesti hänen vahva kitaransoittonsa on jäänyt mieleeni Hurriganes-tribuuttibändistä Tsugy Ways.

Parviainen on myös kirjoittanut yhden albumin lauluista, jazzahtavan instrumentalin Doctor´s Order. Parviainen osoittaa olevansa monipuolinen kitaristi ja klaaraa biisin erinomaisesti, ollennainen osa biisin soundia on myös Korjuksen upeasti soivat piano ja hammond. Biisi poikkeaa selvästi levyn yleisilmeestä, mutta osoittaa hienosti kuinka tämä soittokunta voi heittäytyä tunnelmasta toiseen. Parviaisen biisejä kuulisi mielellään enemmänkin.

Blueshuuliharppua kuullaan myös laulussa I Am Leaving ja huuliharppu soi myös seuraavassa kipaleessa, mutta hiukan eri tyyliin. Rautatielauluja blues- ja kantrimiehet, ehkä naisetkin, ovat tehneet paljon. Tikkasen huuliharpusta tunnistaa heti Trainsin rautatiebiisiksi. Tikkanen kertoo tähän kantriralliin liittyvän myös omakohtaisuutta, junien maailma on tuttu rautatieläisen pojalle.

Kantri on Suomessa jäänyt bluesiin verrattuna vähemmälle huomioille niin soittajien kuin yleisönkin silmissä, joten hienoa kuulla tällä levyllä myös sitä. Sitä paitsi biisi on hyvä ja kantrinkin soitto sujuu tältä porukalta mallikkaasti. Pääosassa on laulun ohella Tikkasen uskottavasti soiva huuliharppu, mutta Parviaisen kitara ja Korjuksen piano ovat myös oivassa kantrivireessä, kuten koko bändi.

There Was No Time on Tikkasen kertoman mukaan biisinä jo vanhempaa tekoa, kuten toisena kuultu Queen Of All The Games. Yhteistä näille biiseille on myös puhaltimien mukana olo. Kutkuttavan hyvin puhaltimet istuvatkin tähän hitaaseen soulballadiin, kuten myös Parviaisen kitara.

Viimeisenä kuullaan albumin nimikappale. Soulahtavissa tunnelmissa mennään tässäkin, mutta nyt on terhakkaampi poljento. Trumpetisti Perttu Laakso on tehnyt puhallinsovitukset tälle raidalle ja ne istuvat napaksti Korjuksen soiton lomaan, jonka hammond tuo mieleeni Booker T. Jonesin soiton varhaisilla Stax Recordsin tuotoksilla. Samoja vaikuitteita olin havaitsevani Ilkan soitossa muillakin raidoilla. Ehkä myös Parviainen on kuunnellut Jonesin soittokaveri Steve Cropperia. Vielä kuullaan myös hieno huuliharppusoolo. Laulun osalta tämä kuulostaa minun korviini albumin parhaalta.

Omakustanteen kanssa joutuu yleensä väistämättä tekemään enemmän kompromisseja ja budjetti on tiukempi. Nykyisin onneksi levyjä voi tehdä kohtuullisella jäljellä ilman huippustudiota. Toki paremmilla laitteilla ja kokeneiden äänittäjien ammattitaidolla on oma merkityksensä, kuten myös hyvällä ulkopuolisella tuottajalla. Tälläkin levyllä ajoittain tuntui, että tuottaja Tikkanen on päästänyt laulaja Tikkasen hiukan liian helpolla.

Kuuntelu session päätteeksi tuli sellainen fiilis, että tätä bändiä pitäisi päästä kuulemaan livenä. Olen varma, että päätösbiisi Like a Lonely Wolf kuulostaisi livenä vielä paremmalta. Sehän on mitä mainioin livebiisi. Voin jo mielessäni kuulla, että 'Heavyn' laulu ja huuliharppu ulvahtaisivat vieläkin sielukkaammin "Like a Louuunely Wolfin" ja Ilkka vauhtiin päästessään loihtisi entistä sävykkäämmät soundit ja ne torvet törähtäisivät yhä tiukemmin ja komppiryhmä pitäisi soiton varmasti kasassa pidennettynäkin versiona.

Siis menkää kuuntelemaan bändiä livenä! Siihen on mahdollisuus ainakin 21.9. Tahko Rhythm & Blues -festareilla ja 26.9. Kerubissa, Joensuussa. Toivottavasti bändiä kuullaan myös täällä etelämmässä.

8.7.2019 Rami