Luxury Liner: I've Got Five Dollars and it's Saturday Night

Uutta ja vanhaa kantria upeasti tulkittuna

Harmittavasti missasin joulukuisen Lurury Liner -bändin levynjulkaisukeikan Sellosalissa. Tätä tyylikkäästi ja vankalla ammattitaidolla kantria esittävää suomalaisbändiä olisi mielellään kuunnellut livenä. Kuuntelussa on nyt bändin toinen joulukuussa 2017 ilmestynyt studioalbumi. Turenki Records julkaisi levyn alun perin vain vinyylinä, mutta kovan kysynnän johdosta tulossa on myös cd-versio.

Levyn aloittaa Tammy Wynetten hitti Your Good Girl's Gonna Go Bad vuodelta 1967. Levyn ensimmäinen puolisko on muutenkin enemmän tai vähemmän tunnettuja cover-biisejä useilta eri vuosikymmeniltä. Vanhin laulu taitaa olla Ted Daffinin kirjoittama albumin nimibiisi, jonka Faron Young levytti jo 1956. Tunnetuin ja eniten versioitu näistä lienee Kris Kristoffersonin Help Me Make It Through The Night. Haaviston Ollin steel soi tässäkin biisissä tyylikkäästi.

Emmylou Harrisin tunnetuksi tekemästä Gram Parsonsin Luxyry Line -biisistä nimensä ottanut bändi on levyttänyt toiselle studioalbumilleen tämän nimikkobiisinsä. Emmyloun vuonna 1976 tehdyllä levyllä soittivat aikansa parhaimmistoon kuuluvat muusikot, mm. kitaristit Albert Lee ja James Burton ja jälki oli uskomattoman komeaa. Luxury Line -biisissä soittajista pääosassa oli Emmyloun versiossa Albert Leen kitarointi.

Tällä albumilla Luxury Liner -kappaleessa kuullaan erittäin komeaa kitaroiden vuoropuhelua, vaikea sanoa kuka kulloinkin on vuorossa, Jari, Tuomas vai vieraileva tähti Jim Campilongo, mutta mallikasta soittoa kaikkialla. Haaviston Ollin steel ja muu bändi täydentävät soinnin loistavasti.

Bändin perusrungon muodostaa Metsbergien perhe. Jari on soittanut kitaraa lähes parikymmentä vuotta Jussi & The Boyseissa ja sitä ennen mm. Karmassa, Dallas Wayne and The Dimlightsissa, Freud Marx Engels & Jungissa sekä Jiri Nikkisen Get Backissa.

Jarin jälkikasvusta Tuomas soittaa nykyisin kitaraa myös The Boyseissa, muita Tuomaksen bändejä ovat mm. Vesa Snygg sekä Satelliitti-yhtye, RoutSoup, Uncle John Band. Tuomas toimii Luxury Linerin leaderinä. Tuomaksen sisko Saara soittaa Luxury Linessä pianoa, aiemmin hän on soittanut mm. Anssi Kelan bändissä ja RootSoupissa. Rumpali Petteri Määttänen on Saaran ja Tuomaksen tavoin soittanut myös RootSoupissa.

Haaviston Olli on soittanut kitaraa ja erityisesti pedal steeliä lukemattomissa kokoonpanoissa ja levyillä, mainittakoon mm. Vanha Isäntä ja Eero ja Jussi & The Boys, Hoedown, J. Karjalaisen Mustat lasit ja Kari Tapion orkesteri. Olli soittaa myös Ninni Poijärven ja Mika Kuokkasen kanssa. Ollin vankka kantrituntemus on varmaan yksi tämänkin bändin ja levyn tukijalka ja Ollin stilikka on keskeinen elementti levyn soundimaailmassa.

Lassi Sirkko on arvostettu basisti, joka on ehtinyt soittaa monissa bändeissä mm. Whistle Bait, Screaming Jay & Bones, Heartworn ja Uncle John Band. Lassi soittaa, kuten Jari, Tuomas ja Saara, myös tänä vuonna ilmestyvällä uudella Jussi & The Boys albumilla.

Laulupuolesta huolehtivat albumilla John-Peter Lemström, minulle aivan uusi tuttavuus Emmi Koskinen ja Saara Metsberg. Lemströmin on esittänyt kantria jo pitkään Uncle John Bandinsä kanssa. Lemström on tehnyt neljä albumin b-puolen biiseistä ja vielä yhden Saaran ja Tuomaksen kanssa. Lauluosuudet hoidetaan samalla tyylillä ja pieteetillä kuin soittokin. Kaikki biisit lauletaan englanniksi ja minun korvaani miellyttää enemmän Emmin tulkinnat. Englanninkieli tuntuu istuvan hänen suuhunsa luontevammin. Vakuuttava kantriääni on kyllä myös John-Peterillä. Saara Metsberg on myös sisäistänyt kantrilaulun ja tehnyt yhden levyn biiseistä ja päätösraidan yhdessä Tuomas-veljensä ja Lemströmin kanssa.

Varsinainen yllätys levyllä on amerikkalainen vahvistus Jim Campilongo, The Little Willies -yhtyeen kitaristi. Tuon bändin laulusolistihan on itse Noorah Jones. Tämä kokoonpano on tehnyt pari erittäin suosittua country-albumia.

Alunperinhän Parsons levytti Luxury Linerin International Submarine Bandin Safe at Home albumille jo 1967. Mutta I've Got Five Dollars And It's Saturday Night -albumilla taidetaan kuitenkin olla Emmyloun tulkinnan jäljillä. Varmaksihan tuota en pääse sanomaan, kun en ole vuoden 1967 alkuperäisversiota kuullut. Vahvasti kuitenkin kuuluu isä ja poika Metsbergin soitossa Albert Leen ja James Burtonin vaikutus. Ei Luxury Linerissa kuitenkaan jäljitellä Emmyloun versiota ja hyvä niin, hieno versio on tämäkin.

Omia suosikkejani levyltä ovat Barstool Mountain, jota en muista paljoa aiemmin kuulleeni, Here Tonight ja levyn päätösraita It Won't Be Me. I Want To Take Care Of You biisissä miellytti erityisesti vähäeleinen sovitus, jos Määttäsen kumisevat rummut ovat suuressa roolissa. Toki nuo monet klassikotkin soivat hienosti, mutta niistä on upeita versioita entuudestaan taltioitunut muistini syövereihin. Hienoja versioita toki kaikki tämänkin albumin esitykset, etenkin ottaa huomioon, että amerikkalaisten kollegoiden levyihin on usein satsattu ihan eri summia kahisevaa. Jatkossa kannattaisi ehkä satsata enemmän omiin biiseihin, kun selvästi on kykyjä siihen.

Jostakin haastattelusta luin, että Metsbergin sisarukset valmistelevat myös Saaran sooloalbumia. Suurella mielenkiinnolla jään odottamaan sitä. Kuten myös alkusyksylle luvassa olevaa Jussi & The Boys -albumia, jolla useat tämän levyn muusikoista soittavat.

Lue myös arvio albumista Emmylou Harris - Luxury Liner

8.6.2018 Rami