Aukusti Koivisto: Matkalla sinne jonnekin

Huolella tehtyä roots-sävytteistä iskelmää

”Matkalla sinne jonnekin” -albumilla kuuluu kaikuja monenlaisesta rootsmusasta. Tunnistin ainakin kantrin, rock’n’rollin ja rockabillyn sävyjä. Biisien sovituksissa puolestaan olin aistivinani vaikutteita Esa Pullaiselta, samankaltaista rockin ja kotimaisen iskelmän symbioosia on tarjolla. Enkä tuota sano mitenkään pahalla. Albumi on yllättävän tyylikästä jälkeä.

Aukusti Koivisto on minulle uusi tuttavuus. Koiviston viime vuonna ilmestynyt ensialbumi ”Sinisen talon seinustalla” näkyy voittaneen paikallisradioiden ”kuukauden levy” -maininnan, mutta jäi itseltäni huomaamatta. Koivisto on nuori pälkäneläinen laulaja ja muusikko. Näyttää olevan kaiken lisäksi monipuolinen muusikko. Koivisto soittaa tällä toisella albumillaan laulamisen ohessa kitaraa, ilmeisesti hän on soittanut suurimman osan levyn kitaraosuuksista. Lisäksi hän soittaa pedal-steeliä, mandoliinia, pianoa ja perkussioita, siis multilahjakkuus.

Koivisto on itse tuottanut omakustanteisen levynsä ja äänittänyt sen yhdessä Varjokuvasta tutun Rami Hännisen kanssa. Koivisto on myös miksannut biisit itse. Soittajina hänellä on levyllään iso joukkoja tuttuja ja tuntemattomampia muusikkoja. Soittajien taustalta löytyy ainakin Agents, FBI-beat, Poutahaukat, Saimaa ja Varjokuva-yhteyksiä.

Koivisto tuntuu siis nuoresta iästään huolimatta verkostoituneen hyvin. Biisivalikoiman perusteella Koivisto tuntuu olevan laajakatseinen musiikin ystävä. Levyltä löytyy biisejä varsin pitkältä aikajanalta ja monista tyylisuunnista. Osa on laulettu suomeksi, osa englanniksi. Lieneekö tietoinen valinta, vai johtuuko käännöslupien puutteesta? Ei ilmeisesti ainakaan kokonaan. Marko Haaviston ”Paha vaanii” kuullaan nyt kolmannella kotimaisella Vesa Haajan käännöksen nimi on ”Haunted By The Devil”. Montakin muutakin yllättävää valintaa albumilta löytyy.

Aukusti Koivisto, kuva Pekka Mikkola

Avausbiisi jo kertoo levyä tehdyn huolella. Jälki on kokonaisuutena tyylikästä. Biisi on Shakin’ Stevensin megahitti ”You Drive Me Crazy” vuodelta 1981. Juha Takasen käännös taitaa olla sama, jolla Paavo & Zephyr levytti biisin 1995. Koivisto on selvästi pehmeä äänisempi kuin Stevens ja Stevensin kaltaista sähäkkyytä ei Koiviston laulussa ole. Myös biisin sovituksessa on vähemmän särmää kuin originaalissa. Ehkä pehmeämpi tyyli puree suomalaisneitosiin paremmin.

Seuraavana soiva kantrisävytteinen ”Kuinka monta kertaa” kuulostaa tutulta ja A. Aallon Rytmiorkesterin ystävät tämän varmasti tunnistavat. Sävelmä istuu Koiviston äänelle täydellisesti. Laulu ja dobro vuorottelevat upeasti, haitarin värittää biisiä lopussa ja komppi rullaa hienosti. Elton Johnin upein balladi ”Your Song” on myös kuin tehty Koivistolle.

Haaviston ”Haunted By The Devil” on loistava valinta levylle. Biisi on Haaviston parhaita ja toteutus on uskomattoman hieno. Heikki Sandrén, rummut, Juho Kulmala, basso ja kuka kitaralla komppaakin, tekevät täydellistä työtä. Jouni Saario tuo kitarasooloillaan originaalia Poutahaukat tyyliä. Tämähän alkaa kuulostaa paremmalta kuin alkuperäisversio.

Ikkunaprinsessa vedetään nyt alkuperäiskielellä ja rockabilly-kompilla. Nyt Koivistosta ja bändistä löytyy särmääkin! Erityisesti biisissä kunnostautuu soolokitaristi Arttur ”AT” Teränen. Aletaan päästä vauhtiin, eiköhän Someron hautausmaallakin höristellä korvia. Ehdottomasti albumin helmiä edellisen biisin kanssa.

Kuuntele: Aukusti Koivisto - Särjettyjen maa (Broken Promise Land)

Sitten herkistellään ja vuorossa on levyn ehkä yllättävin valinta. Elvis taltioi Ben Weismanin ”In My Wayn” Radio Recorders Studio B:ssä Hollywoodissa "Wild in the Country" -leffaa varten 7. marraskuuta 1960. Biisi on niitä vähiten tunnettuja Elviksen ohjelmistosta. Biisi on aika simppeli ja Elvis lauloi sen pelkkä Tiny Timbrellin kitara säestyksenään. Alku lähtee nytkin samaan tapaan, mutta sitten saadaan koko bändi mukaan ja soundiin tukevuutta tyylikkään saksofonisoolon myötä.

Topi Sorsakosken piti laulaa viimeiselle albumilleen Weeping Willowsin upea ”Broken Promise Land”, mutta voimat loppuivat kesken ja Sorsakosken laulun tilalla soi Esa Pulliaisen kitara. Nyt Koivisto on saanut Kyösti Mäkimattilan suomentaman tekstin laulettavakseen. Koivisto ei näytä pelkäävän suuriin saappaisiin astumista. Seuraavana kuultava ”Alla ruosteisen kuun”, on Vesku Loiri -cover. Viisaasti Koivisto ei kuitenkaan yritä olla Loiri, vaan tekee ihan omanlaisensa kelpo tulkinnan.

Lopussa tulee sitten vanhempia ja melko suuria biisejä. Ensimmäisenä Carol Kingin ja Howard Greenfieldin klassikko ”Crying In The Rain”, sitten pari biisiä Jerry Lee Lewisin ohjelmistosta, ”Big Blon' Baby” ja ”Drinkin` Wine Spo-Dee-O-Dee” ja lopuksi ehkä kaikkein suurimpana biisinä Jimmy Webbin ”Wichita Lineman”. Hattua täytyy jo nostaa näistä biisivalinnoista.

Kuuntele: Aukusti Koivisto - Alla ruosteisen kuun

Ensimmäinen oli Everly Brothers hitti ja ennakkoon tuntui näistä lopun biiseistä varmimmalta valinnalta ja hyvinhän se toimiikin. Killerin biiseissä huomio kiinnittyi jälleen jämäkkään komppiin, vaikka paikoin basso olisi voinut napsahtaa vielä jämäkämmin. Ehkä miksaaja päätti toisin. Koivisto tuntuu ikään kuin lämmenneen levyn myötä ja osoittaa monipuolisuutensa ja uskottavuutensa myös rock’n’rollin tulkitsijana, kuten koko soittokunta!

Glen Campbell loi levytyksellään niin kovat pohjat ”Wichita Linemanista”, ettei moni ole tahtonut enää yrittää. Suomessa Hector versioi laulua jo melko tuoreeltaan ja Topi Sorsakoski myöhemmin. Koiviston versiossa tunnelma on lähellä alkuperäistä, mutta sovituksessa on kuitenkin selvää eroa. Koivisto soittaa itse pianoa ja ilmeisesti myös kitaraa. Pianointrolla biisi alkaa, siihen yhtyy viulu ja pian laulu käynnistyy. Piano on tärkeässä roolissa muutenkin, samoin baritonikitara. Lopussa biisi ikään kuin haihtuu äärettömiin. Ei hassumpaa, ei lainkaan, ei tämä ainakaan häviä muille suomalaisversioille!

Koivisto vaikuttaa olevan levynsä kanssa tosissaan, niin huolella sitä tuntuu työstetyn ja myös näyttää, albumin kannetkin on nimittäin tehty huolella ja tyylillä, toisin kuin monissa omakustanteissa. Heikkoa lenkkiä julkaisusta ei siis löydy. Toivotankin Aukusti Koiviston levylle ja uralle menestystä!

Koiviston keikkabändissä soittavat hänen itsensä (laulu, kitarat) lisäksi levylläkin kuullut Arttur ”AT” Teränen (taustalaulu, kielisoittimet & huuliharppu) ja Eero Sampolahti (taustalaulu & rummut) sekä Juho Eskola (Basso, kontrabasso). Keikkaohjelmistosta löytyy Koiviston mukaan levytysbiisien lisäksi iskelmä- ja juurimusiikin klassikoita sekä unohdettuja helmiä. Kannattaa käydä kuuntelemassa, kun kohdalle sattuu.

Oheiselta YouTube-videolta voit vielä kuunnella Aukustin ja muutaman muun mukana olleen tuntemuksia albumin tekoprosessista.

Rami 1.7.2020