Pony Bradshaw: North Georgia Rounder

Kaikuja Appalakkien rinteiltä ja vähän muualtakin

James "Pony" Bradshaw on asunut viimeiset 17 vuotta Pohjois-Georgiassa, Appalakkien alueen eteläisillä seuduilla ja hän lauluissaan kuuluu kotiseutunsa laaksojen ja rinteiden kaiku. Yhtä lailla, albumin nimenkin mukaan, lauluissa heijastuu kiertuemuusikon arki, elämä tien päällä. Niissä liikutaan pohjoista Georgiaa laajemminkin etelävaltioissa; Louisianassa, Arkansasissa, Tennesseessä.

Bradshaw on itse tuottanut levynsä, josta näkyy löytyvän netin striimauspalveluista useampi erilainen versio. Ilmeisesti Bradshaw on työstänyt albumiaan vähin erin ja julkaissut siitä osakokonaisuuksia sitä mukaa kun on saanut biisejä valmiiksi. Lopullisessa versiossa näyttäisi olevan kymmenen upeaa laulua.

Ehkä suurin vahvuus on Bradshaw'n teksteissä, tarinoiden kerronnassa. Tarinoita hän tuntuu poimivan ahkerasti ympäristöään tarkkaillen. "Kunnioitan perinteitä ja vanhoja tapoja ja yritän löytää polkuni jostain keskeltä", kuvailee Bradshaw itseään. "Minulla on tapana kirjoittaa paljon, koska se on ainoa työni nykyään." Vaikuttajikseen Bradshaw nimeää lauluntekijät, kirjailijat, runoilijat, maalarit, historioitsijat, folkloristit, maanviljelijät, lapseni, vaimoni ja niin edelleen ja niin edelleen.

Innoituksen avauskappaleeseen, kantrirock-biisi "Foxfire Wine" Bradshaw kertoo saaneensa Bruce Chatwinin kirjasta The Songlines. Siinä Chatwin kuvaa matkaa Australiaan, jonka hän on tehnyt nimenomaan tutkiakseen aboriginaalien laulua ja sen yhteyksiä heidän perinteisiinsä. Bradshaw'n tarinassa kojootti ulvoo Appalakkien vuoristossa. Foxfire puolestaan on Etelä-Appalakkien rinteillä kasvava pimeässä hohtava sieni ja samalla lehti, joka julkaisee tarinoita Etelä-Appalakkien pioneeriaikakaudesta ja alueella edelleen kukoistavista perinteistä.

Nimikappaleessa kuljetaan Pohjois-Georgian maaseudulla, Oostanaula-joen varrella, poltellen piipussa tupakkaa, jota ainakin aiemmin noilla Cane Creekin rinteillä ilmeisesti kasvatettiin.

Over yonder down at Cane Creek Holler
All the shine flood them that swallow
Lord the Oosta, Oostanaula, lazy on the shoals
Run these rivers singing these sins
Up the valley I work for tips

Hiss at them haints, boy
Teach them that ain't, now
Ain't no master of this man
Tell him what or what he can't, boys
Ain't no master of this man

				

Samoilla seuduilla liikutaan myös bluegrass-kappaleessa "Go Down, Appalachia". Laulu "Safe in the Arms of Vernacular" kertoo Bradshaw'n isästä, joka oli osallistunut 90-luvun alussa Persianlahden sotaan (Desert Storm), josta hän toi pojalleen kaasunaamarin. "A Free, Roving Mind" on kaihoisa, hieman synkkäsävyinen balladi.

En muista aiemmin törmänneeni Bradshaw'n levyihin. Hän näkyy julkaisseen kaksi albumia ennen tätä ja herättäneen huomiota ainakin noilla alueilla, joista hänen laulunsa kertovat. Black Mountain Musicin julkaisema "North Georgia Rounder" on äänitetty Fellowship Hall Soundissa, Little Rockissa, Arkansasissa. Pääosassa albumilla on Branshaw’n laulu, hänen laulusoundinsa on sielukas, hieman karu, mutta samalla lempeä. Siinä ei ole turhia maneereita. Taustan kitarat, pedal steel, dobro, viulu, rummut ja muut soittimet tukevat upeasti Bradshaw'n laulua.

Ehkä suurin vahvuus on kuitenkin Bradshaw'n teksteissä, tarinoiden kerronnassa. Tarinoita hän tuntuu poimivan ahkerasti ympäristöään tarkkaillen. "Kunnioitan perinteitä ja vanhoja tapoja ja yritän löytää polkuni jostain keskeltä", kuvailee Bradshaw itseään. "Minulla on tapana kirjoittaa paljon, koska se on ainoa työni nykyään." Vaikuttajikseen Bradshaw nimeää lauluntekijät, kirjailijat, runoilijat, maalarit, historioitsijat, folkloristit, maanviljelijät, lapseni, vaimoni ja niin edelleen ja niin edelleen.

"Minua on ehdottomasti kiusannut kokeilla proosaa, ja olen kirjoittanut joitain asioita siihen suuntaan, mutta en koskaan harjoita sitä vakavasti, koska laulujen kirjoittaminen, levyjen tekeminen ja kiertue on kokopäivätyötä. Toinen kahdesta harrastuksesta, musiikki tai kirjallisuus, kärsisi varmasti". Kirjailijasuosikeikseen Bradshaw mainitsee 1800-luvun ranskalaiset kirjailijat ja runoilijat.

Bradshaw ei tiennyt osaavansa laulaa, koska hän ei ollut koskaan yrittänyt. "Se oli pieni avoin mikrofoni Chattanoogassa", Bradshaw on kertonut ensimmäisestä julkisesta esiintymisestään. "Pelkäsin kuoliaaksi. Se oli kilpailu – enkä koskaan pitänyt kilpailusta, mutta jostain syystä halusin näyttää sävelmiäni. Se toimi hyvin, tiedätkö? Voitin sen kilpailun. Se sai minut uskomaan, että se, mitä tein, oli ok."

"North Georgia Rounder" on paras pitkään aikaan kuulemani uusi kantrialbumi. Yhtään täytebiisiä ei albumilta löydy, kokonaisuus on todella vahva. Se ammentaa samoista perinteistä kuin Appalakkien alueen lukemattomat laulunkirjoittajat, laulajat ja muusikot aiemmin. Ehkä jotain vaikutteita Bradshaw on saanut sankareikseen nimeämiltään Townes Van Zandtilta ja Guy Clarkilta.

Rami 6.3.2023