Eero ja Jussi & The Boys: Numero 1

Lopultakin albumi julkaistaan uudelleen!

Ensin monien odottama uutinen! Svart Records julkaisee 3.5.2019 monien odottaman Numero 1 albumin uudelleen kahtena hiukan erilaisena LP-painoksena. Suurempi painos otetaan mustana vinyylinä ja se tulee yleiseen myyntiin. Lisäksi julkaistaan valkoisena vinyylinä 150 kappaleen Rolling Exclusive -versio, jota saa ainoastaan Rolling Recordsista Jussin nimmarilla tai ilman.

Eikä tässä kaikki, Svart Recordsin 2019 uudelleen julkaisu on tupla-albumi, jonka ensimmäinen levy on saman sisältöinen kuin alkuperäinen albumi ja toisella levyllä kuullaan Eeron ja Jussin vuosien 1964-1965 singlebiisit, joita ei julkaistu Numero 1 -albumilla.

Kaikki rakkauteni, Salaisuuteni, ja Route 66 ovat kyllä Numero 1 -albumilla, mutta ne äänitettiin uudelleen tuota albumia varten. Liisan koira puolestaan tehtiin uusiksi myöhemmin julkaistua singleä varten. Svartin julkaisun toisella levyllä on näiden kappaleiden singleversiot.

Vuosien 1964-65 singlet on julkaistu aiemmin vuonna 1987 ilmestyneellä tupla-lp:llä Singlet 1964-68. Tuo albumin ei kuitenkaan sisältänyt Carolan, Jukka Kuoppamäen ja Jim Pembroken kanssa tehtyjä sinkkuja.

Kahta bonusalbumin biisiä ei ole julkaistu alkuperäisten singlejulkaisujen jälkeen. Nämä biisit ovat Jukka Kuoppamäen The Boysin kanssa levyttämä Hiilenlappaajan laulu ja Jim Pembroke & The Boys singlen b-puoli Say Yeah. Nyt lontoolaissyntyisen, suomalaiseen rockmusiikkin paljon vaikuttaneen Jim Pembroken ensi singlen molemmat biisit ovat jälleen saatavilla.

Ensimmäinen suomalaisen rockbändin LP-levy

Discophonin vuonna 1965 julkaisema Numero 1 oli Eero ja Jussi & The Boysin ensimmäinen albumi oli myös ensimmäinen suomalaisen rockbändin tekemä LP. Numero 1 oli siis varsin osuva nimi tälle levylle.

Bändin ensimmäiset singlet olivat myyneet varsin hyvin. Discophonin johtaja "Mosse" Vikstedt myöntyikin helposti albumin tekoon. Vikstedt oli vihjaissut albumin tekoaikeista jo Eero ja Jussi & The Boysin toisen äänityssession aikaan heinäkuussa 1964 ja loppuvuodesta levyä ruvettiin toden teolla kasaamaan.

"En usko, että Suomen yleisö on vielä tarpeeksi kypsä vastaanottamaan rhythm & blues -musiikkia, joka on vallannut runsaasti alaa rautalangalta muualla maailmassa. Tämä musiikki voi olla hieman liian negroidia ja väkevää ´härmäläisen´ vatsan sulatettavaksi" kirjoitti Antti Einiö noihin aikoihin Iskelmä-lehdessä.

Vikstedt ei onneksi halunnut mitenkään estellä bändiä levyttämästä mielimusiikkiaan. Päinvastoin hän antoi bändille kuunneltavaksi Amerikasta saamiaan alkuperäisiä r&b -levytyksiä. Stormy Monday Blues oli peräisin Vikstedtiltä saadulta The Astronautsien livelevyltä. Siinä Jussi heittää myös omasta mielestään huvittavan oktaavisoolon Roostersien Lasse von Herzeniltä salaa lainatulla Fender Telecasterilla.

Elviksen kautta veljekset olivat myös jo tutustuneet monenlaiseen musiikkiin. Elviksen ohjelmistosta tuttuja olivat levylle päätyneet I Got A Woman ja So Glad You're Mine. Rolling Stonesin ensimmäinen albumi oli tehnyt melkoisen vaikutuksen Boys-muusikoihin ja sieltä Numero 1:lle päätyi Route 66 ja Liisan koira. Rolleireiden ohjelmistosta oli poimittu myös Leiberin ja Stollerin alun perin The Coastersille kirjoittama Poison Ivy.

Jussi oli tuossa vaiheessa saanut myös kantrikärpäsen pureman ja sai levylle mukaan Leon Paynen vanhan countryballadin I Love You Because, jonka Saukki suomensi nimelle Sen tähden. Elviksen varhaisilta levyiltä tuokin biisi löytyy, mutta se oli ajankohtainen Numero 1 äänitysten aikaan Jim Reevesin versiona. Helmikuussa 1964 lento-onnettomuudessa kuolleen, myös "Gentleman Jim" nimellä tunnetun Reeversin tulkinta oli ollut iso hitti Euroopassa alkuvuodesta 1964.

La Vern Barkerin ohjelmistosta löydetty That Lucky Old Sun on levyn upeimpia tulkintoja Eeron päästessä näyttämään loistavia laulajan taitojaan ja siitä muodostuikin pitkäaikainen keikkabravuuri. Eero esitti sitä myöhemmin myös soolokeikoillaan suurella menetyksellä.

Vahvasti rokkaava versio Fats Dominon hitistä Hello Josephine saavutti menestystä myös ulkomailla. Parhaiten se menestyi Norjassa nousten tunturimaan myyntilistan yhdeksännelle sijalle. Esimakua Eeron tulevista bluestulkinnoista kuullaan Stormy Monday Bluesissa, jossa Jussi heittää myös omasta mielestään huvittavan oktaavisoolon Roostersien Lasse von Herzeniltä salaa lainatulla Fender Telecasterilla.

Eero Raittinen & Knucklebone Oscar ja Stormy Monday Blues Back To Sixites ristely, Silja Europa 8-9.3.2018

Levyn avaajaksi levy-yhtiö valitsi rhythm & blues -biisien sijaan euroviisukarsinnoissa mukana olleen Erik Lindströmin pop-iskelmän Tahdon saareen, joka oli menestynyt euroviisujen yleisöäänestyksessä. Vuoden 1965 karsinnassahan yleisö sai ensin äänestää postikorteilla kymmenestä asiantuntijaraadin valitsemaa sävelmää. Tahdon saaren sai tässä äänestyksessä noin 9000 ääntä ja sijoittui Katri-Helenan esittämä Minne tuuli kuljettaa -laulun jälkeen toiseksi. Loppukarsintaan pääsi kuusi yleisöäänestyksen jälkeen parasta sävelmää, joista hiukan sekavan prosessin tuloksena voittajaksi valittiin Kärki-Helismaa parivaljakon sävelmä Aurinko laskee länteen. Tahdon saaren oli loppukarsinnan viimeinen eli kuudes.

Levyn kappaleista monet muutkin ovat olleet pitkään Eeron ja Jussin keikkaohjelmistossa ja monia niistä he ovat levyttäneet myöhemmin uudelleen. Samoin monet muut artistit ovat myöhemmin levyttäneet albumin biisejä. Muuten lauletulle albumille mahtuu myös yksi instrumentaali. Levyn nimittäin päättää The Chantaysien Surf-klassikko Pipeline. Tässä kappaleessa Kajde soittaa tyylikkäiden kitarasoolojen lisäksi myös pianovälikkeet. Tämä oli ensimmäinen sessio, jossa Kajde soitti pianoa. 70-luvun Boys-vuosina kosketinsoittimista tuli hänen pääinstrumenttinsa. Eeron rumpuosuus on puolestaan koostettu kolmesta päällekkäisäänityksestä.

Eero soittaa levyllä englantilaisia Premier -rumpuja. Lassen basso on saksalaisen Höfnerin ns. viulumalli, jollaista käytti myös Paul McCartney. Kajden kitara on Fender Stratocaster, jonka hän osti Henkka Granöltä. Kitara on sama, jolla Granö soittaa mm. Soundsien Emmalla. Jussin instrumentti on ruotsalainen akustinen orkesterikitara Levin, joka oli varustettu De Armondin mikrofonilla. Stormy Monday Bluesilla

Jussi soittaa Lasse von Hertzenin Fender Telecasterilla toisen kuultavista sooloista. Jussi ja Kajde soittavat levyllä myös useita muita akustisia kitaroita, muuan muassa vanhasta suomalaisesta orkesteri-Munkersista kehittämäänsä 12-kielistä kitaraa. Jussi suorittaa myös ensiesiintymisen pianistina Salaisuuteni -kappaleessa.

Markku Veijalainen kirjoitti alku peräisen LP-julkaisun takakanteen: "Eeron tulkitsema 'That Lucky Old Sun' lienee eräs parhaita esityksiä, mitä tällä alalla on Suomessa koskaan tehty. Toinen yhtä hyvä esitys löytyy levyn toiselta puolelta ja se on nimeltään 'Stormy Monday Blues'. Eeron esitys tästä sävelmästä osoittaa, että R&B musiikin salaisuus voi avautua myös suomalaisen temperamentin tulkitsemana. Käsitystämme vahvistaa edelleen kappale 'Liisan koira' eli 'Walkin' The Dog', joka sekin voidaan lukea alan kotimaisiin huippusaavutuksiin."

Sen vuoksi kappale on levyllä merkitty Jussin sanoittamaksi. Teoston tietojen mukaan sanoituksen on tehnyt Saukki eli Sauvo Puhtila, joka tekstitti myös Kauniin naisen Solja Tuuli nimimerkillä.

Albumin äänitykset hoiti Ronnie Kranck Ampexin kolmiraitanauhurilla Akkuteollisuuden Elektrovox-studiossa Neitsytpolulla. Masteria varten tehtiin kuitenkin monomiksaus. Masternauhat toimitettiin Saksaan, jossa levy levyt ja niiden etiketit valmistettiin Telefunken Deccan toimesta. Näin levyyn tuli aivan samanlaiset mustat RCA Victorin LPM-sarjan etiketit kuin Suomessa myytyihin Elviksen saksalaispainoksiin. Sekös sai Elvis-faneiksi tunnetut Eeron ja Jussin ylpeiksi!

Alkuperäisestä vuoden 1965 julkaisusta otettiin vain 2000 kappaleen painos. Levysoitin ei tuolloin ollut vielä kovin yleinen laite suomalaisissa kodeissa ja LP-levyjä myyntimäärät olivat aika vaatimattomia. Elettiin vielä single-levyjen aikakautta. Vuoden 1965 vinyylijulkaisua onkin nykyään hyvin vaikea löytää, suurin osa levyistä on jo loppuunsoitettu tai kadonnut.

Fazer Finnlevy julkaisi albumin vuonna 1992 CD:nä ja C-kasettina alkuperäisen sisältöisenä ja alkuperäisellä kansikuvalla sekä Jussin kirjoittamilla teksteillä varustettuna. Fazerin ostanut Warner Music julkaisi uuden cd-painoksen 2011. CD-julkaisutkaan eivät ole horjuttaneet alkuperäisen vinyylijulkaisun keräilyarvoa. Se on yhäkin keräilymarkkinoilla arvokkaimpia suomalaisia vinyylijulkaisuja. Kunnosta riippuen levystä joutuu maksamaan 300 - 400 euroa.

Miltä levy sitten kuulostaa?

Levy on sisällöltään kahdellakin tapaa kaksijakoinen, sille sisällytettiin kaikki aiemmat singlebiisit, osin ihan uusia biisejä, osin lauletaan suomeksi, osin englanniksi. Kotimaista tekoa ollutta Tahdon saaren -biisiä lukuun ottamatta muu sisältö oli ulkomaisia cover-biisejä. Eipähän tuohon aikaan kai oikein voinut kuvitellakaan, että bändi olisi levyttänyt omia biisejään. Tahdon saaren, vaikka olikin jonkinlainen singlehitti, on levyn köykäisin biisi, eikä oikein istu joukkoon.

Levyä alettiin työstämään noin puoli vuotta bändin perustamisesta ja levyllä soittava kokoonpano vakiintui vasta pari kuukautta ennen äänitysten alkua. Kovin rutinoitunutta soitto ei siis vielä ole ja muusikoiden ammattitaito on tänä päivänä yleisesti selvästi korkeampi kuin 60-luvun puolivälissä. Myös äänitystekniikka ja siihen liittyvä osaaminen on tietysti kehittynyt huimasti noista ajoista. Levyn äänitykset tehtiin kolmiraitamagnetofonilla, nykymittapuun mukaan vaatimaton vehje, mutta silloin sitä pidettiin mainiona työvälineenä, saatiinhan sillä tehtyä päällekkäisäänityksiä.

Bändin soittotaito oli eniten koetuksella Roy Orbisonin jättihitin Kaunis nainen levytyksessä. Kappaleen epäsäännöllisen tahtimäärä tuotti hankaluuksia, mutta lopulta saatiin purkkiin yllättävän tyylikäs tulkinta. Se on edelleen Eeron ja Jussin 60-luvun singlebiisien suosituimpia ja ainakin Jussin ohjelmistossa edelleen. Singlen versioon oltiin niin tyytyväisiä, ettei sitä uusittu albumia varten ja hyvä niin. Toinen haasteellinen osuus oli Tahdon saareen bassolinjat. Biisin sovittaja multi-instrumentalisti Rauno Lehtinen soitti ne lopulta itse. Lehtinen soittaa albumilla myös koskettimia.

Eero ja Jussi olivat lähteneet The Soundseista maaliskuussa 1964 jonkinlaisten musiikillisten erimielisyyksien seurauksena. Beatlesien rinnalle oli noussut englannista uusia rhythm & bluesia ohjelmistoonsa ja levyilleen ottaneita bändejä. Raittisen veljekset innostuivat Rolling Stonesien ensimmäisistä levytyksistä ja halusivat soittaa ja levyttää samanlaista musiikkia. Muu Sounds oli enemmän Beatlesien kannalla.

Ensimmäiselle singlelle Mosse Vikstedt valitsi kuitenkin Beatlesia ja nuo singlebiisit tehtiin uusiksi tälle albumille. Muuten cover-biisit ovat amerikkalaista alkuperää, vaikka osin päätyivät levylle brittibändien kautta. Ehdoton suosikkini albumilta ja Eeron ja Jussin yhteisistä levytyksistä ylipäätään on That lucky Old Sun. Tässä biisissä nuori Eero näyttää jo täysillä kykynsä ja Jussikin heittää hienot "Ooojeheet". Laulusta on monia erittäin upeita tulkintoja, mutta Eeron tarvitse miltään osin yhtään hävetä suoritustaan niin rinnalla.

Raittisten useimmin levyttämä biisi on Route 66, yhdessä he ovat levyttäneet sen kolmesti, joista yksi on tosin julkaisematta. Lisäksi Jussi on levyttänyt sen yksin kolme kertaa, joista myös yksi versio on vielä julkaisematta, mutta ilmestyy tänä vuonna. Biisi oli alusta alkaen yksi suosikeistani tältä albumilta, vaikka soundi ehkä hieman ohut onkin. Ei Eppu tässäkään paljoa Mick Jaggerille häviä, jos lainkaan.

60-luvulla olin musiikin kuuntelussa radion armoilla, sieltä äänitin musiikkia kelanauhurilla. Lisäksi kylän baarien levyautomaatista saatoin kuunnella myös Eeron ja Jussin singlejä. Liisan koiraa tulikin soitettua useasti. En muista milloin kuulin ensimmäisen kerran Stormy Monday Bluesin, I Got a Womanin tai So Glad You're Mine'in, saattoi mennä vuosi tai ylikin ennen kuin sain ne kelanauhalle. Näillä biiseillä Eero ja Jussi poikkesivat suuresti tuon aikaisesta suomalaisesta tarjonnasta. Vaikka taltiointi välillä kuulosttaa hieman kömpelöltä, on niissä minusta edelleen oma viehätyksensä. Eero antaa osviittaa siitä, mitä häneltä myöhemmin oli odotettavissa.

Eero ja Jussi sekä Kaunis nainen taltioituna TV2:n Laulava sydän -sarjasta, säestäjänä Agents!

Muistan etten oikein pitänyt Jussin laulamasta Mossesta. Renegadesien Cadillac oli ollut iso hitti Suomessa hieman aiemmin. Menin ensin aluksi samaan halpaan kuin monet muutkin ja kuvittelin Jussin laulavan venäläisestä autosta. Eihän venäläinen Mosse ollut mitään amerikkalaiseen Cadillaciin verrattuna. Vasta tarkemmalla kuuntelulla paljastui laulun kertovan hevosesta. No en silti oikein ole ihastunut tähän lauluun. Olkoonkin, että tässä tarkoituksena oli hiukan kuitata Renegadeseille, jotka olivat omineet Vince Taylorin piisin nimiinsä.

Bändi osoittaa levyllä monipuolisuutensa. Myöhemmin etenkin Jussin levyttämää ja esittämää kantria kuullaan yhden sävelmän verran. Leon Paynen kantriballadia I Love You Because ei taida olla kovin usein levytetty Suomessa. Kai Lind teki oman versionsa samoihin aikoihin, kun Eero lauloi sen tälle albumille. Rauno Lehtinen soittaa hienot urkuosuudet The Enchanted Seassa ja Eero 60-luvun alkupuolen instrumentaalin rautalankamusiikin perinteitä edustaa Pipelin, jossa pääosassa on Kajde Westerlund. Suomalaisen rautalangan parhaimmistoa.

Rautalankamusiikiksi tuolloin kutsuttiin kaikkea kitaravetoisten bändien musiikkia. En kyllä käyttäisi tuota termiä tämän albumin osalta muutoin kuin tuon viimeisen raidan osalta. Minusta Eero ja Jussi bändeineen teki tällä levyllä selvän pesäeron aiemmin soittamaansa rautalankaan. Tällä levyllä painopiste on amerikkalaisessa rootsmusiikissa; bluesissa, kantrissa, rock'n'rollissa ja soulissa. Tämä juurimusiikkihan on säilynyt heidän musiikkinsa perustana, vaikka välillä he ovat levyttäneet paljon muutakin. Ehkä monipuolisuus onkin heidän pitkän uransa salaisuus.

15.3.2019 Rami