Hurriganes: Rock and Roll All Night Long (50th Anniversary)

Hurriganesia 50 vuoden takaa

Hurriganesin ensimmäinen albumi, 1973 julkaistu Rock and Roll All Night Long on suomalaisen rock’n’rollin merkkiteoksia, vaikka olikin vain esilämmittelyä seuraajaansa verrattuna. Bändi oli keikkaillut ahkerasti vuodenvaihteesta 1971-72 alkaen ja bändin hurjat live-esitykset olivat kasvattaneet nostetta ennen albumin julkaisua. Ainoa Productions on julkaissut albumista 50-vuotisjuhlapainoksen.

Hurriganesin nostattama huuma oli osa maailmanlaajuista rock’n’roll revival -ilmiötä. Samana vuonna tämän Hurriganesin ensijulkaisun lisäksi Suomessa julkaistiin Baddingin listaykköseksi noussut Chuck Berry -cover Fiilaten ja höyläten ja Jussi & The Boysin kultalevyn tuonut Mä tahdon rokata. 50-luvun rock’n’roll -biisejä levyttivät tuolloin myös monet vanhemman polven tähdet kuten Rock-Jerry ja Esa Pakarinen!

Hurriganes poikkesi kuitenkin joukosta. Siinä missä muut pitäytyivät pitkälti 50-luvulta tutussa soundissa, Hurriganesien soundissa oli enemmän särmää, coverbiisit esitettiin usein nopeammassa tempossa kuin alkuperäiset ja livekeikoilla etenkin Remussa oli samanlaista uhoa kuin Little Richardilla - yksi Remun suurimmista esikuvista. Show-meininkiä lavalla piti Remun ohella yllä Cisse Häkkinen. Bändin soitossa kuului vahvasti bluesrock- ja rhythm & blues -vaikutteet. Soundia leimasi vahvasti myös Albert Järvisen väkevä kitarointi. Vastaavaa ei suomalaisilla levyillä oltu kuultu.

Yhtyeen keikkasuosio oli kiirinyt Love Recordsin Atte Blomin ja tuottaja Måns Groundstroemin korviin ja niin viimeksi mainittu sai tehtäväkseen hankkia tallennuslaitteet livekeikkojen taltiointia varten. Aika alkeelliset laitteet kuitenkin Loven antamilla rahoilla saatiin hankittua. Levyllä kuultavat livetaltioinnit antavat kalpean ja hieman suttuisen kuvan bändin livemenosta. Hurriganesin esiintymistä täytyy nauttia kaikilla aisteilla, tunnelma väistämättä latistuu, kun sitä kuuntelee jälkeenpäin tallenteelta. Näkemättä jää se raivoisa energisyys, riemu ja näyttämisen halu mikä soittajista lavalla pursusi noilla varhaisilla keikoilla.

Hurriganes osaakin jo melkein rokata, mutta kun ne jäbät on niin hiton rumia

Alkuperäiselä albumijulkaisulla kuultiin viisi liveraitaa, joista yhteen – Sweet Sue – oli lauluraita äänitetty studiossa. Pääosin livebiisit ovat bändin jäsenten omaa tuotantoa. Poikkeuksen tekevät kolmen biisin medleyssä kuultava Ventures hitti Walk Don't Run ja Victor Youngin ja Will J. Harrisin jo 1920-luvulta peräisin oleva Cisse Häkkisen laulama jazzstandardi Sweet Sue (Just You). Viime mainitusta on levytetty lukemattomia versiota, lieneekö Hurriganesin versio saanut innoituksensa Bill Haleyn versiosta tai joltain jug bandiltä.

Eivät nuo bändin itse väsäämät livenä kuullut biisit kovin järisyttäviä ole. Siksikin useimmiten originaalilevyltä onkin tullut kuunneltua vain sen B-puolisko, jonka kappaleet äänitettiin pääosin studiossa. 50-vuostisjuhlajulkaisulla kuullaan nyt alkuperäisen albumin lisäksi kaksi liveraitaa, jotka julkaistiin 1973 Love Recordsin kokoelmalla Rock & Roll Juhlaa 3, kahden seuraavana vuonna julkaistun singlen biisit sekä aiemmin julkaisematonta raitaa. Eivät nämä lisäbiisit kauheasti lisäarvoa tuo levylle. Nuo singlebiisithän julkaistiin jo 1977 kokoelmalla Sixteen Golden Greats. Se taitaakin olla eniten kuuntelemani Hurriganes-albumi Roudrunnerin jälkeen.

Monia bändin levyttämistä biiseistä oli ainakin alkuaikoina veivattu keikoilla jo pidemmän aikaa. Liveosuudet ovat peräisin Klaukkalan keikalta 1. kesäkuuta 1973. Groundstroemin Haminan työväentalolla 21.3.1974 taltioima keikka julkaistiin 2011 cd:llä Live In Hamina 1973. Siltä löytyy moni tämänkin albumin biiseistä sekä mm. Roadrunner. Tuotakaan liveä ei kauheasti ole tullut kuunneltua.

Katso YouTubesta Hurriganesin esitykset albumin raidoista My Sweet Lilly ja Say Mama. Video on TV2:n Iltatähti ohjelmasta vuodelta 1973.

Studiossa oli tietenkin laadukkaammat laitteet ja soundimaailma onkin selvästi erilainen kuin liveraidoilla. Osaltaan eroon vaikutta sekin, että Albert Järvinen soitti studiossa ensin komppiraidat ja sitten erikseen soolo-osuudet. Suurin ero on kuitenkin biiseissä. Cover-biisit istuvat hyvin Remun ja Cissen laulettavaksi, eivätkä ole niitä ihan kaikkein kuluneimpia. Myös kaksi omaa laulua My Sweet Lily ja Indian istuvat hyvin kokonaisuuteen. Ensimmäisessä Cisse ja Remu vuorottelevat laulussa ja väliosissa Albert Järvinen tyylittelee kitarallaan. Päätösraidan instrumentaalia Indian värittävät Remu ja Cisse intiaanihuudoillaan, jotka taitavat perustua lännenelokuvien intiaaneista antamaan vaikutelmaan. Nyt tuo intiaanien matkimen kuulostaa hieman…

Bändin ensimmäisellä singlellä julkaistusta Little Richardin True Fine Mamasta kuullaan nyt myös ennen julkaisematon nopeampi versio. Toinen aiemmin julkaisematon kappale on The Shadowsin ensimmäiseltä albumilta poimittu instrumentaali Shadoogie. Molemmat taltioitiin Finnlevyn studiossa loppuvuodesta 1973 samassa sessiossa kuin nuo nyt mukana olevat kahden ensimmäisen singlen laulut. Pääosassa instrumentaalilla on Järvinen, mutta myös Häkkinen saa lyhyen soolovuoron. Myös Shadoogie soitetaan nyt hieman nopeammassa tempossa kuin originaalilla. Ei sinänsä ole ihme, että tuo raita jäi aikanaan julkaisematta.

Lisää ennen julkaisemattomia Hurriganes-raitoja on luvussa maaliskuussa julkaistavalla Roadrunnerin 50-vuotisjuhlapainoksella.

7.2.2024 Rami

Levyn tiedot

Rock and Roll All Night Long (50th Anniversary)
Ainoa! – AOPCD 2308
Ainoa! – AOPLP 2308
Julkaistu: 24.11.2023 Tuottaja: Måns Groundstroem
Äänitys: Måns Groundstroem, Jukka Teittinen
Miksaus: Ronnie Kranck, Antti Joki, Paul Jyrälä
Masterointi: Pauli Saastamoinen, Finnvox 2023
Alkuperäisen kannen suunnittelu ja valokuvat: Risto Vuorimies
Katso levyn tiedot ja eri julkaisuvariaatiot Discogs-tietokannasta