Echo Räsänen: Song of Spell

Moni-ilmeistä rootsia Pohjois-Karjalasta

Erkki "Echo" Räsänen on pitkänlinjan rootsmuusikko Pohjois-Karjalasta. Useamman kerran olen kuullut häntä livenä Joensuun vuosinani erilaisissa kokoonpanoissa. Viime vuosina Echo on tainnut keikkailla enimmäkseen toisen joensuulaismuusikon Cane Vuorjoen kanssa. Pari albumiakin kaksikko on julkaissut. Lisäksi kaksikko oli mukana yhden albumin julkaisseessa North Karelian Allstars -kokoonpanossa. Nyt Echo Räsänen on julkaisut ensimmäisen albumin omissa nimissään. Sehän piti oitis hankkia kuunteluun!

Jos soittokaveri Canen muutama vuosi sitten ilmestyneellä Singing Bowl -albumilla oli etnisiä vaikutteita ympäri maailmaa, lepää Echon musiikki pitkälti amerikkalaisen rootsmusiikin perinteessä. Rootsia on tarjolla laajalla skaalalla, bluesia, kantria, bluegrassia, nykytermein kai kaiken voi niputtaa americanaksi. Mukana voi kuulla ripauksen pohjoiskarjalaista pelimannihenkeäkin. Muutama vuosikymmen sitten olisi ollut vaikea uskoa kenenkään tekevän tällaista levyä Joensuussa. Ilahduttavasti rootsmusiikin taitajia löytyy nykyään eri puolilta Suomea.

Echo Räsäsen tuore livetaltiointi albumin laulusta Compass Rose Kolin Ruskabluesista 18.9.2021 Pertti Feller sekä Sampsa Asikainen avustamana.

Ilmeisesti omakustanteena ilmestynyt albumi on taltioitu Guru Studiossa Joensuussa. Varmaan jossakin hämyisessä amerikkalaisessa studiossa tämänlaisen musiikin taltiointiin omistautuneet ammattilaiset olisivat saaneet hivenen viimeistellympää jälkeä aikaan, mutta eipä tarvitse yhtään hävetä Joensuussakaan. Vaikka fyysisten levyjen myynti onkin kutistunut melko olemattomiin, on levyjen julkaisu edelleen monelle marginaalissakin olevalle artistille tärkeä markkinointikeino, kertoa "minäkin teen edelleen musiikkia!" Kaipa onnistuessaan levyjulkaisulla voi tavoittaa edelleenkin uutta yleisöä ja toimiihan levy edelleen keijoilta mukaan saatuna soivana käytinkorttina.

Omaan makuuni mielenkiintoisimmat biisit on ladattu heti alkuun. Avausbiisin You Can't Have Love kiehtovaa melodiaa väritetään pienin annoksin erilaisilla kitaroilla. Biisissä on selvää hittipotentiaalia. Pelimannihenkeä löytyy seuraavasta laulusta (If that's how it's meant) Let it Be. Tämän laulun voisi hyvin kuvitella syntyneen vuosikymmeniä sitten Appalakkien vuoristoseudulla. Rennon tunnelman pääosassa ovat Echon laulu ja banjo sekä Tuomo Paulaston upeasti soiva viulu. Kerrassaan huikeaa meininkiä ja ehdoton suosikkini albumilta. Toinen mainiota pelimannihenkeä uhkuva biisi on albumin nimimelodia Song of Spell, joka kiihtyy loppua kohden aika hulvattomaan menoon.

Maltilla käytetty sähkökitara ja kevyt komppi kuljettavat melodiaa laulussa What if Light (comes a'little closer). Näin muodostuu upea tunnelmapala, joka soljuu eteenpäin tosi vaivattoman tuntuisesti. Eccu Räsänen soitti kitaraa aiemmin joensuulaisessa suosikkibändissäni Houserockersissa ja taisi myös olla pääasiallinen laulusolisti silloin, kun mukana ei ollut vierailevia solisteja. Tuon bändin ohjelmistoon voisivat istua tämän albumin bluesraidat Talkin' some Blues, Sincere Blues ja Compass Rose.

Bluesraidoilla vierailee huuliharpisti Jaska Kilpiäinen, joka soitti joskus Houserockersienkin keikoilla ja onpa tainnut soittaa Echon kanssa muulloinkin. Ei siis ihme, että herrojen yhteistyö toimii jälleen erinomaisesti. Näistä bluesraidoista minua puhutteli parhaiten Sincere Blues. Aiemmin olen kuullut Echon laulavan lähinnä sähköistä bluesia, nyt biisit ovat akustisvoittoisia ja soittotaidottoman korviin kuulostavat pelkistetysti toteutetulta. Jotenkin tuli sellainen tuntuma, että nämä bluesbiisit voisivat toimia paremmin livenä. Toimivat toki näinkin - etenkin Sincere Blues -, mutta ehkä yleisön läsnäolo tuo vielä hiukan lisää kipinää esitykseen.

Instrumentaali Slide in the Sky kuulostaa jammailun tuotokselta. Aika monenlaiseen musiikkiin levyn soittajat näyttävät taipuvan. Tuottajana ja äänittäjänä toiminutta ja osan kitaraosuuksista soittanutta Heikki Marttilaa en muista livenä kuulleeni. Olisiko sama Marttila, joka soitti tyttäreni suosikkibändissä Stella. Pertti Fellerin muistelen nähneeni kitaristina Tepon veljesten porukoissa, mutta hyvin hän tuntuu hallitsevan rummut ja muut kolistimetkin.

Echon albumin biisit ovat ilahduttavasti löytäneet jo tiensä valtakunnallisiin radiokanaviin. Albumin biiseistä henkii samanlainen inhimillinen lämpö ja hyväntuulisuus kuin Echo ja Canen yhteisillä keikoilla ja levyiltäkin. En tiedä milloin Echo on biisit synnyttänyt, mutta tuntuvat hyvin istuvan tähän maailman hetkeen. Nostan hattua ja kummarran! Toivottavasti tarjoutuu tilaisuus kuulla tämän levyn biisejä myös livenä.

Levyn voit hankkia tilaamalla sen suoraan Echolta, vaikkapa hänen Facebook-sivujensa kautta: facebook.com/echorasanen

https://www.facebook.com/echorasanen Echo Räsänen: (If that's How it's meant) Let it Be, 13.8.2021 Ravintolalaima Saimatar, Joensuu

Rami 25.9.2021