Kepa Härkönen: Spicy Tales & Spacey Tones

Mausteisia tarinoita ja tilavia sävyjä

Nimensä mukaan levyllä kuullaan mausteisia tarinoita ja tilavia sävyjä, vai kääntäisikö levyn nimen loppuosan avaruudellisiksi ääniksi. Levyn universaalisen tunnelman perusteella se olisi ihan perusteltua. Levy julkaistiin Suomen lisäksi samaan aikaan myös Ruotsissa ja digitaalisena julkaisuna kansainvälisessä jakelussa. Näkyy olevan myynnissä myös rautalankamusiikin luvatun maan, Japanin verkkokaupoissa. Mielellään tälle levylle ja pitkän linjan rootsmuusikko Kepa Härköselle suo laajempaakin näkyvyyttä ja kuuluvutta!

Oulusta käsin vaikuttava kitaristi ja näköjään myös säveltäjä Kepa Härkönen on julkaissut albumillisen instrumentaalimusiikkia. Härkönen on vaikuttanut Pohjois-Suomen musiikkipiireissä jo kauan. Rovaniemeltä lähtöisin olevan muusikon ensimmäisiä bändejä oli 80-luvun alussa aloittanut Rust, josta sittemmin tuli Wristshakers, jolla osallistuuttiin Rockin SM-kisoihin.

Katso Spicy Tales & Spacey Tones -albumin esittelyvideo YouTubesta

Sittemmin Härkönen on vaikuttanut ainakin kokoonpanoissa Austin Mailer, The Knockouts, Scandinavian Snakes, Kathmandu Blues Band, Aki Mikkonen & Mental Monkeys, Kingmen Combo sekä Surfin' Reindeers. Suurin osa noista bändeistä toimii edelleen ja viime mainittua kokoonpanoa kuullaan itse asiassa tällä levylläkin. Nykyään useimman muusikon arkeen kuuluukin soittaminen monessa kokoonpanossa. Se on toisaalta välttämättömyys toimeentulon hankkimisessa, toisaalta varmaan rikkaus musiikillisesti. Keikkamatkoja Härkönen on tehnyt moneen suuntaan, on käyty mm. Bosnia-Hertsegovissa, Nepalissa, Intiassa, Venäjällä sekä tietysti Pohjoismaissa.

Käytännössähän levyllä soittaa Härkösen ohella puolet Wentus Blues Bandia eli Robban Hagnäs bassoa, Daniel Hjerppe Rumpuja ja Pekka Gröhn koskettimia. Gröhn soittaa myös bassoa ja Hjerppe syntikkaa yhdellä raidalla. Bändiä täydentää yhdellä biisillä myös huilisti Olli Tuomainen. Moneen ehtivän Hagnäsin Ramasound on myös levyn julkaisija.

Kepa Härkönen: Slow Surf ja Misirlou, josta Dick Dale teki 1962 yhden surf-musiikin merkittävimmistä levytyksitä. Video on kuvattu Heinäpään Oluttuvassa, Oulussa 2018

Levyllä kuullaan siis mausteisia tarinoita ja tilavia sävyjä, hyvin monipuolinen levy onkin. Kepa itse kertoo levyn olevan oman mieltymysten mukainen yhdistelmä lainelautailevaa surf-kitarointia, elokuvamusiikkia, jazzblues-sävyjä ja Kuuban rytmejä. Aloituskappale Havana Dream tuo heti mieleeni toissavuotisen Kuuban matkani, jonka aikana musiikkia kuultiin lähes joka paikassa, vaikkei ihan tällaisella kokoonpanolla. En tiedä onko Härkönen itse käynyt Kuubassa, mutta biisissä aistii Havannan katujen ja klubien huolettoman tunnelman.

Monenlaisia vaikutteita voi Härkösen biiseistä aistia. Selvimmin ehkä kuuluu surf-musiikin kaiut, mutta on Härkönen uransa varrella kahlannut selvästi monenlaista muutakin musiikkia. Surf-musiikkiin kuuluva kuulas soundi ja iloinen perusvire levyllä on, vaikka mollissakin soitetaan. Kuuntelin levyä keväisessä auringon paisteessa, silläkin voi tietysti olla pieni vaikutus kokemaani. Jazzin ja bluesin hiukan mystisiä sävyjä kuullaan Lime Green Bluesissa, jossa Gröhn täydentää hienosti Härkösen kitarointia.

The Last Independence Day meksikolaisvaikutteineen on kuin suoraan jostain lännenelokuvasta. Mielessä pyöri sen aikana monta Clint Eastwoodin, John Waynen, Charles Bronsonin, Gary Cooperin‎ tai Henry Fondan tähdittämää leffaa. Hank Marvin lienee myös vaikuttanut Härkösen soittoon ja Lapache lienee kunnianosoitus moneen muuhunkin kitaristiin jälkensä jättäneelle Marvinille. Lapista kotoisi oleva Härkönen vie kuulijat myös porokaravaanille, lieneekö itse joulupukki ollut karavaanin kärjessä punakuononsa kanssa, kellojen kilkettä ainakin kuului ja aivan kuin pientä jännitystä olisi ilmassa.

Escape from the Cityssä kuulin hälyistä, kiihkeää ja kiireistä kaupunkitunnelmaa, mutta myös rauhallisimpia hetkiä. Itselleni se toi mieleen taannoiset työmatkat ruuhka-aikaan. Onneksi nyt eläkeläisenä voi sovittaa kulkunsa noihin rauhallisempiin hetkiin ja pahimman ahdistuksen iskiessä paeta kotiseuduille Pohjois-Karjalaan.

Aloitusbiisi Havana Dream ja loputuskappale Blue Flames nousivat suosikeikseni. "Sinisissä liekeissä" oli jotain tuttua, no ehkä vain tuo hieman melankolinen tunnelma, ehkä kuulin hienoisesti Pulliais-vaikutteita. Silti oli hienoa kuulla suomalaista kitaralevyä, jossa ei jäljitellä maestro Pulliaista. Myös Lime Green Blues vetosi minuun erityisesti kitaran ja koskettimien hienon vuoropuhelun ansiosta.

Kepa Härkönen: Havana Dream, Heinäpään Oluttupa, Oulu 2018

Viime päivinä olen kuunnellut paljon Chet Atkinsin viimeisen päälle huolella soitettuja, äänitettyjä ja tuotettuja levyjä. En nyt halua sen kummemmin verrata Atkinsia ja Härköstä, oma arvonsa on kummallakin ja Atkinsilla on ollut ihan eri resurssit käytössään. Ei kai monikaan Suomalainen voi edes uneksi samanlaisista mahdollisuuksista.

Atkinsin jälkeen on ihan virkistävää kuunnella Härkösen ja kumppaneiden soittoa, jossa eletty elämä ja sen tuomat kokemukset ja virikkeet on jotenkin koko ajan läsnä. Virkistävää on aina myös välillä kuunnella instrumentaalilevyä, jossa voi päästää mielikuvituksen valloilleen ja kehitellä tarinoita sävelten päälle. Levy on ilmestynyt viime elokuussa, mutta sopii mielestäni erinomaisesti juuri nyt, alkukevään hetkiin hienon positiivisen perusvireensä ansiosta.

2.4.2019 Rami