Muksut: Viisumi keväästä syksyyn

Levyn tiedot

"Suomi on masentava maa juuri sen vuoksi, että täällä on niin pimeä ja synkkä ja kylmä ilmasto. Että ihmiset eivät todella voi kokea kesää. Olen kirjoittanut eilen tässä samassa pöydässä pienen laulun. Tässä laulussa annan viisumin keväästä syksyyn. Tässä maassa kun kesä alkaa, alkaa jo syksy näkyä kesän lävitse. Minusta ainoastaan kesällä voi elää. Sitä me odotetaan koko pitkä talvi ja sitten kun se tulee, niin se onkin jo ohi." (Pentti Saarikoski)

Kansikuva: Viisumi keväästä syksyyn

Otavan kirjallinen äänilevy OT-LP 43, Kustannusosakeyhtiö Otava 1967
Äänitys: Matti Sarapaltio, Akkuteollisuus Oy:n Elektrovox-studio, maaliskuu 1967
Sävellykset ja sovitukset: Tapio Lipponen

# kappale sanat
A1 Mustasukkainen Apollo Pentti Saarikoski
A2 Minä soitan sinulle illalla Pentti Saarikoski
A3 Liisankadulla Pentti Saarikoski
A4 Histria Pentti Saarikoski
A5 Niin kuin vierasta maata Pentti Saarikoski
B1 Osaat Anselm Hollo
B2 Voi, kurja otus Anselm Hollo
B3 Kun silmä sumenee Anselm Hollo
B4 Miten mielelläni Anselm Hollo
B5 Lähtö Anselm Hollo

Muusikot:

Inga Hinnerichsen: laulu
Tapio Lipponen: laulu ja kitara
Pekka Mäkinen: laulu ja trumpetti
Seppo Porkka: laulu ja basso
sekä Matti Koskiala: rummut
Lisäksi Minä soitan sinulle illalla kappaleessa soitaa joku Muksuista pianoa ja Lähdöllä urkuja.

Levyä on aikanaan myyty n. 2800 kappaletta ja siitä julkaistiin uusintapainos vuonna 1969. Oma kappaleeni on juuri tätä uusintapainosta. Se eroaa alkuperäisestä takakantensa osalta. Alkuperäisessä painoksessa oli takakannessa luettelo Otavan siihenastisista kirjallisista äänilevyistä. Tässä painoksessa luetteloa ei ole. Sen sijaan uutena on maininta "Levytetty maaliskuussa 1967". Levyn laulut on julkaistu CD muodossa vuonna 1994 ilmestyneellä tupla-CD:llä "Kootut laulut 1966-70" (Siboney SIBCD 6). Tämä kokoelma sisältää kaikkien Muksujen neljän LP:n materiaalin ja lisäksi osan singlejulkaisuista.

Minä soitan sinulle illalla

Minä soitan sinulle illalla
tästä kylmästä maailmasta,
jossa odotan lyhyttä kesää
lumi katoilla on harmaata jo.
Minä odotan sinua silmät auki
saat viisumin keväästä syksyyn
Minä odotan sinua odotan
lumi katoilla on harmaata jo
Sinä lasket hiuksesi hartioille,
että minun on lämmin.
- Pentti Saarikoski -

Miten mielelläni

Miten mielelläni, miten mielelläni,
puhuisinkaan suuresta ilosta.
Maan ja taivaan mehuista
ja rakkaudesta.
Miten mielelläni, miten mielelläni,
liimaisin pyöreän auringon
keskelle taivasta,
keskelle taivasta
levittäisin rehevän ja vihreän maton,
elämää kihisevän vihreän maton,
Miten mielelläni, miten mielelläni.
- Anselm Hollo -

Levyetiketti: Viisumi keväästä syksyyn

Vessa, vesiposti, keittokomero ...

"Muksut on yhtye, jota viime aikoina on kuultu ja nähty kaikkialla, levyillä, radiossa ja teeveessä. Piakkoin heillä on oma show, kuten muillakin onnistuneilla. Muksut esittävät parhaasta päästä nuorimpien runoilijoittemme sanoittamia lauluja tai laulelmia; "Liisankadun" tuntevat kaikki. Nämä kauniit, joskus epäkohtia osoittavat, joskus romanttiset, joskus kansanlaulumaisen surumieliset laulut on säveltänyt yhtyeen henkinen isä, Tapio Lipponen. Muksut ovat nimensä mukaisesti kaikki nuoria: tytöllä on pitkät hiukset ja parilla kavereista parta." Näin Muksut-yhtyettä kuvaillaan levyn takakannessa.

Tapio Lipponen ja Seppo Porkka olivat mukana -60 luvun alun maineikkaassa lauluyhtyeessä Kukonpojat, jossa jonkin aikaa oli mukana myös Jukka Kuoppamäki. Kukonpoikien hajoamisen jälkeen Lipponen perusti Muksut laulu- ja soitinyhtyeen vuonna 1965. Yhtyeen ensimmäiseen kokoonpanoon kuuluivat Lipposen ja Porkan ohella Pekka Mäkinen ja Anu Toiviainen, jotka aikaisemmin olivat olleet mukana Helsingin teinien ohjelmarenkaassa. Tällä kokoonpanolla yhtye levytti PSO:lle neljä singleä vuosina 1966 ja 1967. Yksi näistä singleistä oli tuo edellä mainittu Liisankadulla, josta tulikin varsin suosittu laulu.

Muksut esiintyivät paljon radiossa ja televisiossa. Radiolle he tekivät kuunnelmia sekä lasten- ja kabareeohjelmia. Monet heidän levyttämistä lauluistaankin on peräisin näistä ohjelmista. Muksujen levy-yhtiö Pohjoismaiden Sähkö eli PSO pyrki muokkaamaan yhtyeen linjasta iskelmällisempää, mutta onneksi Otava tuli väliin. Kirjankustantaja Otava oli ryhtynyt julkaisemaan myös äänilevyjä "Otavan kirjallinen äänilevy" -sarjassa. Se tarjosi myös Muksuille levytysmahdollisuutta. Otavan puolesta levyn teosta vastasi kustannustoimittaja Aarne T.K. Lahtinen.

Levy sisältää Pentti Saarikosken ja Anselm Hollon tekstejä. Saarikoskeahan Muksut olivat esittäneet runsaasti jo aiemminkin radio- ja tv-esiintymisissään. Kaksi levyillä kuultavista lauluista Muksut olivat levyttäneet jo edellisenä vuonna PSO:n julkaisemille singleleille; Liisankadulla (Parlophone PAR 974) ja Niin kuin vierasta maata (Blue Master BLU 637). Nuokin kappaleet levytettiin kuitenkin uudelleen tätä albumia varten. Kesällä 1966 Muksut esittivät "Kirjailijakuvia" -ohjelmasarjan ohjelmassa "Pentti Saarikoski 30 vuotta" Saarikosken haastattelujen lomassa hänen runojaan. Tuossa ohjelmassa Saarikoski totesi muun muassa: "Olen oppinut kirjoittamaan käsin. Nyt täytyy liikkua paikasta paikkaan koko ajan, vihko taskussa. Silloin kun rupeaa kirjoittamaan, se on kuin joku seikkailu." Tällä tavoin, missä milloinkin, hän kirjoitti myös nämä levylle päätyneet runonsa. Kauimpana syntyi Histria runo, jonka Saarikoski lähetti Lipposelle sävellettäväksi Bukarestista.

Anselm Hollo on kirjoittanut runonsa Isle Of Wightin saarella Englannissa, jossa hän tuolloin asui. Hollonkin runot ovat varta vasten sävellettäväksi tehtyjä ja pääsoin tätä levyä varten tehtyjä. Hollo kirjoitti Otavan Aarne T.K. Lahtiselle lähettämäsään runojen saatekirjelmässä: "Kirjoitan näitä runojani koska kukaan muu ei kirjoita niitä puolestani, ellen minä kirjoittaisi, ne jäisivät kirjoittamatta, lukematta, kuulematta. Minusta se olisi suuri sääli."

Levyllä on hiukan elävän esityksen tuntua. Äänitykset eivät ole viimeisen päälle hiottuja ja tulkinnoista huokuu jonkinlainen kabaree- tai karnevaalimeininki. Pääosassa ovat tekstit, joita Lipposen sävellykset ja Muksujen esitykset tukevat hienosti. Miesten hiukan karheat ja paikoin alavireiset äänet sulautuvat yllättävän hyvin Toiviaisen tilalle vaihtuneen herkkä-äänisen Inga Hinnerichsenin lauluun. Muksuthan mielletäänkin usein nimenomaan lauluyhtyeeksi. Instrumentit ovatkin enemmän taustalla. Pekka Mäkisen trumpettisoolot ovat kuitenkin Muksujen peruselementtejä, joita ilman esimerkiksi Miten mielelläni jäisi varsin valjuksi. Komppiryhmää täydentämään levylle on otettu rumpali. Matti Koskiala. Paikoitellen rytmi tuntuu ontuvan hieman, mutta pienine puutteineenkin levy on tänä päivänäkin tuoreen ja kiehtovan tuntuinen.

Oma suosikkilauluni on levyn "nimikkokappale" Minä soitan sinulle illalla. Lipposen sävelet loihtivat hyvin runon hiukan alakuloisen tunnelman esiin. Porkan basson pehmeä saundi luo leppeän rytmin lauluun ja kaiken kruunaa Inga Hinnerichsenin aito 60-lukulainen kaihoisa laulu. Hollon teksteistä tänä päivänä puhuttelevin on Miten mielelläni. Sen Muksut levyttivät uudelleen myöhemmin samana vuonna PSO:lle singlejulkaisua (Blue Master BLU 675) varten.

Muksujen laulut on tehty useimmiten tiettyjä tilanteita varten esimerkiksi tv- tai radio-ohjelmiin, eikä niille varmaan monesti ajateltu pitkää ikää. Kaikkiaan Muksut tekivät viisivuotisen uransa aikana yli 200 laulua, joista levyille päätyi 59 kappaletta. Ainakin tämän levyn laulut ovat kestäneet hyvin aikaa. Lauluihin sisältyy tietysti 60-luvun lopun ilmapiiriä, jota siihen aikaan elämätön ei niistä samalla lailla kuule.

Levyn sisäkanteen on painettu laulujen sanat, niin kuin tällaiseen levyyn kuuluukin. Takakannessa Lipponen esittelee Muksut: "On hyvin vaikeaa keksiä mitään hyvää ihmisistä, joita joutuu katselemaan joka päivä. Mutta yritetään nyt, Inga Hinnerichsen on turkulainen opiskelijatyttö, joka nykyään vaikuttaa Muksujen pulssiin; hän piirtää hevosia, soittaa flamencoa. Seppo Porkka on Helsingin Teknillisessä koulussa, siinä sisäoppilaitoksessa, ja on menossa naimisiin, poikaparka. Pekka "Schaibu" Mäkinen on romanttisesta ulkonäöstään huolimatta liikealalla. Itse olen suurin ja kaunein"

Lisää tietoa Muksuista:

Viisumi ja maalaispoika

1960-luvun lopulla kuuntelin paljon radiota ja mistäpä olisin muualta musiikkia kuullutkaan. Levysoitin oli tuolloin varsin kallis kapine. Siihen meillä ei ollut varaa. Isä oli tosin ostanut viimeisinä hankintoinaan ennen varhaista kuolemaansa meille lapsille Hitachin kelanauhurin ja sillä äänitin innokkaasti musiikkia radiosta. Suosikkejani olivat Eero ja Jussi & The Boys sekä tietysti Beatles ja Rolling Stones ja erityisesti jo tuolloin Elvis. Näiden ohella kuuntelin pahimman murrosiän suvaitsemattomuuden mentyä toki hyvin monenlaista muutakin musiikkia. Valtavirrasta poikkeavana korvaani tarttui myös joskus Muksut yhtyeen esityksiä, joissa erityisesti huomioni kiinnittyi teksteihin. Ne tuntuivat jollainlailla kiehtovilta. Sitten huomasin kotikuntani Polvijärven kirjastoon hankitun Otavan julkaiseman Muksujen ensimmäisen albumin. Kävin kuuntelemassa levyä silloin tällöin, samalla kun kuuntelin toista silloista suosikkilevyäni Eero Koivistoisen Valtakunta LP:tä, joka niinikään oli Otavan julkaisema.

Muutettuani 1970 -luvun alkupuolella Tampereelle ja säästettyäni hiukan, hankin ensimmäisen levysoittimeni. Se oli Riikassa eli silloisessa Neuvostoliitossa valmistettu Rigonda Bolshoi merkkinen radion ja levysoittimen yhdistelmä. Tampereenkin kaupunginkirjastosta löytyi myös tämä Muksujen levy, joka sitten jossain vaiheessa tuli nauhoitettua c-kasetille yhdessä Muksujen kahden seuraavan albumin - Olé Finlandia ja Pienen pieni - kanssa. Tuota nauhaa on tullut soiteltua vuodesta toiseen. Välillä on varmaan vierähtänyt useitakin vuosia, mutta aina se on tullut uudelleen kaivettua esiin.

Joitakin aikoja sitten bongasin Joensuun kaupungin kirjaston valikoimista Muksujen Kootut laulut 1966-70 CD:n. Tuo levyhän ilmestyi jo nelisen vuotta sitten. Jostain syystä en ole tullut sitä hankkineeksi. Ehkä CD-formaatti ei oikein tunnu soveliaalta noille lauluille. Vähän tämän jälkeen kesäkuun lopulla, tänä sateisena kesänä 1998 poikkesin Joensuulaiseen Levy-Eskot putiikkiin. Tuo on varsin nuori levyliike Kauppakadulla, jota muutamat nuoret ovat pyörittäneet jonkin aikaa. Käyn silloin tällöin selaamassa siellä käytettyjen levyjen hyllyn. No kuinka ollakaan siellä hiukan orpona muiden lomassa sattui olemaan Muksujen "viisumikin". Orpona siksi, että levy on normaalia pienikokoisempi, vain 25 cm. Kaupan muu valikoima oli lisäksi huomattavasti uudempaa vuosikertaa. Levy oli erittäin hyväkuntoinen. Kansiaan myöten lähes uuden veroinen. Siis ilmeisesti jonkun hyllyssä vuosia uinunut. Hintapyyntökin oli hyvin kohtuullinen; 150 mk. Niinpä levy vaihtoi omistajaa sekä ostajan että kauppiaan vakuutelleessa tyytyväisyyttään.

8/1998