Kapa Ahosen & Nääsvillen Veljesten tarina Osa 3

Kohti ensilevytystä

Vuoden 1969 alussa voimaan tullut alkoholilain muutos salli keskioluen myynnin baareissa ja kaupoissa. Anniskeluoikeudet annettiin vuoden 1969 aikana 2500 ravitsemusliikkeelle. Keskiolutbaarien nousu verotti väkeä tanssilavoilta. Keikkatilaisuudet vähenivät ja orkesterit pienenivät ja keikkamatkat pitenivät. Kapa Ahosellakin 70-luku alkoi hieman epävarmemmissa tunnelmissa, bändit vaihtuivat ja väliin tuli satunnaisia säestyskeikkoja. Askel, askeleelta ura kuitenkin kehittyi. Edessä olivat ensimmäiset televisio- ja radioesiintymiset ja pian Kapa löysi itsenä levystudiosta ja rockoopperasta.

Bändirintamalla Taistelevat Metsot oli kunnianhimoisempi kokeilu. "Taistelevat Metsot, se oli hyvä bändi 60-70 lukujen taitteessa. Soitettiin tyylikästä meininkiä, tuollaista folk ja kantri-aluetta, ’(Sittin' On) The Dock of the Bay’ ja ’New World In The Morning’ Roger Whittagerin biisi, Chicagoakin soitettiin. Kitaristina oli Olli Koiviola, minä soitin bassoa, Telkkisen Kassu edesmennyt loistava muusikko, lauloi myös sekä soitti huilua ja fonia ja sitten oli Vuorisen Esko rummuissa". Erikoinen kokoonpano rajoitti keikkatarjontaa, säestyskeikoille ei ollut asiaa kosketinsoittajan puuttuessa. Taistelevat Metsot oli jonkin aikaa vakio-orkesterina Tampereen ylioppilastalon keskiviikko-, perjantai- ja sunnuntai-iltojen tansseissa Paula Koivuniemen trion ohella.

Taistelevien Metsojen riveissä tulivat Kapan ensimmäiset radio- ja televisioesiintymiset. TV2:ssa pyöri syyskaudella 1971 Kuntokakkonen -niminen ohjelma, joka sisälsi asiantuntijoiden keskusteluja ja erilaissa liikuntatilaisuuksissa nauhoitettuja osuuksia. Ohjelman tekijöiden kunnianhimoisena tavoitteena oli kohottaa kansalaisten kuntoa. Ohjelmaan sisältyi musiikkiesityksiä, joissa Taistelevat Metsot, useimmiten pianisti Raimo Rantasella vahvistettuna, säesti vierailevia solisteja. Kapa muistelee solisteina vierailleen ainakin Paula Koivuniemen ja Tapio Rautavaaran.

"Ohjelman toimittaja oli edesmennyt, erittäin ansioitunut urheilutoimittaja Antero Karapalo. Telkkisen Kalevi, joka meillä soitti huilua ja saksofonia, oli hyvä kaveri Karapalon kanssa, jostain syystä Karapalo tykkäsi meistä. Vahvistuksena oli kosketinsoittimilla Rantasen Ramilla, tasaviritteinen sointi piti olla. Hän oli Tampereen paras kosketinsoittaja ja haitariakin soitti välillä. Olis päässyt TV2:n kapellimestariksi, mutta ei halunnut".

Taistelevat Metsot taltioivat Koivuniemen kanssa aiemmin samana vuonna myös musiikkia Yleisradion radiolähetyksiä varten. Ehkä silloinkin oli Rantanen mukana, muisteli Ahonen. Pian noiden esiintymisten jälkeen Taistelevat Metsot kuitenkin hajosi. "Jukka Kuoppamäki oli ohjelmatoimiston kautta pyytänyt bändikseen, mutta ei me haluttu mennä, kun meillä oli niin oma profiili. Meillä oli tyylikäs ohjelmisto. Bändi taru päättyi kuitenkin pian, kun Vuorisen Esko lähti Helsinkiin soittamaan Oopperaan. Siitä bändistä olisi kyllä voinut tulla vaikka mitä."

Tässä Ylen arkistosta katkelma 31.10.1971 lähetetystä Kuntokakkosen jaksosta, jossa Taistelevat Metsot säestivät Paula Koivuniemeä. Esitys on kuvattu Messukylän koululaisten valistustilaisuudesta. Paula Koivuniemi laulama Chirpy Chirpy Cheep Cheep oli tuonna vuona iso hitti englantilaisen Middle of the Road -yhtyeen esittämänä.

Levystudioon

Ahosen bändikaveri Kalevi "Kallu" Telkkinen oli jo soittanut 1969 Pauli Räsäsen levytyksessä. Kapan vuoro astua studioon tuli keväällä 1971. Henry Haapalaisen oli perustanut 1970 Fonovox -nimisen levy-yhtiön, jonka ensimmäisiä artisteja oli taiteilijanimeä Salomon käyttänyt Timo Silvennoinen. Haapalainen käytti varhaisissa seissioissaan paljon tamperelaisia muusikoita. Kapa Ahonen ei enää muista miten päätyi mukaan Salomonin Microvox-studiossa, Lahdessa pidettyyn sessioon. Mukana studiossa olivat myös Taistelevat Metsot bändissä soittaneet kitaristi Olli Koiviola ja saksofonisti Kalevi Telkkinen. Kapa soitti bassoa ja lauloi taustalla. Jostakin syystä levyetikettiin on taustabändiksi merkitty kuitenkin Kari Larne Group. Salomonin single julkaistiin alkuvuodesta 1972 ilman suurempaa menestystä.

Ehkä Ahonen oli tehnyt vaikutuksen Haapalaiseen, koskapa tämä tarjosi Kapalle mahdollisuutta omankin sinkun tekoon myöhemmin samana vuonna. Singlen A-puolelle päätyi Ahosen ensimmäinen levytetty laulu Ollaan me näin vaan. Laulun sovitti monipuolinen tamperelainen jazz-, rock- ja tanssimuusikko Raimo Rantanen. Kari Larne Groupin lisäksi taustalla on myös puhaltajia.

"Nurmikallion studiossa tehtiin singleä. ’Ollaan me näin vaan’ tehtiin yhdessä Telkkisen Kallun kanssa, vaikka se mun nimiin on merkitty. Ne biisit on ihan hirveitä mun mielestä, kun niitä nyt ajattelee. Olihan se kuitenkin iso juttu päästä levyttämään. Olihan se silti silloin iso juttu. Tehtiin myöhään illalla levyä. Mä en päässyt sieltä Lahdesta, kun levy oli tehty, vaan yövyin siellä. Nukuin jossain puiston penkillä, kunnes aamuvuoro lähti Tampereelle. Kyllä mä olin kuin kuningas omassa mielessäni, single oltiin levytetty. Se tuntui vaan niin hienolta. Vahva tunnemuisto siitä jäi. Muistan sen hetken vielä..."

Sinkun kääntöpuolelle tuli Haapalaisen köykäinen iskelmä Kun huomen saa. "Siinä se on. Suomen Irwin kakkonen. Tietenkin hiukan hiomattomana, mutta yritys tyydyttävä 7. Kapan oma ykkössävellys on kuin ison esikuvansa nuottipinosta nykäisty. Uusia yrittäjiä keskinkertaisine ääninen tuntuu löytyvän, mutta missä on se mies, joka kerrankin itse säveltäisi jotain poikkeavaa", näin levyä ruoti kuukauden DJ Krister Jernberg Suosikissa (2/1972). Levy ilmestyi luultavasti alkuvuodesta 1972, kun Järnbergkin oli saanut sen jo käsiinsä. Ensisingle ei tehnyt tähteä Kapasta.

Näin jälkeenpäin Kapaa hieman hävettää puhua ensisinglestään. Aika raakile hän kieltämättä oli vielä lauluntekijänä, eikä sitä itsekään kiistä. "Koko singlen voi hyvin unohtaa". Ahonen mainitsee tuohon aikaan kuunnelleensa enemmän Cat Stevensin, Gordon Lightfootin, Tom Paxtonin, James Taylorin ja Glen Campbellin kaltaisia artisteja, folk- ja kantriosastoa sekä laulelmia. "Mä tykkään Gordon Lightfootin tyylistä tehdä lauluja, se on sitä aluetta joka edelleen kiinnostaa mua, nää laivaonnettomuudet (The Wreck of the Edmund Fitzgerald) ja muut, sekä Early Mornin' Rain, jota monet ovat levyttäneet". Kantri tuli vahvemmin kuvaan vasta Göteborgissa.

Rockoopperaan

Merkittävä kokemus ja etappi Kapa Ahosen uralla oli Tampereen Popteatterin Jeesuksen seitsemästä viimeisestä elinpäivästä kertova Jeesus Kristus Supertähti -rockooppera. Andrew Lloyd Webberin säveltämä ja Tim Ricen kirjoittama rockooppera oli julkaistu tupla-albumina 1970 ja saanut ensiesityksensä Broadwaylla 12.10.1971. Lontoon Palace Theatressa se nähtiin seuraavana vuonna. Syksyllä 1968 perustettu Reijo Paukun johtama Tampereen Popteatteri oli noussut valtakunnalliseen julkisuuteen Gerome Ragnin ja James Radon kirjoittamalla ja Galt MacDermotin säveltämällä hippimusikaalilla Hair. Sen ensiesitys oli Tampereen Teatterikesässä elokuussa 1969. Se oli ollut 250 esityskerrallaan myös taloudellinen menestys.

Popteatterin seuraavat produktiot, kristillishenkisen musikaali Salvation ja West Side Story eivät menestyneet odotetusti. Niiden välissä tehty Astrid Lindgrenin lastenklassikosta Peppi Pitkätossu sentään kohtuullisesti. Syyskuussa oli jo kerrottu Jeesus Kristus Supertähti -rockoopperan tulosta Tampereelle. Toteutus kuitenkin viivästyi, kun Popteatterilla ei ollut rahaa korkeiden ennakkomaksujen maksamiseen ja teatterilta oli jäänyt osa West Side Storyn palkoista maksamatta muusikoille. Lopulta taloudelliset ongelmat voitettiin ja musikaalin kantaesitys nähtiin Tampereen jäähallissa 19.8.1972.

"Reijo Paukun Jesus Kristus rockoopperassa Vedin Herodeksen ja välipappi Hannaksen roolin ja välillä kuorossa. Hulluuksissani heitin joskus sen käsikirjoituksen menemään. Nyt se olisi ihan museotavaraa, hyvää tekstiä. Mitä muusikkona voi ajatella, silloin opin kaiken eniten, notkuin kaikki päivät siellä harjoituksissa, siellä oli kaikki Tampereen parhaat muusikot, oli torven soittajia ja viulisteja ja kaikkia siellä. Se oli mulle opettavaisinta muusikkona, sain seurata sentin päästä sitä kuviota ja heitin itekin osani sinne."

Rockooppera aiheutti kohua mediassa jo pitkin edellistä talvea ja kevättä. Yleisradio osallistui ennakkokohuun 30.3.1972 lähettämässään Pop Story -ohjelmassa. Ohjelmassa esittettiin useita oopperan lauluja, joiden välissä ohjelman juontaja kyseli artisteilta heidän suhteestaan uskontoon ja musikaaliin. Ooperan esiintyjiä ei ilmeisesti olltu vielä kiinnitetty. Ohjelman esiintyjistä ainoastaan Raya eli Raija Alenius oli Maria Magdaleena roolissa mukana Tampereen Popteatterin esityksessä.

Helsingin Sanomat kertoi 21.5.1972 Timo Silvennoisen tulleen valituksi Jeesuksen rooliin. Hesarin mukaan Danny oli myös ollut ehdolla päärooliin. Muissa keskeisissä rooleissa olivat edellä mainittujen lisäksi Pekka Pajula (Juudas), Juha Räsänen (Pontius Pilatus) ja Jukka Siikavire (Kaifas). Jeesus Kristus Supertähdestä ei tullut Hairin kaltaista menestystä. Esityspaikkana toimi Tampereen jäähalli, Yleisölle oli varattu hallin toinen pitkä sivu ja toinen puoli toimi näyttämönä. Yleisö jäi näin aika kauas näyttämöstä. Ensi-iltaa häiritsi pommiuhka, jonka vuoksi yleisö jouduttiin poistamaan hallista. Uhkaus oli kuitenkin aiheeton ja esitys pääsi alkamaan myöhässä.

Ensi-iltaa seurasi noin 4000 hengen yleisö. Kaikkiaan Tampereella esitettiin kuusi tai seitsemän näytöstä. Syksyllä 1972 vierailtiin vielä Helsingin Finlandiatalossa. Jeesus Kristus Supertähti jäi Popteatterin viimeiseksi ohjelmaksi.

Paula Koivuniemen bändiin

Seuraavaksi Ahonen siirtyi jo tutuksi tulleen Paula Koivuniemen yhtyeeseen. Koivuniemi oli keikkaillut useamman vuoden vaihtelevien orkestereiden solistina. Kapa Ahonenkin oli soittanut Koivuniemen keikoilla jo moneen kertaan sekä säestänyt Koivuniemeä televisiossa ja radiossakin. Keikasta toiseen vaihtuviin bändeihin kyllästyttyään Paula oli vaatinut keikkojaan myyneeltä Viihdeohjelmilta omaa bändiä. Rumpali Harri Lehti, josta sittemmin tuli Paulan ensimmäinen aviomies oli saanut tehtävän koota bändin.

Paula Koivuniemen ensimmäinen, aiemmista singleistä koottu albumi ilmestyi niihin aikoihin, kun Kapasta tuli hänen bändinsä basisti.

"Siinä oli silloin Lehden Harri, Paulan virallinen mies, hän soitti rumpuja, minä soitin bassoa ja lauloin ennen kuin suuri tähti Pauli tuli lavalle, sitten oli kitaristi Raivion Eppi, Risto Hiltunen TV2:n tuleva kapellimestari soitti kosketinsoittimia. Tehtiin Lapin rundia, taidettiin käydä kerran jopa Tavastialla. Soitettiin sitä huttua mitä Paula oli tehnyt, Jos sä konduktöörin nait, Jos helmiä kyyneleet ois ja näitä kaikkea. Ei millään pahalla, mutta iskelmämaailma, ei se mua tavoittanut koskaan. Paula on loistava laulaja ja kaikkea, me ollaan saman ikäisiä, vain muutama viikko meitä erottaa."

Ei millään pahalla, mutta iskelmämaailma, ei se mua tavoittanut koskaan

Kantria Kapa ahmi noihin aikoihin Jussi Raittisen Ylelle tekemästä Kantrikotvasesta. Koivuniemen bändin ohjelmistossakin oli jo kantria ja folkia, Tom Paxtonia, James Tayloria, Glen Campbellia, Puuvillapeltoja laulettiin myös. Paula halusi ottaa aina mukaan jonkun maailmanhitin. Yhteen aikaan aloitusbiisinä oli "Pround Mary". Aloituksen piti olla kaikille tuttu, sitten tuli Perhonen ja muut Paulan laulut".

"Lapin rundillakin oltiin pienessä Hanomagissa, kiistelevä pariskunta etupenkillä Harri Lehti ajoi autoa ja Paula istui vieressä. Me kolme soittajaa oltiin takana. Laulukaappien päälle oli laitettu joku patja, siinä me istuttiin ja seurattiin toisiamme päivä tolkulla, viikkotolkulla, taas mentiin seuraavaan paikkaan. Kyllä se näytti tuon arjen. Kerran säestettiin Riihimäellä Delta Rhythm Boysia. Olin pirunmoisessa kuumeessa ja minun piti soittaa bassolinjaa, enkä kuullut rummuista yhtään mitään, jännitti niin paljon, kun Riihimäellä oli niin paljon porukkaa."

Kapan 70-luvun alun tanssibändeihin kuului myös Vaaleanpunaiset Pantterit. "Tanssikeikkaa soitettiin, laivoilla oltiin aika paljon, pääosin ravintolamuusikkoina soiteltiin. Hyviä soittajia siinä oli, rumpalina oli Pekka Lehtinen, joka soitti aiemmin Mauri Lehtisen triossa. Kosketinsoittajana ja toisena laulusolistina oli Nalle Vartiainen, joka soitti myöhemmin Nääsvillen Veljesten ensimmäisessä kokoonpanossa.

"Nalle oli hyvä pianisti ja virikkeiden antaja mm. sovituksissa ja kaikkea muuta, oli meidän yhtyeen paras laulaja, hänellä oli molliviritteinen ääni. Muistaakseni asuu nykyään Kaarinassa, silloin tällöin soittelee, aina jäädään juttelemaan, kun nähdään. Nalle soitteli myöhemmin muusikkoystävänsä kanssa duona pubeissa, kunnes karaoke tuli ja lopetti keikat. Mä olen vähän mustasukkainen karaokehommalle. Vei paljon elävää musiikkia pubeista, kun se tuli. Mä luulin että se oli ohi menevä ilmiö, mutta ei, kyllä se jäi". Vaaleanpunaisten panttereiden keikalla Raumalla Kapa Ahonen tapasi Oilin, josta pari vuotta myöhemmin tuli hänen vaimonsa.

Finnvoxilta Göteborgiin

Syksyllä 1974 tieto Ahosen kyvyistä oli kantautunut Love Recordsin Otto Donnerin korviin. "Se lähti niin, että entinen tyttöystäväni oli tavannut Otto Donnerin jossain juhlissa ja jutellut Donnerille musta. Otto oli sanonut käske Kapan soittaa. Minä soitin ja siitä se lähti liikkeelle. Menin Lovelle käymään Pitäjänmäelle, otin kitaran mukaan ja rallattelin siinä lauluja. Lyötiin kiinni studiopäivä ja Otto sanoi, että heillä on kyllä soittajat", muistelee Ahonen. Studioon tultuaan Ahonen yllättyi, kun säestävä bändi oli Wigwam.

"Se oli ihan miellyttävä tilaisuus. Vieläkin pitää nipistellä, pitääkö tää kaikki paikkaansa". Laulun julkaisu meinasi tyssätä heti alkuunsa Ahosen ilmoitettua pian Donnerille muuttavansa monen Pohjois-Karjalasta lähteneen tavoin Ruotsiin. Ahonen lupasi kuitenkin lähettää Göteborgista tallenteen sinkun kääntöpuolta varten. "Otto soitteli myöhemmin, kun olin Göteborgissa ja sanoi, tule Suomeen Kapa niin ruvetaan tekemään hommia yhdessä".

Ahonen jäi kuitenkin Göteborgiin ja teki sinkun B-puolen paikallisessa studiossa Göteborgissa. Äänittäjänä toimi ensimmäisestä maailmanmaineeseen nousseesta ruotsalaisbändistä, Spotnicks-yhtyeestä suomalaisillekin tuttu Bob Lander eli oikealta nimeltään Bo Starander. "Jätin siihen tarkoituksella väliosan, johon olis voinut soittaa jotain huilua tai viulua ja häntään jotain pikku riffejä, ei Otto siihen mitään lisännyt, nyt siinä on vain pelkkää komppia". Loven julkaisemalla singlellä Ruotsissa tehty tallenne kuullaan sellaisenaan.

Olikohan Wigwam kuitenkaan onnistunut valinta tuo biisin taltioimiseen, vaikka loistavia muusikoita ovatkin. Ehkä Donnerkaan ei tavoittanut sitä kotiseudultaan Pohjois-Karjalasta irtirevityn kaipuun tunnetta mitä lauluntekijä laulussaan tilittää. Laulun ja musisoinnin välille ei oikein synny tasapainoa. Viimeisen säkeistön läl-lä-lää -osuus, jota ei kuulla myöhemmin tehdyissä uudelleen levytyksissä, latistaa hieman tekstin tunnelmaa. Aivan kuin lauluntekijältä olisi jäänyt viimeinen säkeistö kesken. Ahonen itse vaikuttaa olleen hieman epävarma Finnvoxilla. Ehkä biisi tai tapa, jolla sen esittäisi, ei ollut hänenkään mielessä vielä lopullisesti kypsynyt.

Sen singlen kautta syntyi tarve levyttää lisää musiikkia

Ahonen kuulostaa paljon varmemmalta tulkitessaan lauluaan naapurin tytöstä. Siinä laulu ja vähäeleinen tausta ovat tasapainossa keskenään. "Sen singlen kautta syntyi tarve levyttää lisää musiikkia. Loven aika antoi voimavaroja ponnistella muusikontyössä eteenpäin. Luulen, että ilman Lovea en olisi lauluntekijänä niin ehdoton kuin mitä olen", arvio Ahonen Pop-lehden Juha Rantalalle 2002 antamassaan haastattelussa.

Israelin sekä Egyptin ja Syyrian välillä lokakuussa 1973 käyty sota johti maailmanlaajuiseen öljykriisiin. Arabimaat nostivat öljynhinnan moninkertaiseksi. Seurauksena oli voimakas inflaatio ja taloustaantuma myös Suomessa. Työpaikat vähenivät, ensimmäisten joukossa se tuntui palveluammateissa, myös keikkamuusikoiden työtilaisuudet vähenivät. Lukemattomat Pohjois-Karjalasta, Kainuusta tai Lapista etelään muuttaneet jatkoivat matkaansa leveämmän leivän perässä Ruotsiin. Sinne Kapa Ahonenkin siirtyi kaverinsa houkuttelemana syksyllä 1974 pian Finnvoxin studiolla käynnin jälkeen.

"Göteborg oli upea paikka, siellä saattoi olla kuukauden sisällä Scandinavium-hallissa Jethro Tull, Eagles ja Cat Stevens. Kaikki me käytiin vaimon kanssa katsomassa. Monta kertaa nää taiteilija tulivat nimenomaan Göteborgiin, eivät jatkaneet enää Tukholmaan". Suomalaisia iskelmätähtiä kävi myös usein vierailulla Göteborgilla. Kapan bändejä olivat muun muassa Karhukopla ja Daltonin veljekset. Usein he saivat säestää suomalaisartisteja kuten Markus Allan ja Berit. "Viikonloppuisin saattoi suomalaista musiikkia kuulla kolmena iltana viikossa. Kenguru, Kolme kruunua ja Party Havanna niissä voi kuulla suomalaistähtiä. Se oli iskelmän kulta-aikaa, yleisö arvosti suomalaisia iskelmätähtiä, ne kaipasi suomalaista kulttuuria. Siihen aikaan Göteborgissa asui 30.000 suomalaista".

Göteborg oli upea paikka, siellä saattoi olla kuukauden sisään Jethro Tull, Eagles ja Cat Stevens

Ahosen Raumalla tapaama Oili oli muuttanut Göteborgiin kesällä 1975 ja 1977 syntyi heidän tyttärensä. Siinä välissä mentiin naimisiin kesäkuussa 1976. Väliin mieleen hiipi ajatus paluusta Suomeen. "Olin AMU-centerin kielikurssilla, ne sano Kapa jää tänne, sulla on hyvä tulevaisuus täällä, opiskelet kolme vuotta niin pääset päiväkotiin lastentarjan opettajaksi, laulat ja soitat, siellä on suomalaisia lapsia. Jää tänne. Jos olisin jäänyt, mulla olis varmaan ruotsalainen vaimo ja lapsia. Olisin jo eläkkeellä siellä".

Kapa Ahonen Göteborgilaisessa studiossa 1977

Päivätöissä Ahonen leikkasi peltiä ja viikonloput keikkaili suomalaisten suosimissa paikoissa Göteborgissa, Boråsissa, Malmössä, Västeråsissa. Kokoonpano vaihtelivat, bändissä oli monia kansallisuuksia "jugoslavialainen kitaristi, kanadalainen viulunsoittaja, suomalainen rumpali, ruotsalainen kitaristi… hyviä soittajia". Demoja Ahonen muistaa työstäneensä ruotsissa eri kokoonpanojen kanssa ja lähettäneensä niitä Suomeenkin moneen eri levy-yhtiöön. "Kyllä mä sielläkin tein lauluja ja kaikkea muuta. Kun sieltä piti lähettää jotain demoja tänne Suomeen, ois pitänyt päästä silmätysten tuottajien kanssa."

Yhden levy-yhtiön kanssa kuitenkin tärppäsi. Daltonin veljekset tekivät yhden singlen Jukka Kuoppamäen Satsangalle. Bändissä oli jo tuolloin Harry Frantsi, joka myöhemmin soitti Nääsvillen Veljeksissä. Muut soittajat olivat ruotsalaisia, joiden nimiä Kapa ei enää muista. Ei voi kuin hymähtää / On turha olla toivoton single ei menestynyt. Osaltaan siihen vaikutti sekin, että Satsangan talous oli tuossa vaiheessa jo pahasti kuralla ja yhtiön toiminta loppui pian singlen julkaisun jälkeen. "Seppo Hanski taisi olla siellä puuhamies, joka touhuili ja yritti saada pidettyä Satsangaa hengissä. Tää levy meni siinä pesuvesien mukana." Ruotsissa ymmärrettiin enemmän Ahosta kiinnostavan musiikin perään, mutta demot eivät tuottaneet tulosta siellä.

3.10.2024 Rami Öystilä

Lähteet:

• Kapa Ahosen haastattelut 6-9/2024
• Suonna Kononen: Mystiset metsätyömiehet ja keskikalja-cowboyt – retkiä suomikantriin ja sen persoonallisuuksien pariin, Samakko 2018
• Iso joukko lehdissä julkaistuja artikkeleita ja haastatteluja
• Kapa Ahosen ja Nääsvillen Veljesten äänitejulkaisut