Pepe levytti uusiksi 30 aiemmin jo levyttämäänsä laulua valmistautuessaan juhlakiertueelle. Juhlaan antoi aihetta 60-vuotissyntymäpäivä ja toisena rajapyykkinä 40-vuotta Saat miehen kyyneliin-hitin levytyksestä. CD:n kansilehtisen mukaan laulut on tehty uusiksi tämän päivän taidolla ja tekniikalla. Kansilehtisessä hehkutetaan myös Pepen tekevän jälleen mestarillisen comebackin.

Uusiksi on tehty Jormas- ja Paradise-levytyksiä ja myöhempää Pepen soolotuotantoa. Joissakin haastatteluissa Pepe vähätteli aikaisempia levytyksiään ja niiden laatua sekä tekniikan että oman laulusuorituksensa osalta. On tietysti selvää, ettei varsinkaan 60-luvulla äänitystekniikka Suomessa ollut mitään huipputasoa, eikä äänittäjät aina oikein hallinneet rockbändien levytyksiä. Ehkä joskus äänittäjät eivät niin olleet kiinnostuneetkaan panostamaan silloisten bändien äänityksiin.

Pepe on levyttänyt monet näistä lauluosta jo aiemminkin uusiksi, osan moneenkin kertaan. Nyt levyllä on kieltämättä osaavia soittajia mukana. Pepe on itse vastannut äänityksistä ja tuottanut levyn. Siten hän on saanut talteen haluamaansa jälkeä. Onko tulos sitten parempi kuin originaalilevytyksillä? Varmaan ainakin osalla 60-luvulla levytetyistä lauluista tulos on teknisesti parempi. Pepe on erinomainen laulaja, parempaa saa kevyen musiikin tulkitsijoista hakea, eikä taida löytyä. Sitä voi kysyä onko hän yhtä erinomainen tuottaja ja äänittäjä.

Varmasti Pepe on vuosien mittaan kehittynyt laulajana, sitä ei voine kukaan kiistää. Silti en jaksa innostua tästä levystä, eikä tainnut innostua kovin moni muukaan. Monet näistä lauluista ovat piirtyneet ihmisten mieleen juuri noina alkuperäisinä versioina. Niiden magia perustuu niihin samalla kiinnittyneisiin, kuuntelijoille merkityksellisiin mitä moninaisempiin muistoihin. Ei silloin ole niin merkitystä sillä, onko niillä jotain teknisiä tai taiteellisia puutteita.

Sitä paitsi, kyllä suurin osa näiden laulujen originaalilevytyksistäkin on ollut jo niin taiteellisesti kuin teknisestikin ihan kurantteja. Musiikissa ei koskettava lopputulos synny yksin siitä, että soitetaan ja lauletaan nuotilleen ja taltiointi on teknisesti moitteeton. Tärkeää on se, millainen tunnelataus esitykseen sisältyy. Samaa latausta mikä noissa monissa alkuperäisissä versioissa on, ei valitettavasti useimmista tämän julkaisun lauluista löydy. Kuunnelkaapa vaikka päätösraita Pilvi taivaan peittää ja Pepe & Paradise -albumilta löytyvä originaali.

Uusintalevytykset ovat toki joskus ihan perusteltuja, etenkin jos lähestymiskulma lauluun on uudenlainen. Nyt on kuitenkin sovituksissa aika pitkälti mukailtu alkuperäisiä. Suotakoon silti taitelijalle oikeus levyttää laulut uusiksi. Aika harvoin uudelleen levytyksissä syntyy kuolemattomia tulkintoja. Ehkä nämä versiot löytävät kuulijan siitä sukupolvesta, jota ei ollut vielä olemassa originaalilevytysten aikaan.

Kymmenessä konserttisalissa eri puolilla maata nähty ja kuultu juhlakiertue käynnistyi Finlandia-talolta. Kiertueella soittivat Pekka Kuorikoski piano, Juha Lanu kitara, Kari Vehkaluoto basso, Leevi Leppänen rummut, Timo Roiko-Jokela lyömäsoittimet, Jouko Nyqvist puhaltimet sekä Matti Rantatalo koskettimet. Mukana oli siis pari levylläkin soittanutta.

Pirkko Kotiranta arvioi avauskonserttia Helsingin Sanomissa seuraavasti: "60-vuotispäiviään lähestyvän Pepe Willbergin ääni on erinomaisessa kunnossa: herkät sävyt ovat tallella, mutta voimaa tuntuu tulleen häkellyttävästi lisää. Hyvästä syystä mies on siis levyttänyt parhaita laulujaan uusiksi. Ennen väliaikaa kuultu 17 laulun kokonaisuus oli vahva ja ehjä: se alkoi Mårtensonilla ('Marraskuu', 'Myrskyluodon Maija') ja kiertyi parin iskelmän ja Beatlesin kautta upeaan 'Toiset meistä' -esitykseen ja jylhään 'Rajaan'. Procol Harumia saatiin suomeksi ja englanniksi.

"Väliajan jälkeen anti oli yhtä runsas mutta rosoisempi. Oli hiukan teknisiä ongelmia, eikä vierailevien Pop Tenoreiden eli Fredin ja Petri Laaksosen olisi välttämättä tarvinnut vetää myös Asere he -ketsuppitanssia. Sinänsä taitava nuori showtanssiparikin tuntui päälleliimatulta. Eleetön linjakkuus palasi mahtavan Gary Moore -biisin 'Taivas kirkastuu' (One Day), 'Nights In White Satinin' ja 'Lentoon' -hitin myötä. Kalmantuoksuisen Timo K. Mukan jazzrunoelman 'Ei pure pakkanen rakkaan suuta' Willberg mainitsi erityisen läheiseksi. Sen säveltänyt Olli Ahvenlahti vieraili pianossa. Encoreksi oli säästetty 'Aamu'".

En tiedä oliko Kotiranta kuunnellut uudelleen levytetyt versiot. Ainakaan Hesarista ei löytynyt levyn arvostelua, enpä löytänyt muistakaan lehdistä.

The DigiLabel julkaisi albumin 2018 digitaalisilla markkinapaikoilla, mutta ei kuitenkaan Spotifyssä ja muissa striimauspalveluissa.