Levy on oman aikansa huippusuorituksia. Paradise oli musiikillisesti korkeatasoisimpia bändejä mitä suomalaisessa pop-musiikissa on koskaan kuultu. Otto Donnerin jatsahtavat sovitukset eivät kuitenkaan uponneet suureen yleisöön, eikä levystä näin ollen tullut mainittavaa myyntimenestystä. Aikaa se on kuitenkin kestänyt hyvin ja sitä on ymmärtääkseni vuosien saatossa uusintajulkaisujen myötä myyty ihan kohtuullisesti.

Aulikki Oksasen runoon Kuka kertoisi minulle sävelletty laulu on Timo Bergholmin elokuvasta Punahilkka. Sen Pepe levytti ensimmäisen kerran Blues Sectionin kanssa vuonna 1968 hiukan mystiselle singlelle LRS 1015/FJ 1, Love Records/FJ-Filmi. Pentti Saaritsan Melkein sonetti Lauralle on toteutettu hyvin yksinkertaisesti siinä kuullaan vain Pepen laulua, jota täydentää Pave Maijasen (sekä Pepen?) stemmalaulu.

vuoden 1989 cd-julkaisun takakansi

Varsin pelkistetty on myös Matti Rossin Tuutulaulu, jossa Pepen laulun säestyksessä ovat Pave Maijasen sähköbasso, Pedro Hietasen hennot pianosoinnut ja puhaltimet. Paven ja ilmeisesti myös Pepen stemmalaulu täydentää tässäkin hienosti laulusointia ja Pedro Hietanen soittaa sähköpianolla tyylikkään välisooloon.

Pave Maijanen tilitti tuntojaan tästä levystä Musa-lehdessä 12/1977 tähän tapaan:
"Niin vähän on aikaa -LP on aivan omaa luokkaansa. Se on Paradiselta aika kova saavutus. Jostain syystä sekin levy on aika pimennossa. Mulla ei olisi mitään sitä vastaan, että sekin vielä löytyisi joskus. Siinä on kovia soittajasuorituksia, mielettömän hyvä bändisuoritus ja poskettoman hyviä laulusysteemeitä. Tämän levyn takana on oikeastaan Otto Donner. Kaikki sävellyksethän ovat hänen tekemiään. Ja kun Otto on jonkun jutun takana, niin siitä on paska kaukana. Sen tietää jokainen, joka tietää, mikä mies Otto on. Otto myös tuotti levyn. Mä nykyäänkin kuuntelen sitä aina silloin tällöin."

Peter von Bagh puolestaan kirjoitti 25.10.1989 CD-julkaisun kansitesteihin levyn syntyhistoriasta seuraavaa:
"Levyn päätekijä Otto Donner oli tuolloisen 'Repo-radion' viihdepäällikkö. Osastolla pantiin vireille Runosta lauluksi -projekti, jonka vetäjinä toimivat Tarleena Sammalkorpi ja Cay Idström. Projektin juhlallisena tarkoituksena oli pyrkiä parantamaan ja rikastuttamaan iskelmätekstien tasoa tuomalla rinnalle samoilla ehdoilla toimiva vaihtoehto: käyttämällä runoilijoiden tekstejä. Projekti synnytti yli 140 laulua. Niin vähän aikaa on mainitun hankkeen johdannainen, jonka tekstiaines on limittäin 60-luvun tuoretta runoa ja vartavasten levyä varten tuotettuja tilaustekstejä - Pentti Saaritsan runot, joista Melkein sonaatti Lauralle kuuluu tulleen sävelletyksi tasan kuudessa minuutissa".

vuoden 2006 cd-julkaisun takakansi

"'Ikuusarvojen' rinnalla poimuilevat ajankohtaiset tekstit (Rossin Tuutulaulu) ja myös satiirin suoni (Kaasalaisen Kertokaa nälvii Pekka Lounelaa). Pepe Willberg, joka sellaisten tulkintojen kuin Saat miehen kyyneliin tai Taivas vain tietää kautta oli tuon hetken nimekkäimpiä nousevia iskelmälaulajia, joutui nyt syventymään teksteihin aivan eri tavalla kuin siihen mennessä tulkitsemiinsa. Otto Donner puolestaan samastui Pepen tapaan laulaa ja 'olisi itse laulanut samoin, jos olisi ammattilaulaja'. Kokonaistulkinnan viimeisteli Paradise-yhtye, joka oli paitsi ajan huippubändi myös yhtä kuin herrat Johansson, Maijanen, Hietanen, Danholm, Lehtola, Honkanen, Päiväläinen, eli melkein maksimaalisen monta merkittävää suomalaisen kevyen musiikin erialoilla vaikuttanutta tekijää rakentamassa paitsi poikkeuksellista äänilevyä myös tulevaisuuden musiikkia ja tulevaisuutta itseään", päätti von Bagh esittelytekstinsä.

”Meillä oli silloin voimassa oleva levytyssopimus Finnlevyn kanssa. Tämän levyn tekemistä varten pyydettiin sieltä lupa, joka saatiinkin. Siinä ei ollut mitään ongelmia, koska tämä oli niin erilainen produktio. Teimme Finnlevylle selkeästi poppia ja iskelmää, mutta monet Runosta lauluksi -kappaleet olivat hyvin kokeilevia”, Paradisen trumpetisti Markku Johansson muistelee.

vuoden 2017 Svart LP:n etiketti. Sekä mustassa että punaisessa vinyylipainoksessa on samanlaiset etiketit

”Olimme Atte Blomin kanssa ihailleet Pepeä, kun hän lauloi Jormaksissa Saat miehen kyyneliin, ja yritimme saada Pepeä Love Recordsin artistiksi. Pepe oli sellainen minun alter egoni, joka osasi laulaa kaikki ne asiat, joita minä en osaa laulaa, mutta niin kuin haluaisin ne laulaa”, vuonna 2013 edesmennyt Donner kertoo Pepen elämäkertakirjassa Kai vielä muistat sen.

Siboney julkaisi albumin cd-formaatissa 1989 ja uudelleen masteroituna cd:nä 2006, uuden masteroinnin teki Esa Santonen DER-studiolla Tammisaaressa. Samaan aikaan albumi julkaistiin myös digitaalisissa jakelukanavissa.

Vanhojen vinyylialbumein uudelleen julkaisuun erikoistunut Svart Records puolestaan julkaisi levyn uudelleen vinyylipainoksena 2017 sekä mustana (500 kpl) että oranssina (300 kpl) vinyylinä. Uuden masteroinnin tätä julkaisua varten teki Pauli Saastamoinen Finnvoxilla.

Svart Recordin julkaisun värillisen vinyylin tiedoissa on ristiriitaisuuksia. Yhtön nettisivuilla väriksi sanotaan orange ja painosmääräksi 300 kpl. Levyn tarrassa (kuva alla) sanotaan väriksi punainen ja painosmääräksi 500 kpl. Ainakin oma kappaleeni on punainen.

Kuuntele albumi Spotifystä:

Svart Recordsin punaisen julkaisun tarra