Jussi Raittinen on suomalaisen rock-muusikin arvostetuimpia pioneereja. Vaikka rock’n’rollia alkoivat ensimmäisenä laulaa ja levyttää muutaman vuoden Jussia vanhemmat, voi Jussia ja hänen veljeään Eeroa pitää ensimmäisen suomalaisen rocksukupolven merkittävimpinä edustajina. Monien 50-luvulla rockilla aloittaneiden siirryttyä myöhemmin porvarillisempien ammattien pariin, Jussi jatkoi muusikon uraa elämänsä loppuun asti.

Rock’n’roll oli Jussin ohjelmiston tärkein osa vuosikymmenestä toiseen. Jussi oli kuitenkin varsin avarakatseinen musiikin suhteen ja hän on laulanut ja levyttänyt kaikenlaista amerikkalaisen juurimusiikin perinteeseen kuuluvaa, myös jazzia, suomalaista iskelmää, lastenlauluja ja ties mitä. Rock’n’rollin ohella läheisintä musiikkia Jussille oli kantri, blues ja erityisesti New Orleansin rhythm and blues. Keväällä 1964 perustettu The Boys -yhtye oli tärkeä osa Jussin musiikillista profiilia koko hänen loppuelämänsä. Usein Jussi on sanonut The Boysia elämäntyökseen.

kuva Petri Inkinen.

The Boysissa ehti soittaa sen lähes 60-vuotisen taipaleen aikana 37 muusikkoa. Jussia arvostettiin bändiliiderinä, jonka sanaan voi luottaa. ”Boysia on sanottu rockin korkeakouluksi ja aiheesta. Mä opin sieltä asenteen. Se on ollut tärkein työnantaja, mitä minulla on koskaan ollut. Boysissa sai mahdollisimman hyvän pomon, Jussi Raittisen, joka opetti jämptiyttä tämän ammatin harjoittamisessa ja yleensä moraalissa. Siellä ei tenuteltu. Jos joku halusi keikan jälkeen, sai vetää vaikka kossupullon, mutta ei ennen keikkaa”, totesi kitaristi Antero Jakoila elämäkerrassaan Antero Jakoila – Kitaristi.

Ensimmäisistä Eeron kanssa tehdyistä keikoista alkaen Jussi hoiti säestystä kitarallaan. Rautalankakaudella Esquiresissa ja Soundsissa, Jussin rooliksi tuli rytmikitaristi. Myös Boysissa hän omaksui saman roolin. Parilla alkuaikojen Boysin levytysraidoilla voidaan kuulla Jussia myös soolokitaristina. 60-lopputuolella soitin vaihtui välillä sähköbassoon ja 70-luvulla basso vakiintui hänen pääasialliseksi instrumentikseen. Ohjelmiston tai tilapäisten kokoonpanomuutosten takia hän saattoi välillä vaihtaa kitaraan. Lisäksi Jussi soitti pianoa, ukulelea ja kazoota.

Pitkän uran yksi voimatekijä Jussille oli monipuolinen musiikin tekeminen. Boysin ohella Jussia nähtiin esiintymislavoilla ja studiossa monenlaisten kokoonpanojen kanssa. Jo 60- ja 70-luvuilla vaihtelua Boys-rutiiniin toivat useat sivukokoonpanot. Jazz-evergreenejä Jussi esitti ja levytti DDT Jazzbandin ja muidenkin jazz-yhtyeiden kanssa. 70-luvulla Jussi aloitti myös trubaduurikeikat mitä moninaisimmissa tilaisuuksissa, jotka jatkuivat viimeiseen vuoteen saakka. Mielellään Jussi auttoi monia nuorempia bändejä, levyttäen ja esiintyen niiden kanssa. Usein Jussi nousi lavalle yllätysesiintyjänä jami-illoissa. Jussin viimeinenkin julkinen esiintyminen tapahtui viikoittaisessa Hilland Mondays -kantrijameissa Helsingin Juttutuvassa 27. marraskuuta 2023.

Jussi nautti laajaa arvostusta musiikkiväen ja musiikin ystävien keskuudessa muusikkona ja artistina, lauluntekijänä sekä merkittävänä alan vaikuttajana. Monet arvostavat häntä myös kulttuurisena tietopankkina. Toimittajat ja dokumenttien tekijät sekä myös musiikin ystävät käyttivät Jussin laajaa tietämystä lähteenään. Jussi voitti monet kerrat Ylen Radio Suomen Poppikoulu-tietovisan ja osallistui menestyksellä moniin muihinkin tietokilpailuihin. Usein Jussia kutsuttiin rockmusiikin käveleväksi tietosanakirjaksi, mutta ei hänen laaja tietämyksensä rajoittunut vain musiikkiin.

Jussi oli aktiivinen puuhamies monissa musiikkialan järjestöissä. Hän oli Popmuusikot ry:n (sittemmin Rockmuusikot ry ja nykyään Freelancemuusikot ry) perustajajäseniä ja yhdistyksen pitkäaikainen sihteeri ja puheenjohtaja. Jussi on ollut neuvottelemassa muusikoiden työehdoista ja toiminut luottamusmiehenä. Pop-/rock-yhtyeiden SM-kisoja Jussi oli järjestämässä alusta alkaen eli vuodesta 1970 aina vuoteen 1981 saakka ja senkin jälkeen vielä muutaman vuoden tuomaristossa tai juontajana. "Olen aina yrittänyt kannustaa nuoria ja tuo rockin-SM on juuri sitä. Siellä me on annettu aina suullista palautetta kaikille karsinnoissa mukana olleille", kertoi Jussi Yle Aamun haastattelussa.

Paavo Juhani Raittinen syntyi 15.9.1943 yhteiskunnallisesti aktiiviseen ja kulttuurihenkiseen perheeseen. Jussiksi häntä alettiin kutsua jo pikkupoikana. Myöhempiä kutsumanimiä olivat myös Sarcha ja Pate. Isä Paavo Raittinen kuului edistysmielisen osuuskauppaliikkeen uranuurtajiin ja toimi sittemmin vakuutusyhtiö Kansan ja Suomen Pankin johtajana. Hänen ystäväpiiriinsä kuuluivat mm. Hella Wuolijoki ja Väinö Tanner. Jussin boheemiksi luonnehtima Raakel-äiti oli käynyt tyttökoulua Belgian Antwerpenissa ja opiskellut sen jälkeen laulua Helsingin konservatoriossa. Raakelin isotäti oli kirjailija Maria Jotuni.

Alkuräjähdys

Siirrytäänpä siihen hetkeen missä välähti se ensimmäinen kipinä, joka käynnisti Jussin musiikkiuran. Rock’n’roll oli alkanut hiipiä suomalaisnuorison tietoisuuteen 1950-luvun puolivälin jälkeen. Ensimmäisenä sen pariin olivat vihkiytyneet rannikkoseudun ruotsinkieliset ruotsalaisten radiolähetysten avulla. Yleisradiohan ei soittanut tuota paheellisena pidettyä musiikkia. Syyskuussa 1956 kohua Suomessakin herätti Tunnista toiseen eli Rock Around The Clock -elokuvan ensi-ilta. Sehän oli Raittisen veljestenkin nähtävä.

Bill Haley ja Elvis johdattivat Jussi Raittisen peruuttamattomasti rock ’n’ rollin pariin. ”Bill Haley oli alkuräjähdys, kun Elvis tuli se oli sitten menoa. Elvis on ollut mun huomattavin vaikuttaja ja mielikitaristi, hänhän on rytmikitaristi, se on tosi kovaa kamaa”, Jussi kertoi Yle Aamun haastattelussa 12.9.2023. Jussi kertoi myös kitaransoittoa aloitelleessaan treenanneen ensiotteita Elviksen levyiltä.

"Kuulimme kumpikin Bill Haleyn Rock Around The Clockin ensi kertaa elokuussa 1956. Syyskuussa näimme saman nimisen elokuvan, ja tuolloin kai ensimmäiset rockin siemenet kylvettiin maamme nuorisoon, sillä jo seuraavan vuoden maaliskuussa ensimmäisen polven pioneereista valittiin rock-kuningas. Me emme vielä pikkukundeina ehtineet tähän junaan mukaan, joskin harrastus rupesi saamaan vakavia piirteitä. Kävimme katsomassa kaikki alan elokuvat ja konsertit, minä isompana ehkä hieman Eeroa useammin." Näin Jussi kertoi musiikki-innostuksen heräämisestä.

Jouluna 1958 Jussi ja nuorempi veljensä Eero saivat lahjaksi mikrolevysoittimen ja Elviksen Jailhouse Rock -EP:n. Samana syksynä Jussi oli jo saanut rippilahjaksi kitaran. Ahkeran pullojen ja paperin keräyksen sekä muun rahan hankinnan jälkeen veljekset astelivat Kustaankadulla sijainneeseen Olavi Virran levykauppaan ja ostivat ensimmäisen LP-levynsä - Elviksen Golden Records vol. 1. Molemmat olivat hyvin innostuneita rock 'n' rollista. Jussi opetteli kitaran soittoa ja alkuun soitteli lähinnä koulunsa talonmiehen pojan, Oksasen Laten, kanssa etupäässä Elviksen biisejä.

Muutamat varttuneemmat artistit levyttivät jo 1950-luvulla suomeksi rock’n’roll-biisejä, mutta niistä oli karsittu kaikki rock’n’rolliin viittaava, eivätkä ne kiinnostaneet nuoria. Ikäistensä esittämää musiikkia nuoret saivat kuulla niissä muutamissa nuoristiloissa, joita Helsingissä ja muutamissa muissa kaupungeissa saattoi olla. Tunnetuin niistä lienee ollut Helsingin Hakaniemessä 3.10.1957 avattu Haka-kerho.

Yhdessä Jussi ja Eero alkoivat laulaa vuoden 1960 alkupuolella. Perhejuhlissa ja partiossa he olivat toki laulaneet aiemminkin ja tehneet omakustanne levyn isälleen. Musiikki-Fazerin järjestämään koelaulutilaisuuteen 3.4.1960 veljekset osallistuivatkin yhdessä. Eero ja Jussi lauloivat tilaisuudessa biisit Gene Vincentin hitin Be-Bob-A-Lula ja Matti Heinivahon edellisenä vuonna levyttämän Tunturin juurella. Koelaulu poiki välittömästi keikkatarjouksen ja ihka ensimmäinen keikka oli vappuaattona 1960 täpötäydessä Finlaysonin juhlasalissa Tampereella.

Pienen miettimisen jälkeen koelaulu oli vakuuttanut myös Fazerin Toivo Kärjen ja veljekset saivat kutsun levystudioon ja 24.7.1960 taltioitiin levy-yhtiön valitsemana tanskalaisten veljesten Jan & Kjeldin hitti Banjo Boy. Laulusta tuli Eeron ja Jussi laulamanikin varsin suosittu ja menestys toi koulupojille myös lisää keikkoja. Keikkarutiinia kerrytti erityisesti huhti-toukokuussa 1961 Helsingissä pyörinyt Roobertin Rock Show, jonka keskeisiä esiintyjiä Eero ja Jussi olivat.

60 -luvun alkupuolella rock'n'roll -innostus alkoi hiipua. Musiikkibisnes oli tuottanut markkinoille Pat Boonea ja muita pehmorokkareita. Elviskin oli armeijan jälkeen alkanut laulaa iskelmällisempiä biisejä ja tehdä turhanpäiväisiä elokuvia. Maailmalla oli alkanut ilmestyä kitarabändejä, jotka pelkästään soittivat musaa ilman laulusolisteja. Niin myös Eero ja Jussi perustivat Bergströmin veljesten, Karin ja Reijon kanssa rautalankabändin The Esquires. Sitä seurasi lyhyt visiitti rautalankabändeistä menestyneimpään The Soundsiin.

Pääsiäisenä 1964 syntyi The Boys

The Beatles mullisti maailman ja rautalankainstrumentaali sai jäädä. Oli aika perustaa oma bändi. Eero ja Jussi & The Boys perustettiin pääsiäisenä 1964. Välittömästi saatiin levytyssopimus Discophonille ja ensi singlelle Beatlesin jättihitti All My Loving eli Kaikki rakkauteni. Se avasi tien menestykseen ja sitä seurasivat Kaunis nainen, Liisan koira, Tahdon saaren, Balladi kanuunasta ja niin edelleen. Ensilevyn jälkeen bändi teki ensimmäisen ulkomaan kiertueensa. Kohteena oli DDR, jota yleisesi kutsuttiin Itä-Saksaksi. Kuukauden kiertueelta Jussin mieleen jäi erityisesti konsertti Wismarin Sporthallessa

Singlehittien jatkona ilmestyi ensimmäinen suomalaisen rockbändin LP-levy Numero 1 ja sitä seurasi Numero 2. Albumeilla Eero ja Jussi & The Boys tarjosivat kevyemmän popin rinnalla monipuolisen valikoiman roots-biisejä; bluesia, rock ’n’ rollia ja kantria; Route 66, Stormy Monday Blues, Liisan koira (eli Walking The Dog), Sen vuoksi (I Love You Because), That Lucky Old Sun, Nobody Knows You When You're Down And Out, Rip It Up, Tummanpunainen (Candy Apple Red). Nuo laulut toivat monille suomalaisille ensikosketuksia amerikkalaiseen juurimusiikin perinteeseen. Jussi pysyi suomalaisen rockin pitkäaikaisimman, ammattimaisesti toimineen rockbändin, The Boys-yhtyeen keulakuvana koko bändin taipaleen pakollista armeijataukoa lukuun ottamatta. Toisena keulakuvan ollut Eero irrottautui soolouralle pariin otteeseen jo 60-luvulla, uudelleen 70-luvullla ja sitten pysyvästi 1999.

60-luvun lopulla levytystahti hiljeni. Eeron lähdettyä Vanhan holvikirkon menestyksen siivittämänä toisen kerran soolouralle, Jussi kokosi kunnianhimoisen seitsenmiehisen, puhaltimilla vahvistetun Boysin. Samoihin aikoihin vuoden 1968 lopulla Jussi teki lopullisen päätöksen heittäytymisestä ammattimaiselle muusikon uralle vuoden, kauppaopisto-opinnot saivat jäädä sikseen.

Boys-kokoonpanot vaihtuivat nopeaan tahtiin, pian puhaltimista jouduttiin luopumaan. Boys tai Jussin kokoama spesiaalikokoonpano soitti lämppärinä mm. John Mayallin ja Muddy Watersin Helsingin keikoilla. 60-luvun lopulla ja 70-luvulla Boysin rinnalle syntyivät sivukokoonpanot kantribändi Country Boys, 50-rock’n’rollia soittanut Tommie Mansfield Group. ja puhaltimin vahvistettu isompi Jussin Bussing., josta käytettiin myös suomalaista nimeä Jussin Pussi.

Vanhemmat kantrimusiikin ystävät muistavat Jussin myös hänen 70-luvun alussa Ylelle tekemästään radio-ohjelmasta, jolla oli aluksi ylevä nimi "Jussi Raittinen kertoo amerikkalaisen country & western -musiikin maailmasta". Nimi vaihtui sittemmin Kantrikotvaseksi, kun Jussin järjestämän nimikilpailun tuloksena tuota musiikkilajia alettiin kutsumaan suomalaisittain kantriksi.

60-70-luvun vaihteessa Jussi toimi myös studiomuusikkona erityisesti Scandia Musiikin levyillä. Tuolla jaksolla syntyi Jussin tuottama Kantri-albumi, jolla Jussi ja muut Scandian artistit lauloivat monia kantriklassikoita. Monipuolinen Jussi konsertoi ja levytti 70-luvulla myös DDT Jazzbandin kanssa vahoja blues- ja jazz-klassikoita. Noilta levyiltä löytyvät mm. upeat tulkinnat lauluista Bill Bailey Won't You Please Come Home, Do You Know What It Means To Miss New Orleans ja Nobody Knows You When You're Down And Out. Jussilta ja DDT:ltä on myös yksi hulvaton livetaltiointi. 2000-luvulla Jussi ja DDT:n yhteistyö aktivoitui uudelleen.

Jussi & The Boys - Metsämökin tonttu

70-luvulla palattiin perusasioiden äärelle ja tuloksen olivat kultalevyt tuoneet albumit Mä tahdon rokata ja Pojat asialla. Jussi ja Boys reissasivat usean vuoden Suomea 200 keikan vuosivauhdilla. Potin räjäytti Syksyn sävel -voitto K.W. Blomqvistin laululla Metsämökin tonttu. "Koko tekstihän on ihan tajunnanvirtaa, jossa ei sinänsä ole mitään järkeä. Kaikki tosikot eivät tätä tajunneet, vaan pitivät sitä jotenkin vakavasti otettavana", muisteli Jussi hiljattain. Sen jälkeen oli vuorossa Tukholmassa äänitetty, kunnianhimoinen ja hyvin aikaa kestänyt, mutta turhan vähälle huomiolle jäänyt Kehä kaartuu -albumi.

Levytysmatkat USA:ssa

Jussi oli ensimmäisiä suomalaismuusikoita, jotka ovat levyttäneet myös USA:ssa. Scandia Musiikilla tuottajana toiminut ja toimittajanakin tunnettu Matti Laipio junaili matkat erinomaisilla kontakteillaan. Ensimmäisen kerran USA:han matkatiin elo-syyskuussa 1975. Memphisissä äänityksiä tehtiin silloin rockabillyveteraani Charlie Feathersin kanssa Glo-Lite studiolla. Pääasiallinen kohde tällä ensimmäisellä matkalla oli Marshall Sehornin ja Allen Toussaintin Sea-Saint studio New Orleansissa.

Nashvillessä, Monument studion rappusilla, alarivissä istumassa vasemmalta alkaen: D.J. Fontana, Bob Moore, Reggie Young, Ray Edenton; ylärivissä seisomassa vasemmalta: Jussi Raittinen, Weldon Myrick, Buddy Spicher, Kajde Westerlund ja Scotty Moore (Kajden takaa näkyy tuntemattoman henkilän pää), kuva Henrik Schütt.

Heinäkuussa 1976 Jussi ja hänen luottomuusikkonsa Kajde Westerlund suuntasivat uudelleen Yhdysvaltoihin. Tämän matkan ensimmäinen levytyssessio pidettiin tutulla New Orleansissa Sea-Saint Studiolla, jossa äänitettiin Fats Dominon vanhoja r&b / rock'n roll-klassikkoja Rollin' The Rock -albumille. Nashvillessa äänitettiin Scotty Mooren studiolla Nashville-albumin biisit peräti yhdentoista Elviksenkin levyllä soittaneen muusikon osallistuessa levytyssessioon. Lopuksi matkattiin länsirannikolle Ronny Weiserin studiolle äänittämään Rollin' The Rock -levyn b-puolen rockabillybiisit.

"Kyllähän ne uran kohokohtia oli, ilman muuta", arvio Jussi Jussi minulle näitä levytysmatkoja. "Vaikka vaimoni Carita on realistisesti sanonut reissua taloudelliseksi katastrofiksi - ja sitähän se todella oli, reissulta sai sellaista henkistä pääomaa, jota en mistään muualta olisi saanut".

Levytysten ohella Jussi pääsi kuulemaan monia konsertteja ja muita keikkoja ja tapasi niiden yhteydessä lukemattoman määrän hienoja artisteja. Spontaaneja esiintymisiäkin reissulle mahtui monessa paikassa. Niistä mieleenpainuvin oli Jussille jamit Nashvillen Exit Inn -klubilla. Samoissa jameissa lauloivat myös Steve Young ja Guy Clark. Upea kokemus oli myös koko New Orleansin musiikkielämä. "Siellä tavattiin monia loistavia muusikoita, joista suurimman vaikutuksen teki uskomaton pianisti James Booker", muisteli Jussi.

Yhdessä ja erikseen

Muusikon uraan kuuluu nousuja ja laskuja. 70-luvun lopun Boys-levyt eivät enää tavoittaneet ostajia aikaisempaan tahtiin, samalla hiljeni keikkakysyntä. Uusi aalto nosti esiin uudenlaisia bändejä. Jussi alkoi tehdä Boys-keikkojen ohella laajemmin trubaduurikeikkoja ja teki pari lastenlevyä, jotka laajensivat kuulijakuntaa. Vuosikymmenen vaihtuessa 80-luvulle veljekset päättivät palata yhteen ja albumi Hämeentie 38 käynnisti Jussin ja Eeron 20-vuotisjuhlakiertueen.

Toinenkin Eero, Topmosteista tuttu Lupari, liittyi Boysiin. Eero Lupari onkin Jussin jälkeen toisiksi pisimpään bändissä vaikuttanut soittaja. Pian mukaan tuli myös pianisti Hillel Tokazier. Hille oli soittanut aiemmin Eeron bändissä ja tehnyt myös duokeikkaa Eeron kanssa. Uusistunut kokoonpano kokeili 1982 jo edellisellä vuosikymmenellä muotiin tullutta ravintolashow-konseptia. Se ei kuitenkaan tuntunut istuvan bändille, eikä palautekaan ollut kummoinen.

Vastaanottavaisempi yleisö löytyi kouluista. 80-luvun alkupuolella aloitettiin koulukonsertit, niissä tarjottiin rock 'n' rollin ilosanomaa nuorille koululaisille. "Nämä konsertit olivat kyllä minun mielestäni mainioita. Sain niillä kerrottua omakohtaisesti, miten rockmusiikki on kehittynyt. Kiersimme maata ristiin rastiin, ja näillä musiikkitunneilla oli hyvä vastaanotto. Esitimme biisejä aina Elviksen ensilevytyksistä Sininen ja valkoinen -rautalankatwistiin", muisteli Jussi eräässä haastattelussa. Jussi, Eero ja Eero -kolmikko kiersi Suomea parikymmentä vuotta näillä ja lukemattomilla muilla keikoillakin. Neljäntenä mukana olivat vuorollaan pianisti Hillel Tokazier sekä kitaristit Olli Haavisto ja Vesa Anttila.

Loppuvuodesta 1986 Jussi matkusti jälleen Yhdysvaltoihin. Tällä kertaa ei kuitenkaan levyttämään, vaan Matkailunedistämiskeskuksen lähettämänä Joulupukkina. Edellisenä päivänä Jussi oli esiintynyt Metalliliiton järjestämässä mielenosoituksessa Eduskuntatalon edessä. Seuraavana päivänä, 26. marraskuuta, Jussi lensi Atlantin taakse. Vierailuun liittyi lehdistötapaamisia, tavaratalovierailuja, koulu-, lastenkoti- ja sairaalavisiittejä sekä Beverly Hillsin joulukadun avaaminen yhdessä Sammy Davis Jr:n kanssa.

Boys-levyjä ilmestyi 70-luvun hittivuosien jälkeen harvakseltaan, välillä taukoa on ollut useita vuosia, välillä sekä Jussi että Eero julkaisivat omia soololevyjä. Jussi on myös vieraillut monien nuorempien bändien (Agents, Beatmakers, The Blazers, Hal Peters & His Trio, The Secrets, Huojuva lato, E Street Punks) ja monenlaisten artistien (Mikko Alatalo, Pepe Kovanen, Antero Launis, Martti Servo) levyillä sekä erilaisilla teema-albumeilla. Kahden oman lastenlaulualbumin lisäksi Jussi on vieraillut myös useammalla muulla lapsille suunnatulla albumilla. Myös Eero-veljellä, kuten muillakin bändin jäsenillä on ollut muita töitä Boysin rinnalla.

Aiempaan tapaan Boys pääsi 1980- ja 1990-luivuillakin esiintymään suurten kansainvälisten tähtien kanssa. Toukokuussa 1989 Eero ja Jussi & The Boys esiintyivät Turku Westivals -89 tapahtumassa, jonka pääesiintyjiä oli Everly Brothers. Perjantaina 12 huhtikuuta 1991 Boys pääsi esiintymään jälleen isolle yleisölle Turussa. Kantrilegenda Johnny Cash houkutteli hiljattain avattuun Turun Typhoon-halliin 7000 kuulijaa. Pieksämäellä 21.07.2001 järjestetyssä Elvis-tapahtumassa Jussi & The Boys sai vahvistukseksi Elviksen vuosien 1969-76 luottokitaristi James Burtonin.

2000-luvun häämöttäessä Eero Raittinen erosi bändistä, mikä aiheutti välirikon veljesten välillä. Onneksi riidat on sittemmin sovittu ja ero taisi loppujen lopuksi olla molempien uran kannalta hyödyksi. Eeron lähdön jälkeen palattiin Jussi & The Boys -moodiin. Uusina mukaan tulleet Jari Metsberg ja Rudy Ryynänen olivat mukana reilun kaksi vuosikymmentä ja Tuomas Metsberg korvasi 2015 lopettaneen Eero Luparin. Syksyllä 2021 Jussin mielessä kypsyi päätös luopua basson soitosta ja keskittyä laulamiseen. Luonteva kiinnitys basson varteen oli Lasse Sirkko, jota oli jo kuultu bändin viimeisillä levyillä ja myös silloin tällöin keikoilla. Näin oli koossa pitkäikäisen bändin 30. ja samalla viimeinen kokoonpano.

Boys-keikkojen ohella Jussilla oli edelleen useita muita keikkakokoonpanoja. Niistä pitkäaikaisimpia taisi olla Boysissakin soittaneen rumpali Matti Oilingin vetämä Jump 'n' Jive, joka oli Boysin ohella Helsinkiläisen Storyvillen vakiobändejä. Jazzyhtyeet Polaris Celebration Band ja DDT Jazzband, tamperelainen Oldie Goldie, rockabillybändi Big John and The Billy Boys, kantripoppoo Vanhat pojat, viime vuosina uudelleen aktivoitunut The Esquires ja monet yksittäiset yhteisesiintymiset erilaisten bändien kanssa toivat vaihtelua keikkailuun. 2000-luvun alun kohokohtia oli yhteiskiertue ja -levy Agents-yhtyeen kanssa. Olihan yhteisiä keikkoja tehty aiemminkin ja Esa Pulliainen oli tuurannut monella keikalla Boys-kitaristeja ja Jussikin oli vieraillut joillakin Agents-keikoilla.

Tärkeä henkireikä olivat myös loppuun saakka jatkuneet trubaduurikeikat, joille Jussi sai viimeisenä vuosikymmenenään kumppanikseen Tapsa Kojon, monipuolisen muusikon, jota ilman olisi moni loppuvuosien keikka jäänyt toteutumatta. Trubaduurikeikoilla Jussi tavoitti paljon sellaista yleisöä, jotka eivät käyneet muilla keikoilla.

Upeaa jälkeä syntyi loppuun asti myös levystudiossa. Siitä todisteena ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana syntyneet kolme albumia, Kerran vielä, pojat! (2014), Unioninkatu 45 (2018) ja Jussin 80-vuotispäivänä, 15.9.2023 julkaistu Rokaten tieni meen. Albumin julkaisua, Jussin 80-vuotispäivää ja Jussin ja Boys -yhtyeen pitkää uraa juhlittiin kahdella loppuun myydyllä konsertilla Helsingin Kulttuuritalolla ja Hämeenlinnan Verkatehtaalla. Samalla syntyi päätös uran lopettamisesta. Viimeistä kertaa Jussi & The Boysia kuultiin livenä 17. marraskuuta 2023 Mummodiskon järjestämällä keikalla Helsingin Vuotalossa.

Lauluntekijä

Varhaisia rockkäännöksiä tekivät iskelmämusiikin parista tutut vanhemmat herrat Kari Tuomisaari, Sauvo ”Saukki” Puhtila ja Reino Helismaa. Kaikki he olivat arvostettuja ammattilaisia, mutta heidän käännöksensä olivat siloteltuja samaan tapaan kuin käytetty auto taitavan autojobbarin käsittelyn jälkeen. Jussi alkoi kirjoittamaan laulutekstejä hieman vahingossa jo vuonna 1964. Kari Kuuva käänsi Eero ja Jussi & The Boysin ensimmäiselle singlelle Beatlesin jättihitin All My Loving eli Kaikki rakkauteni. Kuuvan piti kääntää myös singlen kääntöpuolelle varatun Lennon-McCartney kaksikon laulun Do You Want To Know A Seacret. Karilla alkoi kuitenkin olla kiireitä oman orastavan laulajan uransa kanssa. Niinpä Salaisuuteni oli ensimmäinen julkaistu lauluteksti Jussilta.

Pian tekstejä alkoi tulla lisää, niin singleille kuin albumeillekin. Keväällä 1966 ilmestyneelle Numero 2 -albumille Jussi oli jo tehnyt kaikki käännöstekstit. Parhaita suomennoksia 60-luvun Boys-levyille tehdyistä on Tummanpunainen (Candy Apple Red), jossa Jussi on pitäytynyt pitkälti uskollisena alkuperäiselle tekstille, mutta sijoittanut sen suomalaiseen maisemaan. Alkuperäiseen tarinaan perustuu myös Liisan koira (Walking The Dog). Hämeentien ynnä liitosalueiden yhdistyneet pihasoittajat oli puolestaan Boys-muusikot esittelevä originaali teksti, koska englantilainen alkuperäisversio I Was Kaiser Bill's Batman oli vihelletty instrumentaali. Sitä ennen oli kuitenkin julkaistu Jussin ensimmäisellä soolosinglellä Opettaja Raittinen, johon Jussi oli myös säveltänyt. Jussin käännöstekstejä levyttivät 60-luvulla mm. Ann-Chirstine, Danny, Irina Milan, Aarno Raninen, Seija Simola ja Topmost.

1970-luvulla Jussi teki käännöksiä lähinnä omille levyilleen. Silloin suomalaisen asun saivat monet roots-klassikot. Yksi tuon vuosikymmenen töistä oli suomailaisen rock'n'roll-lyriikan helmiin kuuluva Summertime blues -suomennos Kesäduuni blues, jota Jussin lisäksi ovat levyttäneet monet muutkin. Jussin ohjelmistossa pitkään ovat säilyneet myös Mä oon rock-kuningas, Krokotiilirock, C’mon everybody, Vankila rock, Hallelujaa, häntä rakastan, Luokkajuhlat, Päästä pois tahtoisin, Takaa ajatusten virran ja Valtatie 66. Jussin suomalaiseen ympäristöön hyvin istuvia tekstejä levyttivät tuolloin myös Muska, Eero Raittinen, Arto Sotavalta ja Rauli Badding Somerjoki.

Myöhemmillä vuosikymmenillä käännösten määrä väheni. Käännöslupia oli vaikeampi saada ja vaikka saikin, ei kääntäjä enää useinkaan saanut mitään osuutta tekijänoikeuskorvauksista. Lisäksi Suomessakin kasvoi uusi lauluntekijäsukupolvi, joka tuotti uusia sävelmiä suomen kielellä. Jussiltakin käännöksiä syntyi harvenevaan tahtiin. Niistä voi esiin nostaa erityisesti Kerran vielä, pojat! -albumille kirjoitetun laulun Vanha rokkistara (Old Rock'n Roller). Jussi istutti upeasti Charlie Danielsin laulun alkuperäisen tekstin tarinan suomalaiseen ympäristöön.

Säveltämisen osalta Jussi on pitänyt rimaa korkealla. Kahdeksantoista Jussin sävellystä on kuitenkin päätynyt levyille. Viimeiseksi jääneellä Rokaten tieni meen -albumillakin kuultiin niistä yksi, alkuaan Marion Rungin levyttämä Rakkaus on ikuinen. Jussin sooloalbumilla Rockin’ 50 kuultiin kaksi Jussin parhaistoon kuuluvaa sävellystä Mr. Blues ja Taivaaseen!

Yksi Jussin lempiharrastuksista on ollut sananmuunnokset. Tämän harrastuksen tunnetuimpia tuotoksia oli Love Recordsin 1971 julkaisema Levynhävittäjät-yhtyeen lp-levy, nimeltä Lokki kivellä. Jussin (Kullervo Pellinen) ja Eero Luparin (Pentti Anis) ja Seppo Paakkunaisen (Pehmeä Unis) ja Edward Wesalan (Pimeä Komppi) käsialaa oleva levy on Suomen ensimmäinen sananmuunnosalbumi. "Silloinkaan tämä ei ollut uusi tapa leikkiä sanoilla, vaan teekkarit harjoittivat sananmuunnoksia jo 1940-luvulla. Niiden avulla voi laulaa sellaistakin, mitä muuten ei voisi suoraan lausua ääneen", perusteli Jussi harrastustaan.

Monin tavoin palkittu

Tasavallan presidentti myönsi Raittiselle Pro Finlandia mitalin vuonna 2006. Opetusministeriö myönsi Raittiselle vuonna 2004 valtion taiteilijaeläkkeen tunnustukseksi hänen ansiokkaasta toiminnastaan luovana ja esittävänä taiteilijana.

Muita palkintoja

• Muusikkojen Liiton Tunnustuspalkinto 1984
• Elvis ry:n (nykyisin Suomen Musiikintekijät) Prix Elvis -kunniamaininta 1999
• Muusikkojen Liiton kultainen ansiomerkki 2003
• Musiikkiteollisuuden Industry Awards -erikoispalkinto 2003
• Suomen ääni- ja kuvatallennetuottajat ry:n (nykyisin Musiikkituottajat - IFPI Finland ry) Erikois-Emma 2005
• Helsingin kaupungin kulttuuripalkinto 2008
• Stadin Slangi ry:n nimitys Stadin kundiksi 2014
• Lastenmusiikki ry:n Elämäntyöpalkinto 2021

Kultalevyt

• Työväenlauluja, 1971
• Aikuisten suosikkeja, 1971
• Mä tahdon rokata, 1974
• Huipulla 4, 1974
• Pojat asialla, 1975
• Suositut suomalaiset - Toivelevyjä yleisön pyynnöstä, 1975

Kultalevyistä kaksi on tullut Jussi & The Boys -albumeista (Mä tahdon rokata ja Pojat asialla), yksi teema-albumista Työväenlauluja ja loput eri esittäjien aiemmin julkiaistuja levytyksiä sisältävistä kokoelma-albumeista. Eniten myyty albumi, jolla Jussi on ollut mukana on 1975 julkaistu ensimmäinen 16 Finnhits -kokoelma, jota on myyty 98.000 kappaletta, siitä ei kuitenkaan tullut kultalevyä, koska silloin ei niitä kokoelmille annettu. Jos kokoelma-albumeja ei lasketa, eniten myyty albumi on 1969 julkaistu Työväenlauluja (37.661 kpl), sitten Pojat asialla (32.000 kpl) ja kolmantena Mä tahdon rokata (30.000 kpl).

Entin myynyt yksittäinen kappale on luonnollisesti Syksyn Sävel -voittaja Metsämökin tonttu, jota on singlen lisäksi julkaistu ainakin 26 albumilla. Laulu sisältyi edellä manitulle ensimmäiselle 16 Finnhits -kokoelmalle. Varovaisesti arvioiden levyjä, joilla laulu on julkaistu on myyty ainakin 150.000 kappaletta.

Tiedot kultalevyistä ja levyjen myyntimääristä perustuvat Muusikintuottajat ry:n julkaisuihin. Jostain syystä Musiikintuottajat eivät kerro ensimmäisen 16 Finnhits -kokoelman myyntilukuja. Ne olen ottanut kirjasta Suomi soi 1 - Tanssilavoilta kaupunkiin.

Viimeinen Boys-kokoonpano vasemmalta seisomassa Jari Metsberg, Lasse Sirkko, Rudy Ryynänen, Tuomas Metberg ja edessä Jussi Raittinen. Kuva Petri Inkinen

Jussi Raittinen jätti pitkällä muusikon urallaan merkittävän jäljen kevyen musiikin historiaan. Hyvin voi sanoa Jussin olleen suomalaisen rockin ja kantrin peruskalliota. Jussi on eniten levyttäneitä suomalaisia artisteja. Hän levytti yli 600 kappaletta.

Suomalaisen rockkulttuurin grand old man, tai suomalaisittain rockin vanhempi valtiomies Jussi Raittinen kuoli pitkällisen sairauden uuvuttamana 13. helmikuuta 2024 kotikaupungissaan Helsingissä. Vajaa kolme kuukautta oli ehtinyt kulua viimeisestä keikasta, jonka päätteeksi Jussi ilmoitti jäävänsä eläkkeelle.

---

Teksti: Raimo Öystilä, artikkelia muokattu vuosien 1999 - 2024 välillä. Kirjoituksen lähteenä lukuisat keskustelut Jussi Raittisen kanssa sekä hän elämänkertansa: Heimo Hatakka: Muistan vielä vuonna 56 (Gummerus 2003) ja Janne Salmi: Vanha rokkistara (Karisto 2014).

---

Katso Jussin / Jussi & The Boysin YouTube-videoita

Jussi Raittinen - Suomirockin elävä tietosanakirja:

Jussi Raittinen - Nashville - Tennessee:

Jussi & The Boys - Soittajan Vaimo:

Agents & Jussi Raittinen - Kesäduuni blues:

Jussi Raittinen & Boys: Mä oon rock-kuningas

Jussi & Country Boys: Syöpäsairaala:

• Jussi & The Boys: Takaa ajatusten virran
• Jussi Raittinen & Huojuva lato: Vanha rokkistara
• Jussi & The Boys: Sleepwalk
• Jussi & The Boys: Kesäduuni-blues
• Hula Hula Boys feat. Jussi Raittinen: Good Rockin´ Tonight
• Jussi Raittinen: Samassa veneessä (Konttorikantri)
• The Telstars feat. Jussi Raittinen: Pipeline
• Barbeque Jazzband feat. Jussi Raittinen: Georgia on my mind
• Jussi Raittinen: Tonnin Stiflat
• Jussi Raittinen and Cellophane Flowers: Roll Over Beethoven
• Jussi & The Boys: Virran Ola on vielä kuningas
• Jussi Raittinen: Villahousurock
• Jussi Raittinen & The Sun Connection Trio: Metsämökin Tonttu
• Jussi Raittinen: Perustuslaillisten riemumarssi & Kuularuiskulaulu
• Hae kaikki Jussi Raittisen videot YouTubesta
• Hae kaikki Jussi & The Boys videot YouTubesta

Jussi Ylen Elävässä arkistossa

• Jussi & The Boys: Mä oon rock-kuningas
• Jussi Raittinen käänsi kantria vasemmalle
• Lastenvahtina Jussi Raittinen
• Jussi Raittinen: Kekkonen-rock

Muita linkkejä

• Kansallisbiografia: Raittinen, Jussi (1943 - 2024)
• Yle Uutiset: Jussi Raittinen on kuollut
• Yle Uutiset: Jussi Raittinen riimittelee sananmuunnoksia
• Yle Uutiset: Raittisen tarina on pitkä sivu Suomirockin historiaa
• Facebook: Jussi Raittinen Official